maanantai 25. syyskuuta 2017

Vinkki ulkotreeniin

Viime päivät ovat yllättäneet aurinkoisella ja lämpimällä syyskuun säällä, joka on houkuttanut myös ulkoilemaan. Viikonlopun ulkoilureissulla keksin ainakin itselleni uuden tavan hyödyntää saatavilla olevaa maastoa treeniin. Voi siis olla, että tämä on monelle muulle itsestään selvä juttu. :)

Päädyin siis seikkailemaan rantakivikolle. Ihan koko matkaa en tosin kulkenut näin veden äärellä, kuin kuva antaa ymmärtää. Pidempi matka tasapainoilua kiveltä toiselle toi kuitenkin erilaista näkökulmaa ja tuntumaa liikkumiseen. Vinkkini on siis, että kun liikut luonnossa, niin ethän kulje pelkästään valmiita tasaisia polkuja pitkin. Maastoa kannattaa katsoa välillä uusin silmin ja etsiä uusia ja välillä ehkä hieman haastavampia kulkureittejä. Jos vastaasi tulee esimerkiksi kaatunut puu, niin menetkö siitä yli, ali vai ehkä tasapainoillen runkoa pitkin?


lauantai 16. syyskuuta 2017

Puhutaan rahasta


Rahaa ja säästämistä voisi pitää jonkinlaisena harrastuksenani ja kiinnostuksenkohteenani. Olen aiemmin vältellyt rahasta puhumista blogissa, mutta viime aikoina rahasta, säästämisesta ja sijoittamisesta on puhuttu blogeissa ja mediassa sen verran paljon, että ehkä minäkin uskallan osallistua keskusteluun viimein. Juliaihminen aloitti blogissaan Minä puhun rahasta -postaussarjan, Facebookissa on naisten oma Ompeluseuran Talousgurut -ryhmä ja viimeisimmäksi Merja Mähkä kertoi Helsingin Sanomissa sijoitusharrastuksestaan.

Ihan mahtavaa, että esimerkkejä löytyy siitä, että naisena säästäminen voi tarkoittaa muutakin, kuin miten saa säästettyä ruokakaupan laskussa. Olen jo vuosia seurannut personal finance -blogeja, eli alunperin nimenomaan ulkomaalaisia henkilökohtaisesta taloudesta ja säästämisestä kertovia blogeja. Jossakin vaiheessa näitä samantyyppisiä blogeja alkoi ilmestyä suomeksikin, mutta laji vaikutti pitkään melko miesvaltaiselta. Viime vuosina on alkanut näkyä enemmän naistenkin pitämiä säästämis- ja sijoittamisaiheisia blogeja ja osalla kirjoittajista on ihan kunnianhimoisen kuuloisia tavoitteita sijoittamiselle.

Olen aina ollut melko tarkka rahasta ja opiskeluaikoinakin pyrin saamaan opintotuesta jotakin pientä säästöön. Pidän itseäni sellaisena perinteisenä pahan päivän varalle säästäjänä. Minusta on paljon mukavampaa, kun tilillä on aina sen verran rahaa, että joku muutaman satasen ylimääräisen kulu ei kaada taloutta. Olen jossakin vaiheessa ollut työttömänä ja silloinkin tilille säästetyt rahat yhdistettynä muutenkin maltillisiin rahankäyttötapoihin antoivat hieman pelivaraa omaan talouteen. Tarvittaessa olen siis myös käyttänyt niitä säästettyjä rahoja, mutta pyrkinyt sitten taas kasvattamaan vararahaston tiettyyn summaan takaisin.

Moni näkee säästämisen jotenkin ikävänä asiana. Tämän huomaa myös Merja Mähkästä kertovan jutun kommenteissa. Jos ei törsää kaikkea käsillä olevaa rahaa, niin sitä on kitupiikki, joka ei osaa nauttia elämästä ja jos kaikki eläisivät näin, niin tämä maa menisi konkurssiin. Säästäväinen elämäntapa nähdään jotenkin tosi mustavalkoisesti. Omassa nuukailussani periaate on karsia sellaisia turhia kuluja, mitä ilmankin pärjää ja sitten taas laittaa rahaa niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Tavaroiden kohdalla ajattelen myös hintaa suhteessa laatuun ja oletettuun kestoikään.

