sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kuinka pääsin eroon pikamuodin ostamisesta?

Pikamuoti ja erityisesti kritiikki sitä kohtaan on ollut taas viime aikoina pinnalla. Tästä aiheesta on hieman jännä kirjoittaa, sillä havahduin siihen, että pikamuotia ei ole minulle oikeastaan enää olemassa. Siksi mietinkin, että onko minulla tästä oikein mitään sanottavaa. Toisaalta huomaan eläväni jokseenkin omassa kuplassani asian kanssa. Ilmeisesti isolle osalle ihmisistä vaateteollisuuden eettiset ja ekologiset ongelmat ovat edelleen uusi asia, osa taas on vasta aloittelemassaan taivaltaan kohti eettisempiä ja ekologisempia kulutustottumuksia.

Täytyy myöntää, että itsellänikin on tässä pitkä matka kuljettu ennen nykyistä tilannetta. Matka on oikeastaan niin pitkä, etten enää muista, mistä se edes lähti liikkeelle. Ehkä vuoden 2007 tienoilla luin erästä blogia, jossa jokseenkin opiskelijabudjetilla elävä bloggaaja kertoi ostavansa pelkästään hyvälaatuisia merkkivaatteita ja hänellä oli tosi vähän vaatteita kaiken kaikkiaan. Silloin ei vielä puhuttu minimalismista tai kapselivaatekaapeista, mutta kyseinen blogi on jäänyt mieleeni. Sieltä on jäänyt hautumaan ajatus, että pienelläkin budjetilla kannattaisi panostaa mielummin hyvälaatuisiin vaatteisiin.

Melko lailla 10 vuotta sitten tein isompaa elämänmuutosta, johon liittyi myös jonkinlainen havahtuminen ekologisissa asioissa. Tässä yhteydessä aloin entisestään miettimään vaatteiden laatua ja pikkuhiljaa myös vaatteiden valmistusolosuhteita. Tällöin tosin vastuullisia vaatemerkkejä ei ollut vielä kovin helposti saatavilla.

Yritin vuosia etsiä jonkinlaista kultaista keskitietä vaatehankintojen kanssa. Hankin paljon vaatteita käytettynä, välillä löytyi jotakin sopivaa ekologisilta vaatemerkeiltä. Samalla ostin edelleen myös vaatteita esimerkiksi Vilasta ja Vero Modasta, tosin käännellen tarkasti pesuohjeet ja materiaalimerkinnät. Kyseisten vaatteiden tuotanto-olosuhteet eivät todennäköisesti kestä päivänvaloa, mutta muuten tarvittaessa tavallisista ketjuliikkeistäkin voi saada ihan hyvälaatuisia vaatteita, kun vähän katsoo mitä ostaa.

Vuonna 2018 seurasin vaateostoksiani ja kuluvan vuoden olen ollut vaatteiden ostolakossa. Nyt näiden viimeisen kahden vuoden aikana olen havahtunut siihen, että niitä pikamuotiliikkeitä ei ole minulle enää olemassa. En koe mitään tarvetta asioida niissä! Tätä ennen olen viimeisimmäksi ostanut alusvaatteita ja sukkahousuja vielä H&M:stä ja Lindexiltä, mutta muuten ei ole tullut enää vuosiin hankittua mitään näistä liikkeistä.

Yhteenvetona otsikon kysymykseen: en ole koskaan ollut mikään erityisen kova ostamaan pikamuotia, mutta nuorempana olen kuitenkin ollut jokseenkin tyypillinen parikymppinen, joka osti vaatteensa H&M:stä, Seppälästä ja Onlystä (ja toki siinä sivussa myös kirppareilta). Kun tarpeeksi monta vuotta miettii näitä vaatejuttuja, niin sitten jossain kohtaa vain tuli se hetki, etten enää edes käy pikamuotiliikkeissä. Valitettavasti minulla ei siis ole tähän mitään yksiselitteistä ja nopeaa vinkkiä. Ajatusmaailma muokkautuu ajan kanssa ja matkan varrella voi tulla takapakkejakin.

Harkitsevan kuluttamisen joulun aikaa! :)




sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Ajatuksia auton omistamisesta

Olen joskus blogissa maininnut omistavani auton. Koen auton omistamisesta ja autoilusta huonoa omatuntoa ja se onkin mielestäni suurin "ekosyntini". Jotenkin koen, että auton omistaminen ja autoilu on ristiriidassa muun olemukseni kanssa.

Ostin elämäni ensimmäisen auton reilut pari vuotta sitten, samana vuonna kun täytin 30. Ajokortti minulla on ollut 18-vuotiaasta asti, mutta tässä välissä ajoin autolla melko vähän. Olen kai ollut identiteetiltäni ihminen, joka ei aja autolla. Tässä käsityksessä on moni lähipiiristänikin ollut. Kun ostin auton, kuulin kommentteja kuten: "Tämähän on yllättävä käänne!", "Miten sinä nyt luovutit tuossa autottomuudessa, kun olet tänne asti ilmankin pärjännyt", "Se autoilu ei taida olla erityisen ekologista..."

