torstai 23. kesäkuuta 2022

Koronakevät


Ei sitä olisi silloin maaliskuussa 2020 uskonut, että sama meno koronan kanssa jatkuu vielä 2022. Omalla kohdallani tämä mennyt kevät on kuitenkin ollut se varsinainen koronakevät, kun kahden vuoden koronan välttelyn päätteeksi onnistuin taudin nappaamaan huhtikuun lopussa. Tämä koronaan sairastuminen onkin sitten määrittänyt kevään kulkua täällä.

Varsinainen osuus koronan sairastamisesta meni lähinnä muutaman päivän jokseenkin perinteisenä räkätautina. Astmaatikkona onnistuin toki hankkimaan koronan päälle jokseenkin sitkeän yskän. Lisäksi sairastuin parin viikon päästä uudestaan kuumeen, väsymyksen ja hengenahdistuksen kera, jäi hieman mysteeriksi oliko tuo jokin kokonaan muu tauti vai jatkoa samaan. Etenkin tästä jälkimmäisestä erästä jäi pitkäksi aikaa jokseenkin väsähtänyt olo ja fiilis, ettei keuhkot ole oikein parhaimmillaan.

Astmasta huolimatta olen pitänyt itseäni jokseenkin hyväkuntoisena ja liikuntaa harrastavana ihmisenä. Näin ollen onkin ollut yllättävää, miten tuo sairastuminen vei voimat ja palautuminen on ottanut aikansa. Hyvän aikaa tein lähinnä puolen tunnin mittaisia mummotahtisia kävelylenkkejä ja sekin tuntui jo ihan suoritukselta. Vasta tässä kuukauden, puolentoista jälkeen olen aloitellut liikuntaa enemmän tositarkoituksella ja edelleen tuntuu, että hengästyy aiempaa helpommin. 

Sairastelun ohella toukokuu oli jokseenkin vauhdikas. Kaikkien näiden koronameininkien jälkeen on ollut omalla tavallaan ihanaa päästä useammalle työreissulle tapaamaan ihan oikeita ihmisiä. Samalla useampi parin viikon ajanjaksolle sattunut työmatka taas vähän sotkee töihin ja muuhun elämään liittyviä aikatauluja niin, että vähän vauhdikkaalta on tuntunut. Kesäloma tulee siis täällä ainakin tarpeeseen!

Tähän loppuun vielä muutama sana koronasta yleisellä tasolla, kun asian nyt otin puheeksi. Koen, että selvisin taudista melko helpolla, pahemminkin olisi toki voinut käydä. Olen nämä yli 2 vuotta ollut pääsääntöisesti jokseenkin tarkka noudattamaan kulloinkin voimassa olleita koronaohjeita ja sellaisella järkevällä huolellisuudella pyrkinyt välttämään sairastumista, olematta kuitenkaan hysteerinen.

Olen siis tosiaan perussairauteni vuoksi koronan riskiryhmään kuuluva ja olen kokenut, että koronarajoituksista puhuttaessa on ajateltu riskiryhmien olevan jokseenkin vanhoja, sairaita jne. Mutta on meitä nuorempiakin erinäisiä perussairauksia sairastavia ja sen vuoksi riskiryhmään kuuluviksi määriteltyjä. Tässä on sitten pitänyt kuulostella, että mikä on milloinkin järkevä varotoimi, kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin jatkaa elämäänsä, käydä töissä ja mielellään jossain määrin harrastaa ja tavata muita ihmisiä. Kaikki riskiryhmiin kuuluvat eivät siis ole niitä iäkkäitä tai hoivakodeissa asuvia.

Tässä tuttavapiirin kuulumisia seuranneena, koronaan voi tosiaan sairastua edelleen. Samoin joukossamme on edelleen heitä, jotka oman tai lähipiirin sairauden tai muun syyn takia haluavat välttää sairastumisen. Huomioimmehan siis edelleen heidän toiveensa ja ajatuksensa!