Omat siistimmät vaatteeni ovat esimerkiksi Filippa K:ta ja Tiger of Swedeniä. Osan olen ostanut kirppareilta ja Huuto.netistä, mutta on noihin silti ihan rahaakin mennyt. Osittain kyse on siitä, että pidän näitä merkkejä hyvälaatuisina ja toisaalta nämä vaatteet nyt vain sopivat omaan makuuni. Toisena esimerkkinä ruoka: pyrin säästämään ruokakuluissa, mutta huomioin samalla ruuan laadun ja tietyissä tapauksissa alkuperämaan. Silloin tällöin voi käydä ravintolassa syömässä, kun muuten jättää huonolaatuiset pikaruuat syömättä.

Tässä oli muutamia ajatuksia suhtautumisestani rahaan. Voi olla, että asiaan palataan blogissa myöhemmin. :)

maanantai 11. syyskuuta 2017

Vaatehaaveita syksyyn

Lähtökohtaisesti en tarvitse välttämättä mitään uutta syksyksi, mutta kävin tekemässä pienen haaveilukierroksen parissa verkkokaupassa. Nämä vaatteet läpäisevät ainakin omat eettisyys-ekologisuus-vastuullisuus -kriteerini ja ovat isoksi osaksi kotimaisiakin (osalla kotimaisista merkeistä on tuotanto tosin muualla). Ekologisuuden suhteen kannattaa muistaa, että ekologisinta on jättää ostamatta, jos ei ihan pakosti tarvitse jotakin.

Armedangels -neuletakki kävisi varmasti kevyestä takistakin. Jokin pidempi neuletakki olisi kyllä epävirallisella ostoslistalla.

Olen pidempään haaveillut rennoista, mutta samalla siisteistä pöksyistä. Nämä Arelan housut olisivat hyvä vaihtehto.

Jos jotakin kaipaisin, niin vaihtelua neule/jakku/kevyt takki -rintamalle. Yksi haaveiden kohde on tämä Uhanan bomber.

Meaow! Moikon heijastavat lapaset toisivat hauskuutta hämäriin iltoihin. 

Noukin mekko sopisi moneen tilaisuuteen.

Vielä toinen bomber-vaihtoehto Papulta

Olen joskus ostanut siskolleni lahjaksi samanlaiset Mary A. Jalavan Toteemieläimet-leggingsit (vai olikohan ne sukkahousut). Olen jäänyt haaveilemaan samanlaisista.


Onko teillä jotakin erityistä ostoslistalla vai mennäänkö samoilla vanhoilla?

torstai 7. syyskuuta 2017

Pitääkö liikunnalla saada aikaan tuloksia?

Lehtiotsikot kysyvät, että etkö saa treenillä tuloksia aikaan? Onko niitä tuloksia sitten pakko saada? Mitä ne tulokset oikeastaan ovat? Mitä jos haluaa ja tykkää liikkua muuten vain? Tarvitseeko tavallisen kuntoliikkujan edes tavoitella mitään erityisiä tuloksia?

Joka toinen tuntuu harrastavan nykyään fitnesstä samalla kirjoittaen blogia ja päivittäen Instagramia treeneistä. Toki voisi samalla kysyä, että onko kyseessä enää harrastus silloin, jos kaikki liikkuminen, syöminen ja elämä pyörii tietyn harrastuksen ympärillä. Joka tapauksessa tällaista some-maailmaa seuratessa tulee helposti tunne, että riittääkö omat treenit, jos en liiku sitä viittä tai kymmentä kertaa viikossa. Onko ok olla ihan vain tavallinen kuntoliikkuja?