Vaikka olenkin aina (ainakin koko aikuisikäni) ollut hieman viherpiipertäjähippi, niin en ole aktiivisesti vastustanut autoilua, vaan en ole vain tarvinnut sitä aiemmassa elämässäni. Ennen nykyistä asuinpaikkaani olen aikuisiälläni asunut pääasiassa niin, että päivittäin liikkuminen on sujunut mainiosti kävellen tai julkisilla. Toisaalta olen kotoisin maalta, jossa julkinen liikenne on tasoa arkisin pari bussia suuntaansa ja esimerkiksi sunnuntaisin ei kulje busseja ollenkaan.

Yksi yksittäinen ärsytyksen aihe autottomuudessa on ollut erääseen harrastukseeni/vapaaehtoistyöhön liittyvä kulkeminen. Siinä lähes aina kaikki tapahtumat ovat jossakin korvessa julkisen liikenteen ulottumattomissa. Harrastukseen liittyy usein vielä jonkin verran kuljetettavaa tavaraa, vaikka itse kulkemisen muuten saisi jotenkin järjestymään. Näin ollen vuosien varrella jotkin vapaaehtoisprojektit ovat aiheuttaneet ylimääräistä pään vaivaa kulkemisen kanssa.

Nykyinen asuinpaikka on vähän siinä ja siinä, pärjäisikö täällä ilman autoa. Tällä alueella nimellisesti kulkee paikallisliikenteen busseja, mutta niiden ajat eivät oikein osu kohdilleen minkään kulkemisen kanssa. Lähimmälle kaukoliikenteen pikavuoropysäkille oman auton jälkeen seuraavaksi nopein tapa olisi kävellä tai pyöräillä, jolloin kävelyyn pitäisi varata aikaa yli puoli tuntia. Välillä kävelen tätä matkaa, mutta kun tosiaan käyn pitkässä matkassa töissä, niin päivän pituus tällaiselle päivälle olisi muuten normaalilla aikataululla semmoiset 12 ja puoli tuntia. Jotain rajaa sentään, mihin voimavaransa käyttää?

Toinen esimerkki auton käytöstäni on kyläilyt vanhempieni ja siskoni luona naapurikaupungissa, kaupungin keskusta-alueen ulkopuolella. Autolla kumpaankin kohteeseen on noin 45 minuutin matka. Koska siellä lapsuuden kotikylälläni ei tosiaan bussit kulje sunnuntaisin, niin jos haluaisin käydä vanhemmillani sunnuntaikahveilla (käyn melkein joka viikonloppu), minut pitäisi hakea juna-asemalta 15 kilometrin päästä ja palauttaa taas asemalle. Tästä ei sitten autoiltavaa jää enää paljon puuttumaan siitä, että ajan autolla koko matkan.

Oma elämäntapani on jonkinlainen yhdistelmä ekoilua, minimalismia ja säästäväisyyttä. Yritän löytää näiden väliltä jonkin sopivan tasapainon. Toisinaan nämä sopivat hyvin yhteen, joskus taas valinnat vaativat kompromisseja. Koen, että auto helpottaa asumista täällä luonnonläheisellä alueella. Voisin toki asua jossakin kaupungin keskusta-alueella, mutta silloin en pääsisi samalla tavalla hyödyntämään luonnon hyvinvointivaikutuksia. Auto mahdollistaa myös kulkemisen harrastuksiini, joihin monesti jäisi menemättä, jos ei olisi mahdollisuutta käyttää autoa. En ajele autolla huvikseni, vaan yritän edelleen valita julkisen liikenteen tai kävelyn/pyörän silloin kun se järkevästi on mahdollista.


Kuva: Myös aika moneen luontoretkikohteeseen pääseminen vaatii autoilua.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Voitin ennakkoluuloni ja aloitin joogan


Mielikuvani joogasta ovat perustuneet pääosin siihen, kun kävin kokeilemassa BodyBalancea joskus yli 10 vuotta sitten. Osa mielikuvista on peräisin myös erään joogakoulun tiloista, jossa kävin aikaisemmin tanssitunneilla.

Minulla on ollut kaksi päähän pinttynyttä syytä, miksi olen ajatellut, ettei jooga sovi minulle. Olen luonteeltani aika vauhdikas tai ainakaan en osaa keskittyä yhteen asiaan pitkää aikaa. Olen siis ajatellut, että jooga on liian hidasta ja pitkäveteistä minulle. Toinen syy on se, että olen aika jäykkä ja minulla on tiettyjä (osittain rakenteellisia) liikerajoitteita, joiden takia olen ajatellut joogan vaikeaksi tai mahdottomaksi. Lisäyksenä vielä se, että olen ajatellut, että joogassa on väkisin jokin hengellinen tai henkinen ulottuvuus, joka sotii omaa maailmankuvaani vastaan.

Olen kuitenkin miettinyt tätä joogahommaa tässä vuosien varrella. Jos se jooga olisi kuitenkin se, mitä nimenomaan kannattaa vielä kokeilla ratkaisuksi sekä kropan jäykkyyksiin että pään keskittymisvaikeuksiin?

