Kannattaako kirppismyynti?

Edelleen Vintedin ja Tori.fi:n aikakaudella perinteiset itsepalvelukirpputorit ovat itselleni kirppistelijänä se eniten omalta tuntuva juttu. Pidin tässä hiljattain taas pöytää paikallisella itsepalvelukirpparilla, joten katsotaanpa nyt, mitä jäi käteen (kirjaimellisesti!).

Myyntijakson pituus oli 10 päivää ja tältä pätkältä jäi pöytävuokran ja provision huomioimisen jälkeen tuottoa vajaat parikymppiä. Ei tästä hommasta siis tuntipalkoille pääse, mutta mielestäni tämä oli silti taas ihan onnistunut myyntipätkä. 

Ai miten niin? Tässä omat perusteluni, miksi kirppismyynti mielestäni kannatti, vaikka rahamääräinen tuotto jäikin pieneksi:

Kävin kaapeista läpi kevät- ja kesävaatteet, jotka ovat jääneet vähemmälle käytölle. Erityisesti mekkoja ja neuleita lähti myyntiin. Vaikka pöydän tuotto ei ollut kummoinen, niin määrällisesti tuotteita meni ihan kivasti kaupaksi. Minua ilahduttaakin ajatus siitä, että omassa kaapissani vähälle käytölle jääneet vaatteet pääsivät eteenpäin ja joku toivottavasti löysi itselleen mieluisan vaatteen pikkurahalla. 

Ikuisen karsimisprojektin äärellä tämä muistutti taas myös siitä, että käytetyllä vaatteella ei ole kummoista arvoa. Myytyjen vaatteiden hinnat vaihtelivat 0,50-10 euron väliltä, isolla osalla tuotteista hintaa oli euron tai pari. Omassa vastuullisuusajattelussani priorisoin vaatteiden myynnin halvoilla hinnoilla sen sijaan, että vain lahjoittaisin vaatteet jonnekin. En luota tiettyjen lahjoituksia vastaanottavien tahojen toimintaan siinä, mihin lahjoitetut vaatteet oikeasti päätyvät. Haluan, että vaatteet ja muut tavarat päätyvät ensisijaisesti jonkun oikean ihmisen käyttöön, kuin esimerkiksi tavaramereksi johonkin ulkomaille.

Ajattelen kirppismyyntiä ensisijaisesti palveluna ja harrastuksena. Kirppispöydän vuokra on maksu siitä, että minulla on käytössäni palvelu, johon voi viedä itselleni ylimääräiset vaatteet ja muut tavarat. Tätä maksua vastaan saan kaappeihini tyhjää tilaa. Ja onhan näiden kanssa puuhastelu myös ihan hauska harrastus!

Tämä aikoinaan kirpparilta ostettu neule jatkoi kirpparipöydän kautta nyt jonkun muun kaappiin.

Maaliskuun tulot ja menot

Pitkästä aikaa kuukausikatsausta tuloihin ja menoihin! Olen silloin tällöin julkaissut kuukausikatsauksia, mutta viimeisimmästä taitaa olla jo hetki aikaa. En tällä hetkellä budjetoi tai erityisemmin seuraa tuloja ja menoja kuukausitasolla. Oma käyttötilini on OP:ssa ja käyn sovelluksen kautta silloin tällöin kurkkimassa, mihin kategorioihin kulut ovat jakautuneet. Omaan tämän hetkiseen tilanteeseeni pankkisovelluksen oma seuranta on riittävä.

Miltä maaliskuu sitten näytti?