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Ilmaista tai edullista tekemistä kesään

Toukokuun alkua eletään ja kovaa vauhtia edetään kohti kesää ja lomakautta. Ajattelin koota muutamia ilmaisia tai pienen budjetin vinkkejä kesäkaudelle ja näistä osa kuuluu myös omalle kesän to do -listalleni. En itseasiassa edes aktiivisesti ole nuukailemassa näiden vinkkien kanssa, vaan havahduin siihen, että moni kiva kesätekeminen ei välttämättä maksa mitään. 


Luontoretket
Tämä on itseasiasssa suosikkiohjelmaani ympäri vuoden! Mainioita retkikohteita löytyy todennäköisesti ihan kotipaikkakunnaltasi. Vinkkejä löytyy esimerkiksi retkipaikka.fi-sivustolta, myös oman kotikunnan nettisivut kannattaa kurkistaa, niillä on usein listattu alueen erilaiset luontopolut ja ulkoilureitit.

Valokuvaaminen
Nykyään lähes missä tahansa puhelimessa on ihan kelvollinen kamera. Valokuvaamisen harjoittelu on ihan mielenkiintoista ajanvietettä ja sen voi yhdistää esimerkiksi edellä mainittuihin luontoretkiin. Jotakin perusvinkkejä kännykällä kuvaamiseen löytyy esimerkiksi tästä Ylen jutusta.

Eväsretket
Lisää retkivinkkejä! Eväsretkihän on mikä tahansa retki, jossa on eväät mukana. Välttämättä ei tarvitse lähteä lähilaavua kauemmas. Eväitä voi varata oman maun mukaan: kahvit termarissa, hedelmiä, mehua, eväsleivät, (kasvis)makkarat (jos paikalla mahdollisuus tulentekoon). Innokkaampi retkikokkailija valmistaa vaikka koko aterian nuotiolla. Jos ruuanlaitto maastossa ei niin innosta, eväät voi tehdä kotona mahdollisimman valmiiksi (esimerkiksi pilkkoa kasvikset valmiiksi eväsrasioihin).




Kotikokkailu/grillaaminen
Kun tekee mieli jotakin vähän arkiruokaa parempaa, voi ruokalistalle laittaa jonkin uuden tai erikoisemman herkun. Kotona tehty ruoka tulee lähes aina halvemmaksi kuin ravintolasta tilattu ja samalla kokkailu sopii mukavaksi ajanvietteeksi perheen tai kaveriporukan kanssa. Jos haluaa pysyä budjetissa, niin esimerkiksi pizzojen tai tortillojen täytteiden kanssa kannattaa pitää jonkinlaista kohtuutta. Ei ole pakko varata kaikkea mahdollista varmuuden vuoksi, vaan tortilloihinkin riittää hyvin muutama perustäyte, esim. tomaattia, kurkkua, papuja, fetaa ja salsakastiketta.

Kaappien siivoaminen + kirppispöytä
Kaappien siivoaminen voi olla mielipiteitä jakava ajanviete, mutta lopputulokseen useimmat ovat varmasti tyytyväisiä. Jos kaapeista löytyy sopivaa ylimääräistä tavaraa myyntiin, sopii tähän hyvin jatkoksi tavaroiden myynti kirppiksellä. Kesäaikaan järjestetään monenlaisia puisto- ja pihakirppistapahtumia, joihin voi lähteä myymään matalalla kynnyksellä.

Kirppiskierros
Kesä on myös mainiota aikaa kierrellä kirppareilla. En tässäkään kohtaa kannusta mihinkään holtittomaan shoppailuun, vaan kirppareihin voi suhtautua ikäänkuin näyttelynä, jossa voi nähdä kaikenlaisia kiinnostavia esineitä. Jos nyt jotakin tarpeellista sattuu löytymään eurolla tai parilla, niin sekin on ihan ok!

Kesätapahtumat
Viimeisenä parina kesänä iso osa tapahtumista on peruttu, toivottavasti tänä kesänä asiat ovat paremmin? Kannattaa pitää silmällä oman ja lähipaikkakuntien kesätapahtumia. En siis välttämättä tarkoita nyt mitään isoja musiikkifestareita, vaan erilaisia kaupunkitapahtumia ja vaikka ilmaisia puistokonsertteja, mihin lähteä pyörimään ilman isoa rahallista panosta.  