Kuntokeskusjäsenyyteeni kuuluvien ryhmäliikuntatuntien valikoimissa on myös joogaa. Kuulin itse asiassa yhdeltä tutulta, että erään ohjaajaan Flow Jooga -tunnit voisivat olla sellaisia, mitä kannattaisi käydä kokeilemassa. Voitin ennakkoluuloni ja ajattelin, että käyn nyt ainakin kerran katsomassa, että mikä siellä on meininki.

Kuinkas sitten kävikään? Siellä joogassahan oli ihan mukavaa. Toki ensimmäisellä kerralla oli hieman hukassa, että mitä ollaan tekemässä, mutta ohjaaja kertoi aina selkeästi ohjeet, mitä on tarkoitus tehdä. Osa liikkeistä oli hieman haastavia, mutta tunnilla oli ymmärtäväinen ilmapiiri: jokainen voi tehdä liikkeet sen mukaan mitä pystyy. Itselläni tähän sisältyikin merkittävä oivallus, että joogassa voi ihan rauhassa olla aloittelija ja liikkeet voivatkin vaatia pitkäaikaista harjoittelua, ennenkuin ne alkavat sujua oikein. Nimimerkillä alaspäin katsova koira on edelleen aika persoonallinen, mutta kyllä se siitä (ehkä?).

Flow Jooga on myös (nimensä mukaisesti) virtaavasti etenevää, joten siinä ei olla kovin pitkiä aikoja paikoillaan (pois lukien alku- ja loppurentoutukset). Aktiivista tekemistä siis riittää ja tunnit menevät yllättävän nopeasti.

Jooga siis päätyi osaksi viikko-ohjelmaani. Käyn tunneilla lauantaiaamupäivisin, joten tunti tuntuu samalla kivalta siirtymältä viikonloppuun. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Neulottu panta jämälangoista

Kun harkitsee tarkemmin ostoksiaan ja välttelee turhien asioiden ostamista, niin itse olen ainakin huomannut kehittäneeni uusia tapoja hankkia itselleni jotakin "uutta". Olen nimittäin innostunut itsetekemisestä ja erilaisista tuunausprojekteista uudella innolla. Toki olen aiemminkin jonkin verran neulonut ja virkannut itse sekä korjaillut pikkuvikaisia vaatteita.

Tällä kertaa olen päässyt erityisesti vauhtiin neulomisen kanssa. Vuosien varrella on lankakoriin kertynyt sekalaisia keriä, joista riittää hyvin tekemistä joksikin aikaa. Mitään uutta ei siis ole tarvinut ostaa saadakseen jotakin uutta (heh).

Olen tässä syksyn aikana katsellut pääpantoja sillä silmällä, että sellainenhan olisi kivaa vaihtelua pipolle ja sopisi hyvin sellaisiin päiviin, kun ei ole varma tarviiko pipoa vai ei. Minulla on itseasiassa jotenkin herkät korvat, jotka kipeytyvät kaikesta viimasta, joten melko helposti vedän pipon päähän yhtään viileämpänä päivänä. Panta voisi siis olla hyvä vaihtoehto tähän.


Kerkesin jo vilkuilla Weecosin pantavalikoimaa, kunnes keksin, että voihan sen pannan tehdä itsekin. Kaivelin lankalaatikkoa ja sieltä löytyi tällaisiksi pieniksi keriksi silputtu musta lanka, jonka päätin ottaa käyttöön tähän projektiin. Tämä ei tosiaankaan ole mikään hieno ja trendikäs hifistelylanka, vaan ihan aitoa 100% akryyliä, en edes tiedä miksi minulla tällaista lankaa on, kun yleensä suosin kaikessa oikeaa villalankaa. Oli muutes työssä jonkin verran päättelemistä, kun oli se verran monesta eri pätkästä tämä panta tehty.



Pannan kierrekohta oli äkkiseltään hieman hankala hahmottaa, joten tästä ei tullut ihan sellaista, kuin oli alunperin tarkoitus. Toimii tämä näinkin! Tästä löytyy kuitenkin vastaava ohje, kuin mitä tästä olisi pitänyt tulla.

Tällä hetkellä työn alla on muitakin neuleita ja DIY-projekteja, niistä mahdollisesti lisää joku toinen kerta.

PS. Blogi löytyy nyt myös Instagramista, tervetuloa seurailemaan meininkejä myös siellä!

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Mihin käytin rahaa syyskuussa?


Olen aina kiinnostuneena lukenut muiden bloggaajien budjetteja ja budjettiseurantoja. Jostakin syystä on kiinnostavaa nähdä, mihin ihmiset rahansa käyttävät. Nyt osana omaa säästösyyskuutani laitan omat syyskuun kuluni tänne julki! Tämä on aika jännää, jostain syystä erityisesti mietityttää, jos joku tuttuni tätä sattuisi lukemaan.