Olen toki itsekin kausittain innostunut liikunnasta ja suunnitellut jotakin kunnon kuntokuuria. Totuus on, että minun tapauksessa into on kestänyt just ehkä 2 päivää. Sen sijaan koen, että olen löytänyt oman rytmin ja tavan liikkua. Omaa suhtautumistani liikuntaan on helpottanut ajatus siitä, että olen laskenut riman riittävän alas. 2-3 liikuntakertaa viikossa riittää ja muu on siihen päälle ekstraa. Harrastan fiiliksen mukaan salilla käyntiä ja ulkoilua/kävelyä/juoksua, lisäksi teen jonkin verran lihaskuntoharjoittelua kotona. En halua jumiutua ajatukseen, että viikossa pitäisi olla tietty määrä tietyntyyppisiä harjoituksia. Mielelläni jätän tilaa tilanteen mukaan elämiselle, eli periaatteessa voisin jollakin viikolla käydä pelkästään tanssitunnilla tai ryhmäliikunnassa, jos sille päälle satun.

Se mitä haluan tällä tekstillä sanoa, niin jokaisen pitäisi keskittyä omaan itseensä eikä vertailla muihin. Tärkeää on löytää oma tapa harrastaa liikuntaa ja itselle mieluisat lajit. Sellaiselle henkilölle, joka ei ole harrastanut liikuntaa juuri ollenkaan, niin 15 minuutin tai puolen tunnin kävelylenkki on jo ihan hyvä liikuntakerta. Jos joskus tuntuu, että aika tai into ei riitä tunnin salitreeniin, niin tekee sitten  vaikka 20 minuuttia, jos asiaa on helpompi lähestyä niin. Vähäkin liikunta on aina parempi, kuin ei liikuntaa ollenkaan.

Harrastan liikuntaa siksi, että saisin hyvän olon ja virkeän mielen. Minun treenien tuloksia ei mitata vaa'alla tai mittanauhalla.

Onko sinulla jotakin erityisiä treenitavoitteita vai oletko myös tällaisen rennomman suhtautumisen kannalla?

lauantai 2. syyskuuta 2017

KonMari, kapselivaatekaapit ja harkitseva kuluttaminen

Olisiko KonMari-villityksellä ollut osansa asiaan, että myös vaatekaapin perkaaminen ja kapselivaatekaapit ovat nousseet suosioon. Tiedättehän, monet vannovat hankkivansa jatkossa vaatekaappiinsa vähemmän ja laadukkaampaa. Samalla tarkoituksena on pärjätä pienehköllä vaatemäärällä niin, että kaikki vaatteet sopisivat yhteen.

KonMarin mukaanhan kaikki sellaiset esineet, jotka eivät tuota iloa, kannattaa poistaa. Vaatteiden kannalta tämä on varmasti suuri oivallus sellaiselle, joka on kerännyt viimeiset 20 vuotta kaikenlaista mainospaidoista alkaen kaappeihinsa. Itse taas olen harrastanut ylimääräisiksi jääneiden vaatteiden ja muidenkin tavaroiden myyntiä kirppareilla ja huuto.netissä jostakin lukioikäisestä asti eli viimeiset yli 10 vuotta. Mitään täysin käsittämätöntä kaapeista ei siis löydykään. Jonkinlainen ihanne minimalistisesta/kapselivaatekaapista on ollutkin mielessäni jo vuosia.

Olen käyttänyt sellaista karsimismetodia, että yleensä vuoden alussa olen karsinut vaatekaapista ne vaatteet, joita en ole vuoden aikana käyttänyt. Pääpiirteittäin tämä tapa on itselläni toiminutkin ja itse asiassa sitä karsittavaa ei edes löydy mitenkään jätesäkkikaupalla. Vaikka itseään koittaa väittääkin jokseenkin harkitsevaksi kuluttajaksi ja vilpittömästi uskoo, ettei hutiostoksia pitäisi juurikaan tulla, niin jotenkin kaapista aina tulee vastaan juttuja, joiden tarpeellisuutta joutuu miettimään. Myös ne tyyliltään ja laadultaan pitkäikäisiksi tarkoitetut vaatteet tulevat joskus tiensä päähän. Joku 5 vuotta sitten hankittu ja silloin aktiivisessa käytössä ollut juttu ei ehkä sovi enää tyyliini, jotkut vaatteet taas kuntonsa puolesta tulevat jossakin vaiheessa käyttökelvottomiksi.