Itse tekeminen
Tykkään itse kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, mutta en nykyään juurikaan osta uusia tarvikkeita näihin töihin. Korjaan ja tuunaan vanhaa sekä yritän keksiä käyttöä jo olemassa oleville tarvikkeille. Jos omat käsitykset kierrätysaskartelusta koostuvat lähinnä 90-luvulla koulussa tehdyistä vessapaperirulla-askarteluista, voi ideoita etsiä esimerkiksi Facebookista "Kierrätysideat ja Uudelleenkäyttö Vinkit" ja "Kierrätysideoita" -ryhmistä.

Olisi kiva kuulla omat suosikkisi kesätekemiseksi! :)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Vaatekaapin päivittämistä ostamatta mitään

Olen jo monen monta vuotta vähentänyt vaatteiden ostamista, niin että olen itseasiassa onnistunutkin siinä ihan sujuvasti. Viime vuoden nimesin erikseen ostolakkovuodeksi, jolloin en ihan ilman vaateostoksia ollut, mutta ainoa varsinainen ostokseni oli yksi käytettynä ostettu mekko.

Jatkan edelleen hyväksi havaitulla linjalla, jossa pyrin välttämään ylimääräistä kuluttamista. En tällä hetkellä välttämättä erikseen määritä olevani ostolakossa, mutta ostolakosta/ostosten välttämisestä on tullut melko sujuva elämäntapa. Nyt, kun omia vaateostoksiaan on seurannut kaikkiaan useamman vuoden ajan, olen yllättynyt, kuinka vähän uutta oikeastaan varsinaisesti tarvitsee ostaa. Kuitenkin vaatekaappini on kokenut myös jonkin verran päivittymistä, vaikka uutta ei juurikaan tule ostettua.

Vaatteiden korjaus ja tuunaus

Viime vuosina olen innostunut korjaamaan vaatteita ja samalla tullut myös suvaitsevammaksi sen kanssa, että itse siedän ainakin arkikäytössä myös siististi korjattuja vaatteita. Erityisesti pienet vaatteisiin tulleet reiät saa näppärästi korjattua muutamalla pistolla. 

Sivuhuomiona tässä kohtaa, että suosittelen myös vaatteiden kestoiän pidentämistä vaatteiden oikeanlaisella huoltamisella, kuten pesuohjeiden noudattaminen ja vaatteen pesu vain silloin, kun vaate oikeasti tarvitsee pesua.

Välillä tulee ideoitua myös isompia vaatteiden muutostöitä, joista osaan olen pyytänyt apua ompeluintoiselta läheiseltä. Nyt olen myös viemässä farkut ihan ompelijalle korjattavaksi, jolloin muuten siistikuntoisiin farkkuihin vaihdetaan vetoketju.

Yksi säännöllisen epäsäännöllisesti käyttämäni vaatteiden korjaus-/tuunaustapa on etenkin mustien vaatteiden värjääminen uudestaan mustiksi ja kestotahraisten tai muuten väärää väriä olevien vaatteiden värjääminen jollakin toisella tummemmalla värillä. Joskus yritin tutkia noiden pesukonevärien ekologisuutta ja mieleeni jäi tieto, että värit sinänsä eivät välttämättä ole ekoimmasta päästä, mutta vaatteiden värjääminen on silti fiksua, jos se pidentää vaatteen elinkaarta.

Läheisten vaatekaapit

Tätä hieman mietin, että onko tämä ihan reilu vinkki jaettavaksi. Kuitenkin olen vuosien varrella saanut siskoltani melko paljon hänelle ylimääräiseksi jääneitä vaatteita. Kyseessä on vielä siis nimenomaan pikkusisko, eli kun siskoni sai nuorempana minulle pieneksi jääneitä vaatteita, kääntyi tilanne jossakin vaiheessa niin, että aloin käyttämään siskoni vanhoja vaatteita. Vuosien varrella ollaan siskoni kanssa myös vaihdeltu vaatteita ja joskus vaate, jonka olen aiemmin antanut siskolleni, palautuu taas minun kaappiini.