Taustaksi sen verran, että nettopalkkani on parin tonnin paikkeilla kuukaudessa. Minulla on mahdollisuus ladata lounaskorttia, jolloin latauksen hinta vähennetään palkasta. Työhöni liittyy satunnaista matkustamista, jolloin saan päivärahat ja kilometrikorvaukset.

Syyskuussa rahaa kului seuraavasti:

Asumiskulut 241,26
Ruokaraha 250
Auton lainalyhennys ja vakuutus 332,27
Opintolainan lyhennys 156,18

Liikuntakeskuksen jäsenmaksu 69
WWF 10
Helsingin Sanomat 53,70
Ammattiliitto 69,75

Työmatkakulut 326,44
Bensa 50
Apteekki 20,65
Muu ruoka ja välipalat 19,65
Kosmetiikka 4,80
Nälkäpäiväkeräys 20

Jäännösvero 44,19

Yhteensä 1667,89

Tämän hetkisessä asumismuodossani maksan puolet asumiskuluista, eli pääsääntöisesti vastikkeesta, kotivakuutuksesta, netistä ja sähkölaskusta (toisinaan voi tulla myös muita asumiskuluja). Normaalit ruokakauppareissut maksetaan erilliseltä tililtä, johon minä ja puolisoni siirrämme molemmat kuukausittain 250 euroa. Tämä raha kattaa samalla pääsääntöisesti kaiken, mitä marketista ostetaan, eli myös wc-paperit, pesuaineet jne. Omantunnon mukaan tililtä voi maksaa myös pieniä henkilökohtaisia ostoksia, kuten hammasharjat ja deodorantit, mikäli niitä on samalla ostosreissulla ostamassa. Tähän poikkeuksena on myöhemmin tällä listalla tuleva kosmetiikka, kun poikkeuksellisesti maksoin näitä henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä ostoksia omalta tililtäni samalla, kun ostin pelkästään omaan käyttööni tulevia eväitä. Ruokarahan määrä on melko sopivaksi havaittu, halutessaan summalla pystyisi lisäksi syömään ravintolassa 1-2 kertaa kuussa ja ruokatilille kertyneellä ylijäämällä on myös pystytty osittain maksamaan matkojen isompia ruokakuluja.

Maksan lainanlyhennyksiä autosta ja opintolainasta. Auton lyhennyssumma kuulostaa melko hurjalta, mutta olen halunnut maksaa lainan kokonaan pois ripeällä tahdilla. Osa autolainoistahan on sellaisia, että niissä ei ole tarkoituskaan maksaa lainaa loppuun, vaan laina on laskettu niin, että viimeinen isompi erä on mahdollista kuitata vaihtamalla auto tuolloin uudempaan. Itse en kokenut tällaista järjestelyä itselleni sopivaksi.

Seuraava könttä on sellaisia säännöllisiä laskuja, joiden maksamisen koen tällä hetkellä järkeväksi, mutta näistä olisi mahdollista luopua muunlaisessa elämäntilanteessa: liikuntakeskuksen jäsenmaksu, Helsingin Sanomat (lasku 3 kuukaudelta), ammattiliiton jäsenmaksu (lasku 3 kuukaudelta), lisäksi WWF:n kautta on mennyt jo vuosia rahaa saimaannorpille.

Työmatkakuluihin on kirjattu kodin ja työpaikan väliset matkakulut bussilla, saan osan tästä takaisin pienemmän veroprosentin kautta. Autoa tulee tankattua yleensä kerran kuukaudessa tankki täyteen. Minulla on pari säännöllistä reseptilääkitystä, mutta lääkekulut jakautuvat hieman epätasaisesti, kun yhdestä lääke-erästä riittää useammalle kuukaudelle. Minua ilahdutti kuluerä "muu ruoka ja välipalat". Tämä on hiukan sekalainen erä, joka sisältää siis itse maksamiani välipaloja ja matkaeväitä, sekä joskus myös osan lounaan hinnasta, jos lounaan hinta ylittää lounaskortin maksimirajan. Olen jotenkin kuvitellut, että näihin välipaloihin yms. menisi enemmän rahaa? 

Muina kuluina lahjoitin nälkäpäiväkeräykseen 20 euroa (onnistui näppärästi netin ja MobilePayn kautta). Maksoin myös elämäni ensimmäiset mätkyt 44,19 - yksi tavoite elämässä saavutettu, sillä olen aina tavoitellut mahdollisimman pientä veronpalautusta.

Kuukauden kulut olivat kokonaisuutena ihan ok, sitä suuruusluokkaa, mitä arvelinkin. Tosiaan muutama satanen tästä jää säästöön, joka siirtyy ASP-tilille, rahastoihin sekä säästöön matkoja ja isompia hankintoja varten. Nykyiseen elämäntilanteeseeni nähden nämä kulut ovat kohtuullisella tasolla, mutta toisaalta tässä on hyvin vähän täysin pakollisia kuluja, joten tarvittaessa kuukausimenoja pystyisi järjestelemään paljon pienemmäksi.