Viime aikoina olen alkanut pohtia tavaran karsimisen järkevyyttä. Kuten mainitsin, niin tapanani on ollut karsia kaapista vaatteet, joita en ole vuoteen käyttänyt. Käytännössä tämä on tapahtunut siis vuoden vaihteessa, eli joidenkin vaatteiden osalta tietysti tuo käyttämättömyysaika voi käytännössä muodostua pidemmäksikin. Osittain KonMarin herättämien ajatusten ja keskustelun myötäkin olen nyt aiempaa enemmän ryhtynyt miettimään, että mitä oikeastaan tapahtuu niille vaatteille, jotka laitetaan vaatekaapista ns. kierrätykseen?

Vaatteiden ostamisessa ja myymisessä olen tykännyt eniten itsepalvelukirppareista. Pääasiassa olenkin myynyt ylimääräiset vaatteet itsepalvelukirppareilla, mutta nyt viime vuosien kokemusten perusteella tavara ei tunnu menevän kaupaksi enää entiseen malliin. Pöytävuokrasta on saanut hädin tuskin omiaan takaisin, joten kirpparimyynnit ovat käyneet lähinnä jonkinlaisesta harrastuksesta. Joistakin kalliimmista ja laadukkaammista jutuista olisi toki saada vähän rahaa takaisinpäinkin, mutta olen tässä samalla koittanut omaksua ajatusmallia, että hyvä mieli ja vapautuva tila kaapissa on riittävä palkkio tavarasta luopumisesta.

Tilanne tosiaan tuntuu olevan, että kaikkien karsiessa kaappejaan sitä myynnissä olevaa käytettyä trikoorättiä on ihan valtavasti ja huoliiko sitä loppupeleissä kukaan? Viimeksi vaatekaappiani läpikäydessäni yritin ottaa myös tämän näkökulman huomioon. Jos en minä käytä tätä vaatetta, niin onko siitä iloa kellekään muullekaan? Tai jos joku vaate on nyt juuri jäänyt hieman vähemmälle käytölle, niin voisinko vielä kuvitella sitä käyttäväni? Sopisiko vaate johonkin muuhun käyttötarkoitukseen, eli hieman KonMarin vastaisesti siirsin joitakin aiemmin töissä käyttämiäni trikoopaitoja ja toppeja kotivaatteiden pinoon. Muutamia juttuja päätyi myös korjattavien ja muokattavien pinoon.


Tämän postauksen kuvituksena on jokin aika sitten pesukoneeseen tummansinisen värijauheen kanssa päätyneet farkut ja neulepaita. Vilan valkoinen puuvillaneule oli saanut päälleen kahvitahrat, jotka eivät lähteneetkään enää kokonaan pois useammasta pesukerrasta huolimatta. Värjäykseen päätyneet Freesoulin farkut on ostettu noin vuoden 2005 tienoilla ja olivat silloin arvokas "sijoitus" lukiolaisen budjetissa. Olen halunnut näitä säilytellä jonkinlaisena muistovaatteena, mutta vaalea kulutuspesu ja bootcut-lahkeet näyttivät liian 2005-tyylisiltä. Tasainen tummansininen väri päivitti nämä paremmin nykyiseen tyyliini sopiviksi.

Mitä mieltä sinä olet kapselipuvustoista tai vaatteiden karsimisesta?

Tervetuloa lukemaan uudistunutta Mustat Ballerinat -blogia!

Mustat Ballerinat -blogi sai alkunsa 1.9.2012. Blogi on säilynyt elossa satunnaisella kirjoittelulla tänne asti, mutta nyt blogin 5-vuotispäivän kunniaksi tuntui sopivalta hieman päivittää ja terävöittää blogin aihepiiriä.

Kuka tätä blogia sitten kirjoittaa? Olen pian kolmekymppinen, lapsuuteni maalla asunut mutta sittemmin töiden perässä pääkaupunkiseudulle päätynyt neiti-ihminen. 

Kirjoitan tässä blogissa ainakin liikunnasta ja hyvinvoinnista, kestävän puvuston rakentamisesta, minimalismihaaveista sekä luonnonkosmetiikkapainotteisen meikkipussini sisällöstä.

Tervetuloa siis lukemaan blogiani! Olet sitten uusi tai vanha lukija, niin mielelläni kuulisin sinusta kommenteissa. :)