Menot
Asumiskulut 328,94
Siirto ruokakauppatilille 250
Lounaat 97,70
Eväät ja muut ruokakauppaostokset 58,82
Kahvila 5,90
Työmatkakulut 256
Bensa 76,82
Paikallisliikenne 18,75
Apteekki 43,10
Lehtitilaukset 167,10
Kauneudenhoito (sokerointi) 69
Jäsenmaksut 105
iCloud 2,99
Hyväntekeväisyys 10

Yhteensä 1490,12

Tulot
Palkka 2354,54
Matkalasku 59,50
Korkoja lopetetuilta tileiltä 2,59

Yhteensä 2416,63

Rahaa jäi 926,51

Unohdin tehdä lounaskorttilatauksen, joten maaliskuussa maksoin kaikki lähityöpäiviin liittyvät lounaskulut omalta kortilta. Lehtitilauksiin menevä summa kuulostaa hurjalta, mutta tässä oli kolmeen eri sanomalehden digitilaukseen liittyvät laskut pidemmältä aikaväliltä. Maaliskuulle osui myös kahden eri yhdistyksen jäsenmaksut, joista toisen voisi nimetä myös harrastuskuluksi. Muuten sanoisin, että aika peruskuukausi tulojen ja menojen osalta.

Ajatuksia alkaneelle vuodelle

 

Joulun kulutusjuhlan päälle olen taas pyöritellyt ajatuksia rahasta ja tavaroista. Vaikka oma jouluni menikin melko maltillisin lahjahankinnoin, niin nyt tuntuu tarpeelliselta rajata kuluttamista.

Viime vuosi oli elämässäni jonkinlainen paluu normaaliin. Olin edeltävät pari vuotta ollut opintovapaalla ja tehnyt osa-aikaista työtä. Viime vuonna palasin tekemään normaalia kokoaikaista työtä. Tämän myötä koin tarvetta ottaa hieman rennommin rahankäytön suhteen. Toki täytyy samalla todeta, että en nyt mitenkään kovin hunningolla ole ollut rahankäytön suhteen, jos nettovarallisuuteni (säästöt ja sijoitukset) kasvoi viime vuoden aikana noin 13 200 euroa. 

Viime vuonna tuli hankittua jonkin verran uutta vaatetta ja Instagramin puolella muiden Viiden vaatteen vuosi -yhteenvetoja lueskellessa ehdin jo miettiä, että tulipas sitä itse ostettua. Tarkemmin ajatellen omat ostokset ovat olleet pääosin käytettyjä, uutena olen hankkinut kaksi uutta vaatetta (kotimaisia vastuullisia vaatemerkkejä suosien) sekä tehnyt itse kaksi neuletta (joista toinen oli ollut jo pidempään työn alla ja toiseen hankin langat viime vuonna). Jouluksi saadulla lahjakortilla hankitut villalegginsit ovat vielä postissa. Sain myös eräältä sukulaiseltani kassillisen hänelle ylimääräisiä vaatteita, joista osa jää omaan käyttööni ja osaa jatkaa matkaa kiertoon. Uutena ostettujen vaatteiden osalta ollaan siis kuitenkin Viiden vaatteen vuosi -haasteen rajoissa. 

Olivat vaatteet sitten mistä vain peräisin, niin jokatapauksessa niitä on taas kaappeihin kertynyt. Muutenkin tuntuu, että koti on ollut nyt vähän heitteillä ja nurkat ovat täynnä kaikenlaista sälää, silppua ja keskeneräisiä projekteja. On siis tarve tehdä erityisesti tavaramäärän suhteen jonkinlainen ryhtiliike.

Tämän vuoden tavoitteeni on rajata tavarahankinnat ja muuta kautta kotiin kertyvät uudet tavarat minimiin. Jos jotakin (itselleni) uutta hankin, niin sen tulee olla ensisijaisesti kierrätettyä tai suosien kotimaisia (pienyrittäjien) tuotteita. Palveluihin käytän rahaa tarpeen mukaan. 

Toisena osana tavoitetta pyrin karsimaan kaapeista löytyvää tavaraa ja ehkä yritän saada jotakin pikkurahoja myös tavaraa myymällä. Tietysti tavoitteena on taas myös kasvattaa säästöjen ja sijoitusten määrää, mutta tälle en aseta mitään tarkkaa rahasummaa tavoitteeksi.