Säästösyyskuuhun liittyen keskeinen havainto on, että eihän tässä ollut oikeastaan mitään erityistä haastetta. Kaikenlainen ostamisen välttäminen taitaa tulla jo melkein luonnostaan. Jotain juttuja kävi mielessäni, että olisi kiva saada, mutta ostamisen siirtäminen ja ehkä koko jutun unohtaminen onnistuu hyvin. Ehkä tässä on pikkuhiljaa tullut omaksuttua jonkinlainen minimalismin ja ostolakkoelämän ajatusmaailma?

maanantai 30. syyskuuta 2019

Rakastuin uudestaan ryhmäliikuntaan


Elin vuosia uskomuksessa, että jos haluaa harrastaa liikuntaa tositarkoituksella, niin siihen sopivat lajit olisivat kuntosali ja/tai juokseminen. Näitä olenkin sitten pyrkinyt harrastamaan vuosien varrella on/off-meiningillä. Välillä innostun ja sitten se into taas aika pian laantuu.

Nuorempana (siis silloin just ja just 20-vuotiaana) kävin jonkin verran ryhmäliikuntatunneilla. Ainakin BodyPump oli jossakin vaiheessa suosikkini ja muitakin LesMills-tunteja tuli kokeiltua. Sitten jostakin omaksuin ajatuksen, että nämä ryhmäliikunnat olisivat jollakin lailla huonompi liikuntaharrastus verrattuna vaikkapa siihen salilla käyntiin.

Olisikohan tästä nyt reilut pari vuotta aikaa, kun ajauduin uudestaan ryhmäliikunnan pariin. Asuin silloin vielä Helsingissä ja olin hankkinut läheiseen liikuntakeskukseen 10 kerran kortteja. Olin kuitenkin päätynyt saliharrastuksessani taas kerran off-tilaan ja tämä korttini meinasi vanhentua. Päätin, että käynpä kuitenkin kurkkaamassa saman liikuntakeskuksen ohjattuja tunteja, jos niistä löytyisi jotakin minulle sopivaa. Sieltä sitten löytyikin pari sopivaa tuntia, joilla aloin käymään.

Pian tämän jälkeen muutin nykyiselle asuinpaikkakunnalleni. Tästä seurasi pendelöinti pitkien työmatkojen kera. Hetken aikaa jouduinkin miettimään tosissani, miten saan liikuntaharrastukset sopimaan aikatauluihin (silloisilla työaikatauluilla säännöllinen aikatauluun sidottu liikunta ei olisi onnistunutkaan). Aloitin jonkin ajan päästä uudessa (nykyisessä) työssäni, jossa saan järjesteltyä työpäivän niin, että yleensä Helsinki-päivinäkin olen kotona viimeistään klo 18. Tämä mahdollisti sen, että aloin uudestaan harkitsemaan niitä tiettyyn kellonaikaan olevia harrastuksia.

Kuinka liikun nyt? Aloitin vuosi sitten eräässä tanssiryhmässä, jonka treenit ovat kerran viikossa. Suunnilleen samoihin aikoihin aloin käymään jumpissa liikuntakeskuksessa. Olen tähän mennessä käynyt 10-korteilla, mutta nyt päätin ottaa kokeiluun kuukausimaksullisen jäsenyyden. Oma tunneilla käymiseni on hieman siinä rajoilla, että onko 10-kortti vai kuukausimaksu kannattavampi. Kyseisen paikan hinnoittelulla kuukausimaksu kannattaa maksaa, jos käyntikertoja tulee keskimäärin vähintään kaksi viikoittain.

Mitä omaan liikuntaviikkooni tarkalleen ottaen kuuluu? Käyn edelleen siellä tanssiryhmässä kerran viikossa. Lisäksi käyn ohjatuissa jumpissa, joissa viikko-ohjelmaani kuuluu CXWORX (kuminauhajumppaa keskivartalon lihaksille), BodyJam (tanssillinen tunti) ja nyt olen pari kertaa käynyt kokeilemassa FlowYogaa (siitäkin voisin kirjoitella erikseen). Teen fiiliksen mukaan myös lähiluontoretkiä: arki-iltana puolen tunnin kävely lähimetsikössä, joskus viikonloppuisin taas pidempi reissu esimerkiksi jollekin luontopolulle tai ulkoilureitille. Jonkin enemmän lihaskuntoon keskittyvän treenin tähän voisi ottaa täydennykseksi, johon itselleni luontevin vaihtoehto olisi kahvakuula-/kehonpainotreeni. Tämä nyt kuulostaa, että treenaan joka päivä jotakin, mutta todellisuudessa aina sattuu jokin ylimääräinen meno, joten en tee kaikkea tätä viikoittain. Ehkä käytännössä viikoittain tulee jotakin 3-5 liikuntakertaa.

Yhteenvetona voisin todeta, että ne itselle sopivat liikuntalajit löytyvät kokeilemalla. Ei kannata väkisin harrastaa sellaista lajia, joka ei tunnu itselle luontevalta ja omalta. Mielestäni paras treeniohjelma koostuu kaavalla "muutaman kerran viikossa niitä lajeja, joita itse tykkäät harrastaa".