Ymmärrän, että kaikilla ei välttämättä ole samankokoista tai tyylistä perheenjäsentä tai ystävää, mutta kannattaa silti pitää silmät ja korvat auki asian suhteen. Monella tuntuu nykypäivänä olevan ylimääräistä vaatetta riesaksi asti, jolloin kirppisrumban sijaan monelle voi tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta antaa ylimääräiseksi jääneet vaatteet suoraan jollekin. Tähän liittyen ilmaisia vaatteita kannattaa katsella myös Tori.fi:stä ja Facebook-ryhmistä.

Itse tekeminen

Olen miettinyt, että samalla tavalla, kuin mieli saa tyydytystä uuden ostamisesta, saan tätä samaa iloa ja nautintoa nykyään myös asioita itse tekemällä. Tähän mennessä olen tehnyt pääasiassa asusteita neulomalla ja virkkaamalla. Ehkä jossakin vaiheessa otan vielä villapaidan tai jonkin muun isomman työn projektiksi.

Lahjat

Mietin kirjoitanko tämän itse tekemisen vai lahjojen alle, mutta saan siis välillä lahjaksi itsetehtyjä vaatteita käsitöistä innostuneelta läheiseltäni. Pääasiassa nämä ovat olleet esimerkiksi neulepaitoja ja -takkeja, mutta myös ainakin mekkoja on vuosien varrella tullut.

Toiselta lähipiiriin kuuluvalta ihmiseltä taas saan lahjaksi villasukkia (vaikka neulon myös itse, villasukat eivät jostakin syystä kuulu omiin neulomislemppareihini). Lisäksi välillä olen saanut joltakin lahjaksi myös ihan normaaleja nilkkasukkia, joten niitäkään en ole juurikaan viime vuosina ostanut.

Lisävinkki: Käyttökelpoisten vaatteiden säästäminen

Olen aiemmin ollut innokas karsimaan vaatteita kirpparille, mutta viime vuosina olen päätynyt ajatukseen, että haluan säästää ja käyttää loppuun kaikki vaatteet, jotka edelleen tuntuvat sellaisilta, että saatan niitä joskus käyttää. Näin ollen minulle on esimerkiksi t-paitoja, trikoomekkoja ja neuleita jonkin verran enemmän kuin joku todellinen minimalisti tarvisi, mutta uskon, että nämä kaikki tulevat käyttöön jollakin aikavälillä. En pidä kaikkia vaatteitani esillä samaan aikaan, mutta jos joskus vaikuttaa siltä, että tarvitsen esimerkiksi "uutta" t-paitaa, kaivan sellaisen esille kaapin ylähyllyltä.

Olisi mukava kuulla, jos teillä on jotakin omia vinkkejä ylläpitää vaatekaappia ilman, että tulee juurikaan ostettua uutta. :)

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Keväisiä ajatuksia




Jotenkin yhtäkkiä ollaan keväässä. Olen pääsääntöisesti hieman "kevätpessimisti" ja suhtaudun epäluuloisesti henkilöihin, jotka ovat täysin kevätmielellä jo maaliskuussa, sehän on vielä täysi talvikuukausi!

Jollakin tavalla vuodenajat ovat nyt hieman sekaisin ainakin omassa mielessäni. Lämpömittari näyttää terassilla 16 astetta lämmintä ja samalla siellä on paikoin lähes metri lunta. 

Olin juuri huhtikuun alussa talvilomalla Rukalla ja siellä oli rinteissä vielä laskukausi parhaimmillaan. Täällä etelämmässä alkaa olla tiet kuivia ja sulia, joten ehkä pikkuhiljaa voi vaihtaa goretex-kengät kevyempiin tennareihin.

Kuten olen joskus aiemmin blogissa jo maininnutkin, niin ostolakko on kohdallani muuttumassa enemmän elämäntavaksi. Näin kevättä kohti mentäessä en juurikaan haaveile uusista ostoksista, vaan mielessä on ajatus siitä, että pääsen kaivamaan kaapeista niitä keväisempiä suosikkivaatteita ja -kenkiä.

