tiistai 17. lokakuuta 2017

Uudet kengät + ajatuksia shoppailusta

Innostuin joskus vuonna 2009 tai 2010 ajatuksesta elää eettisemmin ja ekologisemmin. Saatoin hieman hurahtaa aiheeseen ja yritin hetken aikaa tehdä kaikessa mahdollisimman eettisiä/ekologisia valintoja jopa pakkomielteeksi asti.

Olen aina ollut aika nirso ostoksissani ja yleensä harkitsen muutenkin aika tarkkaan mitä ostan. Taustalla pyörivä ajatus pyrkimisestä eettisyyteen ja ekologisuuteen hankaloittaa ostamista siihen päälle. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että teen joka tapauksessa sen verran vähän ostoksia, että ehkä maailmanloppu ei tule nyt kyseisestä kenkäparista tai juuri niistä farkuista?

Asiantuntijoiden mukaan pyrittäessä vastuullisuuteen vaatehankinnoissa, yritysten painostaminen on boikotointia parempi vaihtoehto (lähde). Yritin googlettaa Niken tilannetta yritysvastuun osalta, mutta äkkiseltään ei löytynyt yksiselitteistä vastausta, kuinka eettistä Niken tuotanto on. Nike on tullut tunnetuksi hikipajatuotannosta jo 90-luvun alkupuolella, jolloin se joutui boikottien kohteeksi. Ilmeisesti Nike on sittemmin tehnyt merkittävää työtä vastuullisuuden eteen, mutta vaikuttaisi siltä, että ongelmia on edelleen. Eri brändien arviointeja kestävän kehityksen näkökulmasta voi tarkastella täällä.


Tosiaan ostin siis uudet Niken vapaa-ajankengät. Totesin tarvitsevani uudet toimistokelpoiset tennarit, kun viime aikoina olen poistunut kotoa pääasiassa ikivanhoissa Converseissa, joissa on pohjassa reikä. Mielestäni uusien kenkien ostaminen oli siis perusteltua tässä tilanteessa. Kuitenkin koen tarvetta selitellä tällaista ostosta, etenkin kun olen joskus aikoinaan yrittänyt profiloitua jonkinlaiseksi ekoilubloggaajaksi.

Mikä on suhtautumiseni vastuulliseen kuluttamiseen siis nykyään? Tunnen edelleen huomattavaa ahdistusta, jos ja kun en voi olla varma missä olosuhteissa ostamani tuote on valmistettu. Pyrin suosimaan vastuulliseksi tunnettuja merkkejä silloin, kun se on mahdollista. Vastuullinen tuotanto ei kuitenkaan paikkaa sitä, jos tuote ei muuten vastaa mitä olen etsimässä. Tarvittaessa ostan siis ihan tavallisten merkkien tuotteita, mutta yritän tehdä sellaisia valintoja, että tuote on muuten laadultaan ja ulkonäöltään pitkäikäinen.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Miksi en enää julkaise asukuvia?

Joskus aikoinaan yritin löytää inspiraatioksi blogeja, joissa käsiteltäisiin pienellä vaatemäärällä elämistä ja harkitsevaa kuluttamista. Silloin löytyi kyllä jonkin verran vaatelistoja blogeista, mutta ei oikeastaan sellaisia käytännön esimerkkejä, miten minimalistisesta puvustosta kootaan erilaisia asuja. Mustat Ballerinat -blogin alkutaipaleella 5 vuotta sitten yritin ohjata blogiani siihen suuntaan, että voisin itse toimia asuinspiraationa pienehkön ja harkinnalla kootun vaatekaapin kanssa elämisestä.

Nyt 5 vuotta myöhemmin en oikein koe enää asukuvien julkaisua itselleni luontevaksi? Miksi näin? Olen löytänyt mielestäni toimivan kokoelman omaan tyyliini sopivia ja pääsääntöisesti myös keskenään yhteensopivia vaatteita. Tätä kokoelmaa täydennän satunnaisilla ja jokseenkin harkituilla ostoksilla silloin, kun haluan hieman vaihtelua tai jokin vaate on kulunut loppuun. Käytännössä minulla on muutama eri asukokonaisuus, joista arkiasuni pääasiassa koostuvat.

Tällä hetkellä koen, että asujen osalta minulla ei juurikaan ole sanottavaa tai kuvattavaa enää. Voi olla, että satunnaisesti tuon blogiin mukaan joitakin erikoisempia hankintoja tai jos saan muodostettua kaappini kätköistä jonkin uuden ja oivaltavan asukokonaisuuden.

Kaivelin arkistoista muutaman Päivän asu -kuvan vuosien takaa. Nämä kaikki tuntuvat sellaisilta asuilta, joita voisin edelleen käyttää ja osittain käytänkin.