Mitä teidän liikuntaohjelmaan kuuluu tänä syksynä? Tai mitä uutta lajia haluaisit kokeilla?

PS. Kirjoittelen lähipäivinä raportin säästösyyskuun tuloksista!

lauantai 14. syyskuuta 2019

Säästösyyskuu


Pääsääntöisesti saan palkastani säästöön jonkin verran, ellei mitään isompia ostoksia tai muita kuluja osu kohdalle. Välttelen turhia ostoksia, mutta suhtaudun silti arjessa rahaan melko rennosti. Kesäkuukausina rahaa on mennyt hieman tavallista enemmän reissujen yms. vuoksi ja tähän täytyy huomauttaa, että kyseessä on ollut ihan ennakkoon säästössä olleet rahat, eli mistään velkaantumisesta tässä ei ole kyse.

Rennon ja huolettoman kesän jälkeen haluan kuitenkin katsoa tarkemmin, mihin rahani kuluvat. En normaalisti budjetoi tai seuraa kulutustani sen tarkemmin. Tililtä siirtyy automaattisesti palkkapäivänä tietyt summat erillisille säästötileille (esim. matkat ja isommat hankinnat) sekä rahastoihin, ja sitten olen elellyt sillä summalla, mitä tilille jää. Kiinnostavaa siis pitkästä aikaa katsoa, että paljonko sitä rahaa oikeastaan kuluu ja mihin.

Laitoinkin itselleni käyntiin haasteen, säästösyyskuun. Olen jo muutenkin "vuosi ostamatta (uusia) vaatteita" -haasteessa, mutta nyt syyskuun ajaksi on tarkoitus laajentaa tätä ostamattomuutta laajemmin omaan elämään. Mitä kaikkea voi jättää ostamatta ja mihin kuluihin voi käyttää vähemmän rahaa?

Tavoitteena on käyttää rahaa pelkästään niin sanottuihin pakollisiin menoihin, eli asumiskuluihin ja muihin laskuihin, ruokaan ja päivittäistavaroihin, lääkkeisiin, bensaan sekä työmatkoihin. Kosmetiikka- ja hygieniatarvikkeet ovat tarvittaessa sallittuja, mutta niissä on tarkoitus käyttää harkintaa, että tarvitseeko jotakin välttämättä ostaa vai hoituuko asia jollakin muulla jo kotona olevalla tuotteella?

Yhtenä inspiraationa tälle haasteelleni on ollut arvokasmaailma ja jenna.ma.ma -instatilit. Oma elämäntilanteeni on toki hieman erilainen lapsiperheellisiin Pipsaan ja Jennaan verrattuna, mutta molemmilla naisilla on etenkin Instagrammin kohokohdissa kiinnostavia juttuja ostolakoista sekä muutenkin hyviä ajatuksia ja näkökulmia rahankäyttöön ja kuluttamiseen.

Tämä syyskuu on jo pitkällä, joten kokemusta haasteen sujumisesta on ehtinyt jo kertyä. Palataan siis raportin kera ensi kuun alussa!

tiistai 20. elokuuta 2019

Lentoyhtiön aiheuttamaa minimalismia

Olen niitä tyyppejä, jotka pyrkivät matkustamaan käsimatkatavaroilla aina, kun mahdollista. Vain joissakin erikoistilanteissa pakkaan ruumaan menevän laukun. Eräs tällainen erikoistilanne on Keski-Euroopan vaellusreissut. Teen siis päiväretkiä patikoiden vuoristoon ja illaksi palaan takaisin majapaikkaan. Sinne tarvitsee kuitenkin mukaan jonkin verran erikoistavaraa, kuten vaelluskengät ja kuorivaatteita. Joskus olen tämäntyyppisen lomareissun tehnyt käsimatkatavaroillakin, mutta se vaatii kuitenkin jo jonkin verran erityistä säätöä, kuten vaelluskengissä lentokoneeseen jne.

Olen vuosien varrella tehnyt muutaman kesäreissun Alpeille Itävaltaan, mutta tällä kertaa reissukohteena oli Dolomiitit Italian puolella. Päädyin siis itselleni poikkeuksellisesti pakkaamaan suurimman osan matkatavaroista lennolle ruumaan. Ja kuinkas sitten kävikään - ruumaan laitettu laukku jäi jostakin syystä kyydistä Helsinkiin, eikä se tullutkaan kanssani samalla lennolla perille. Varmasti moni miettii, että mitäs nyt sitten?!

Itselläni oli aluksi huoli laukusta, että onko se ylipäätään tallessa? Siellä oli kuitenkin vuosien varrella huolella valikoituja ja hankittuja tavaroita, kuten ne retkeilyvaatteeni. Sain kuitenkin jo saman illan aikana selvitettyä, että laukun olinpaikka oli tiedossa ja se oli siis tosiaan jostakin syystä jäänyt lennolta, mutta tulisi perässä sopivilla yhteyksillä.