Asun taajama-alueella, mutta sen verran kauempana kaikesta, että moniin arjen menoihin tarvitsen autoa, vaikka pyrinkin suosimaan kävelyä, pyöräilyä ja julkisia silloin, kun se järkevästi on mahdollista. Viime aikoina polttoaineiden hintojen nousun myötä olen taas entisestään pohtinut, milloin on järkevää vaihtaa autoreissu johonkin muuhun kulkutapaan. Samalla sulat tiet houkuttelevat, että voisi kaivaa polkupyörän esiin talvisäilöstään.

Uutiset viimeisen vajaan parin kuukauden aikana ovat aiheuttaneet omassa mielessäkin jonkinlaista ahdistusta ja olen pyrkinyt rajaamaan omaa uutisten ja somen seuraamista. Miettinyt, minkä verran yksittäisen ihmisen tulee seurata ja tietää tilanteesta ja onko ok, jos ei halua tietää kaikkia uutisissa vastaantulevia yksityiskohtia. Mitkä ovat omat voimavarat, pitäisikö enemmän ottaa kantaa, tehdä vielä jotakin ollakseen avuksi, vai jatkaa parhaansa mukaan elämää kuin ennenkin.

Olen miettinyt somen käyttöä taas laajemminkin. Käyn kausittain pohdintaa sen kanssa, että haluanko tuottaa enemmän sisältöä eri kanaviin ja olla osa yhteisöä, vai rajata omaa läsnäoloa sosiaalisessa mediassa minimiin. Yksi viime aikoina vaikuttanut tekijä pohdintaan on ollut se, että Instagram päätti muuten vain poistaa blogiini liittyvän IG-tilin, enkä saanut sitä palautettua. Katsotaan, teenkö jossain vaiheessa vielä uuden IG-tilin, vai keskitänkö kirjoittelun pelkästään blogin puolelle.

Aurinkoisia päiviä ja ajatuksia toivotellen päätän tämän tekstin tällä kertaa! :)

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Velaton

Maksoin hiljattain pois viimeisen erän opintolainaa ja nyt minulla ei ole lainkaan velkaa. Koko elämäni aikana minulla on ollut varsinaisia lainoja opintolainan lisäksi vain autolaina. Joskus olen ostanut jotakin isompia ostoksia luottokortilla, mutta olen aina maksanut koko summan seuraavassa laskussa pois.

Velat eivät siis sinänsä ole näytelleet suurta osuutta omalla talousmatkallani, kun sekä opintolaina että autolaina ovat olleet mielestäni aikanaan perusteltuja ja molemmat ovat olleet myös kuluiltaan maltillisia. Kuitenkin etenkin silloin, kun vielä maksoin myös autolainaa, meni lainojen lyhennykseen useita satasia kuukaudessa. Näin ollen olen kuitenkin kokenut yhdeksi keskeiseksi taloustavoitteeksi maksaa nämä lainat pois (toki tämä tavoite on aika itsestään selvä, eipä näitä olisi voinut jättää maksamattakaan).

Itseasiassa autolainan kanssa kyllästyin jo aiemmin sen maksamiseen ja maksoin pari vuotta sitten lomarahoilla jäljellä olevan velkasumman pois. Opintolainaa olen välillä miettinyt, että olisiko sekin pitänyt maksaa jo aiemmin kokonaan pois, mutta laina on lyhentynyt siististi pikkuhiljaa maksusuunnitelman mukaisesti.

Joskus opiskeluaikoina hämmästelin mediasta lukemaani juttua nuorista, jotka olivat joutuneet talousvaikeuksiin esimerkiksi pikavippien kanssa. Hämmästys liittyi erityisesti siihen, että itselläni saattoi olla samaa suuruusluokkaa oleva määrä velkaa, mutta se oli pienikuluista opintolainaa.