Seuraava mietintä olikin sitten, että millä tarvikkeilla pärjää laukun saapumiseen asti. Tutkin netistä, niin välttämättömiä tarvikkeita korvataan toteutuneiden kulujen mukaan (en ole vielä hakenut korvausta). Koko omaisuutta ei siis voi laittaa uusiksi omaa laukkua odotellessa.

Olin pakannut käsimatkatavaroihin lääkkeet ja kosmetiikan aurinkorasvaa lukuunottamatta. Lisäksi minulla oli mukana sekalainen valikoima vaatteita:

  • Urheilutoppi
  • Jumppatrikoot
  • Urheilurintsikat
  • Merinovillainen huppari (käytän ulkoillessa)
  • Merinovillainen perustoppi
  • Pitkähihainen t-paita
  • Mekko
  • Alushousut
  • Sukkapari
  • Vettäpitävä parkatakki
Olin pukenut matkan ajaksi t-paidan, neuletakin ja farkut (alusvaatteiden lisäksi), kengiksi olin valinnut tennarit (niiden ruumaan laitettujen vaelluskenkien lisäksi). Totesin, että tämä kaikki mukana oleva oli oikeastaan aika hyvä valikoima vaatteita ja tarvittaessa olisin pärjännyt aika pitkälle näilläkin varusteilla. Toista laukkua odotellessa ehdin ostaa täydennykseksi ainoastaan vaellussukat, jotta pääsin mukavammin tekemään jo pienen reissun maastoon.

Sain sitten laukkuni hotellille noin vuorokauden myöhemmin siitä, kun olin itse päässyt perille. Jos laukku olisi viipynyt pidempään tai sitä ei olisi tullut ollenkaan, olisin todennäköisesti tehnyt muutaman hankinnan: Tennareilla pystyi tekemään toki pikkureissuja lähiseudulla, mutta osa patikointireiteistä oli sen verran haastavia, että siellä tulivat vaelluskengät tai muut tukevammat retkeilyjalkineet tarpeeseen. Parit vaihtoalushousut ja sukat lisää olisivat voineet helpottaa pyykkäämisen tarvetta. Tuollapäin sää voi muuttua nopeasti, joten pidän maastossa kevyet vettä pitävät vaatteet aina mukana repussa. Tällä kertaa vältyttiin aika hyvin sateilta, mutta kunnon sateen osuessa kerran kohdille olisivat sadevaatteet varmasti päätyneet ostoslistalle.

Tällaista minimalismipohdintaa siis reissun jäljiltä. Tähän loppuun koen tarvetta sanoa disclaimerina, että en ole koskaan ollut erityisen kova lentomatkustaja ja viime aikoina lentomatkustaminen on mietityttänyt ympäristösyistä vielä entisestään. Nämä olivat ensimmäiset lomamatkalennot kahteen vuoteen ja tässä välissä olen tehnyt yhden työmatkan lentäen. En siis lentele tuolla huvikseni. :)


Kuvituskuva ei ole tältä reissulta, vaan muutaman vuoden takaa Zell am Seestä.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Mihin käyttäisit 2000 euroa ylimääräistä rahaa?



Kirjoitin viime postauksessa kuulumisiani ostolakon suhteen. Vaikka ostolakkoni koskee pelkästään vaatteita, onko se tuonut uusia ajatuksia muuhun elämään?

Olen miettinyt, että muuttuuko suhtautuminen rahaan ja kuluttamiseen siinä vaiheessa, jos rahaa alkaa olemaan "ylimääräistä"? Elin pitkään pienillä tuloilla opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeenkin kohdalleni on sattunut pari työttömyyspätkää sekä myös määräaikaisia ja osa-aikaisia hommia. Olen siis tottunut budjetoimaan ja laskemaan rahojani.

Jo opiskeluaikoina yritin kuitenkin panostaa laadukkaisiin tuotteisiin silloin, kun se oli mahdollista. Suunnittelin ostoksiani ja säästin niitä varten. Mietin, että sitten kun minulla on seuraavan kerran vähän enemmän rahaa, niin ostan sitä ja tätä. Hiljattain huomasin, että olen oikeastaan päässyt tästä ajattelutavasta eroon. Mitä oikein tapahtui?

Olen aina pyrkinyt pitämään sukan varressa hieman rahaa pahan päivän varalle. Nyt vuoden-parin ajan olen pyrkinyt säästämään määrätietoisemmin ja aloittanut sijoittamaan rahastoihin. Rahani menevät ASP-tilille, rahastoihin sekä pienet summat varaan matkustamista ja isompia hankintoja varten. Olen jo aiemmin säästänyt puskurin/vararahaston, joka on mielestäni sopivan suuruinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. Hui, kuulostaapa jotenkin nololta tunnustaa, että minulla on "ylimääräistä" rahaa!