Mitä ajattelen lainoista nyt? Vaikka minulla on jo hyvän aikaa ollut säästöjä enemmän kuin jäljellä olevaa velkaa, oli tämä opintolainan loppuun maksaminen kuitenkin omissa ajatuksissani iso juttu. Tämän jälkeen pakolliset kuukausikuluni ovat jo lähes hämmentävän alhaiset (voisin joskus taas julkaista kulutusseurantaa joltakin kuukaudelta). Tällä hetkellä ajattelen, että asuntolaina on lähtökohtaisesti ainoa laina, jonka voisin kuvitella joskus ottavani.



sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Ajatuksia ystävänpäivän alla


Näin ystävänpäivän lähestyessä ajattelin kirjoitella hieman omia ajatuksia ystävistä ja ystävyydestä. Omasta näkökulmastani on välillä tuntunut, että kaikilla muilla on tiiviit kaveripiirit, joita nähdään ja joihin pidetään säännöllisesti yhteyttä.

Jos hieman yksinkertaistan, niin minulla ei juurikaan ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa olisin jatkuvasti tekemisissä. Samalla minulla on hieman ristiriitaiset ajatukset asiasta. Koen, että arjessa minulla on kuitenkin ihan riittävästi sosiaalisia kontakteja. Vietän tietysti ison osan ajasta yhdessä puolisoni kanssa. Lisäksi pidän lähes päivittäin yhteyttä siskooni ja vanhempiini sekä näen heitä yleensä vähintään kerran viikossa. Olemme siskoni kanssa olleet aina melko läheisiä ja nyt aikuisena neljän vuoden ikäerokaan ei oikeastaan tunnu.

Puolison ja perheen ulkopuolella minulla on eräs ystävä, jonka olen tuntenut alle kouluikäisestä asti. Nykyisin tosin yhteydenpito on isoksi osaksi keskittynyt yhteiseen harrastukseen.

Lisäksi elämässäni on joukko ihmisiä, joihin olen jollakin tasolla yhteyksissä. Esimerkiksi muutamia alunperin yliopistoajoilta tuttuja ihmisiä tulee tavattua silloin tällöin, tosin nyt korona-aikana nämä tapaamiset ovat jääneet vähemmälle.

Joskus nuorempana harmittelin viilenneitä välejä joihinkin ihmisiin. Nyt olen oppinut ajattelemaan, että jotkut ihmiset liittyvät ensisijaisesti elämäntilanteeseen ja aika näyttää, kantaako ystävyys tästä pidemmälle. Minulla on esimerkiksi ollut yläasteella ja lukiossa tietyt ystäväporukat, mutta sitten aika on ajanut erilleen. Sosiaalisessa mediassa on mukava seurata välillä kuulumisia, mutta samalla miettii, että itselle keskeiset asiat elämässä voivat olla nykyään hyvin erilaisia.

Aiemmin koin jonkinlaista harmitusta niiden juhannusten ja uusien vuosien kanssa, joista tuntuu, että kaikki muut viettävät niitä isoilla kaveriporukoilla ja itse on jäänyt porukoiden ulkopuolelle. Viimeistään korona-aika on kuitenkin auttanut tässäkin, kun tuntuu, että muillakaan ei ole mitään erityisiä suunnitelmia juhlapäiviksi.

Ennenkaikkea olen oppinut arvostamaan myös yksin ja itsenäisesti vietettyä aikaa. Pidän itseäni harvoin erityisen yksinäisenä. Sen sijaan olen tunnistanut, että moni itselleni mielekäs tekeminen on sellaista, mitä teen mielelläni omassa rauhassani. Samalla elämässäni on minulle tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa minulla on mahdollisuus viettää aikaa. Toki elämääni mahtuisi myös henkiystävä, jos sellaisen joskus vielä löytäisin.

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

"Tämän ostoksen jälkeen vaatekaappini on valmis"


Omassa some- ja blogikuplassani tuntuu siltä, että moni on aloitellut ostolakkoa nyt alkuvuodesta. Ajattelinkin kirjoitella vähän vielä lisää omia pohdintojani, jos näistä olisi jotakin iloa ja ehkä apuakin jollekin, joka on aloittelemassa ostolakkoa tai muuten omien kulutustottumusten tarkastelua.

Olen jo hyvin pitkään panostanut laatuun määrän sijaan vaateostoksilla. Jossakin vaiheessa matkaan tuli ajatus minimalistisesta vaatekaapista, jossa olisi vain vähän, mutta ainoastaan "täydellisiä" vaatteita. Nyt ajattelen, että tämä täydelliseen vaatekaappiin pyrkiminen voi johtaa myös harhaan kulutustottumusten kanssa.

Jos tavoittelee sitä täydellistä vaatekaappia, niin tuleeko se todellisuudessa koskaan valmiiksi? Aina löytyy vielä se yksi täydellinen vaate, joka on pakko saada. Ihan vain yksi vaate ja kun sen on saanut, hetken päästä tulee taas jokin uusi tarve.

En siis itse ole edelleenkään täysin immuuni tälle. Huomaan ajoittain, että vaatekaapistani puuttuu jokin asia, että voisin olla täysin tyytyväinen.

Koen, että olen oppinut kuitenkin melko hyvin hallitsemaan tätä tunnetta. Vaatekaapistani puuttuu varmasti jotakin. Aina löytyy jotakin uutta, mitä pitäisi saada. Olen kuitenkin oppinut sietämään keskeneräisyyttä vaatekaapissani. Pärjään oikein mainiosti sillä mitä jo on. Se yksi ostos lisää ei kuitenkaan tekisi vaatekaappiani valmiiksi eikä tekisi minua pidemmän päälle sen onnellisemmaksi.

Kun seuraavan kerran mietit jonkin asian ostamista, voit kysyä itseltäsi: viekö tuon yhden asian ostaminen vai sen sijaan ostamatta jättäminen sinut lähemmäksi tavoitettasi?

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

11 talven takki



Kuvan talvitakki on minulla nyt käytössä 11. talvea, eli se on ostettu syksyllä 2011. En muista takin tarkkaa hintaa, mutta muistikuva on, että suuruusluokka saattoi olla 400 euroa. Takki oli silloiselle opiskelijalle kallis, olisi minun nykyisessäkin rahakäsityksessä kallis. Ilmeisesti takista kuitenkin kannatti maksaa, kun se on edelleen käytössä ja ahkerassa käytössä on ollutkin. Kyseessä on siis Patagonian jokseenkin vedenpitävä untuvatakki. Oikein toimiva konsepti Etelä-Suomen räntäsadetalviin! Kovemmilla pakkasilla takki on tosin vaatinut useamman kerroksen villaa alle.

Tämä talvitakkini alkaa tulla pikkuhiljaa elinkaarensa päähän. Takin pinta alkaa olla melko kulunut (kuva on otettu, kun takki oli melkein uusi) ja siitä tuntuu kaivautuvan irti koko ajan enemmän untuvaa. Uuden takin osto on siis hautumassa, mutta näillä näkymin tällä takilla mennään vielä tämä talvi, ehkä seuraavakin. Minulla on tällä hetkellä käytössä myös kaksi muuta, selkeästi uudempaa talvitakkia, joille on omat käyttötarkoituksensa, mutta jotka eivät todennäköisesti pysty korvaamaan tätä Patagonian takkia kokonaan. Tämä tosiaan on toiminut oikein mainiosti niissä tilanteissa, kun on samaan aikaan pitänyt olla siisti ja monenlaista säätä kestävä takki.

Mielestäni tämä takki kuvaa oikein hyvin omia ajatuksia ostamisesta. Takki on alunperinkin ostettu harkiten ja painottaen oletettavaa pitkää käyttöikää ja sopivuutta monenlaisiin tilanteisiin. Takki on kestänyt pitkään aktiivista käyttöä ja se menee edelleen niissä tilanteissa, joissa pieni kuluneisuus ei haittaa. Takin seuraaja on siis pikkuhiljaa haussa, mutta tälläkin pärjää vielä hyvin!

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Miten meni ostolakkovuosi ja mitä sen jälkeen?


Hyvää alkanutta vuotta!

Palailen blogin pariin raportoimaan ostolakkovuoteni kuulumisia, tästä tai muustakaan ei olekaan hetkeen kirjoiteltu. Kertauksena siis, että vietin vuonna 2021 niin sanottua ostolakkovuotta, jolloin tarkoitus oli karsia kaikki ylimääräiset ostokset minimiin. Tällaisia karsittavia ostoksia oli erityisesti vaatteet, ylimääräinen kosmetiikka sekä yleensäkin tavarahankinnat. Sallituiksi ja ostolakon ulkopuolisiksi ostoksiksi olin määritellyt ruuan ja muut ns. normaalit ruokakauppaostokset, välttämättömään hygienianhoitoon tarvittavat asiat, lääkkeet sekä bensan ym. autoon liittyvät tarvikkeet. Myös palvelut olivat sallittujen listalla. Ostolakkoni on rajautunut pelkästään omiin ostoksiini, joten puolison kanssa yhdessä asuessa yhteiset kotitalouteen liittyvät hankinnat oli rajattu ulkopuolelle. Tämän "projektini" taustoihin voit tutustua aiempien kirjoitusten kautta:

Kohti ostolakkovuotta

Mitä vaatteita ostin vuonna 2020?

Puoli vuotta ostolakkoa takana

Nyt tämä ostolakkovuosi on siis ohi. Toisaalta vuosi tarjosi uusia oivalluksia omien kulutustottumusteni tarkasteluun, toisaalta vuosi meni jokseenkin omalla painollaan ilman kovin suurta panostusta. Esimerkiksi vaatteiden osalta olen rajannut ostosten määrää jo aiempina vuosina (lue lisää: Mitä vaatteita ostin vuonna 2019? (Ostolakkoraportti)). Näin ollen tämä ostolakko ei kohdallani ollut mikään kovin mullistava hanke.

Suhtauduin ostolakkoon melko rennolla otteella enkä loppujen lopuksi pitänyt mitään erityistä kirjaa ostoksistani. Muistan ostaneeni vuoden mittaan verenpainemittarin, yhden kirjan sekä joulukalenterin itselleni mieluisan asian tueksi. Yksi totaalinen moka tapahtui vuoden mittaan: ostin vahingossa mekon! Työkaverini oli roudannut toimistolle kasan vanhoja vaatteitaan, joista ensin maltoin mieleni, mutta päätin siltikin hypistellä niitä. Kiinnostuin sitten eräästä mekosta enkä tosiaan yhtään ajatellut rikkovani ostolakkoa, ennenkuin siinä kohtaa, kun olin siirtänyt 2 euroa Mobilepaylla maksuksi mekosta. 

Etenkin tässä joulun aikaan on tapahtunut kaikenlaista tavaravirtaa suuntaan ja toiseen. Olen mieltänyt, että muille ostettavat lahjat ovat ihan ok ostolakkomielessä ja voi olla, että näiden ostamisesta hieman innostuin tuossa joulun alla. Jouluna sain toki itsekin jonkin verran paketteja. Lisäksi vuoden mittaan olen saanut jonkin verran siskoni vanhoja vaatteita sekä äitini neuloman villapaidan.

Mitäs nyt sitten? Jotkut ovat kritisoineet ostolakkoja mm. siitä syystä, että kun rajaa kulutuksensa määrätyksi ajanjaksoksi, niin ajaako se ostamaan lakon päätyttyä kahta kauheammin? Toki olen tässä vuoden mittaan jonkin verran miettinyt, että mitä kaikkea "tarvisi" ja voisi ostaa lakon päätyttyä. Nyt kun vuosi on ohi, niin nämä asiat ovat kuitenkin ratkenneet omalla painollaan ja olen todennut, että edelleen ilmankin pärjää. Esimerkiksi mustat "siistit mutta rennot" housut ovat olleet harkinnassa viime aikoina, mutta tämäkin tarve ratkesi siskon kaapilla.

Vaikka olenkin puhunut ostolakkovuodesta, olen itse mieltänyt tämän enemmän jokseenkin pysyväksi elämäntavaksi määräaikaisen lakon sijaan. Tarkoitus on siis jatkaa tätä ylimääräisen kuluttamisen välttämistä myös vuosi 2022. Voi olla, että joissakin asioissa otan silti hieman rennomman suhtautumisen, saatan jopa ostaa uuden ripsivärin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, jos sille päälle satun!