Havahduin jossain vaiheessa ajatukseen, että minullahan on itseasiassa tilillä rahaa, jolla voisi ostaa vaikka mitä. Voisin samantien ostaa uuden puhelimen, läppärin, sohvakaluston tai merkkilaukun. Mutta kun en tarvitse oikeastaan mitään? Olen pohtinut, että pystyykö omia ylimääräisiä tavarahaaveitaan hillitsemään sillä, että nämä haaveet olisivat taloudellisesti toteutettavissa? Uusi iPhone lakkaakin olemasta kiinnostava, kun sen voisi ostaa suoraan tilillä olevilla rahoilla?

Innostun nykyään siis aika harvakseltaan ostamaan mitään. Pääosin minulla on kaikkea, mitä tarvitsen.

Otsikon kysymyksen rahasumma ei perustu varsinaisesti mihinkään, kunhan arvoin jonkin rahasumman konkretisoimaan kysymystä. Kysymys voisi hyvin olla myös muodossa, että mitä teet lomarahoilla tai veronpalautuksilla.

Mihin siis itse käyttäisin 2000 euroa ylimääräistä rahaa? En varsinaisesti mihinkään. Laittaisin säästöön tai sijoituksiin. Vaihtoehtoisesti saattaisin tehdä isomman lainanlyhennyksen tuollaisella summalla.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Mitä vaatteita olen ostanut tänä vuonna? (Ostolakkoraportti)

Olen tänä vuonna mukana eräänlaisessa "Vuosi ostamatta uusia vaatteita"-haasteessa. Tätä vuotta on nyt takana reilu puolet, joten nyt on hyvä hetki katsoa, miten haasteen kanssa on mennyt? Vieläkö ollaan haasteen sallimissa rajoissa?

Alkuperäisessä haasteessa oli kyse kirjaimellisesti uusien vaatteiden ostamattomuudesta, mutta esimerkiksi kirppisostokset ovat sallittuja. Itse taas olen jo vuosia ostanut suurimman osan vaatteistani kirppareilta tai muuten käytettynä, joten halusin laskea rajauksen koskemaan myös kirppisostoksia. Itselleni "uutta" ei siis osteta myöskään kirppareilta haasteen aikana. 

Haasteen aikana on sallittua ostaa "3 poikkeusta", jotka olen ajatellut olevan itselleni se haasteen pääpointti. Olisiko noin kolme uutta vaatetta vuodessa sopiva tahti uusia vaatekaappia? Saako kolmella vaatteella korvattua loppuunkäytettyjä vaatteita ja pidettyä vaatekaappi ajanmukaisena?

Lue lisää haasteeni taustoista täältä.



Jo haasteeseen ryhtyessä tiesin, että yksi sallituista poikkeuksista tulisi olemaan uusi juhlamekko siskoni häitä varten. Sellainen tulikin ostettua, eli kuvassa näkyvä Uhana Designin mekko. Ostin mekon uudenveroisena käytettynä ja hintaa sille tuli 95 euroa. Joku voisi pitää hintaa hurjana etenkin käytetylle vaatteelle, mutta Uhana on vaatemerkki, jota olen ihallut pitkään. Samantyyppisiä mekkoja myydään Uhanan verkkokaupassa uutena hintaan 179 euroa. Uhanan tuotanto-olosuhteet vaikuttavat olevan kelvollisella mallilla, niistä voi lukea lisää Uhanan sivuilta.

Yksi turhakin ostos tässä haasteen aikana on tullut ostettua. Töissä tuli taannoin vastaan tilanne, kun koin pukeutuneeni liian rennosti päivän ohjelmaan nähden, kun en ollut orientoitunut erääseen tilaisuuteen kunnolla. Kävin sitten paniikkiostoksena hakemassa kirpparilta Massimo Duttin pellavapaidan, jonka olen kuitenkin laittamassa eteenpäin kiertoon. Minulla ei ole nyt paidan hintaa ylhäällä, mutta taisi olla 10 euron paikkeilla.

Lisäksi olen ostanut kolmet sukkahousut, joita en laske haasteeseen mukaan.

Olen myös "saanut" vaatteita, eli vanhemmillani käydessä kaivelin erästä siskoni vanhaa vaatekasaa, josta otin itselleni muutamia vaatteita.

Tuota yhtä hutiostosta lukuunottamatta olen ihan tyytyväinen suoritukseeni. Tämä ostosten välttäminen on myös muuttanut ja kehittänyt omaa ajattelumalliani. Käyn edelleen silloin tällöin haaveilemassa tietyissä nettikaupoissa (esim. Weecos ja Nudge), mutta olen myös aika hyvin sisäistänyt ajatuksen, että minun ei tarvitse ostaa juuri nyt mitään.

Palataan haasteen kuulumisiin viimeistään ensi vuodenvaihteessa, jolloin katsotaan koko vuoden ostolakkoraportti. :)

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kivoja asioita juuri nyt

Tässä muutama satunnainen lempparijuttu, joista tykkäsin menneen huhtikuun aikana:

Kevät!
Tämä on ehkä aika itsestäänselvä asia, mutta täytyy nyt itsekin hieman hehkuttaa kevättä. Minulle itse asiassa kevät ja syksy saattavat olla jopa mieluisampia vuodenaikoja kuin kesä. En tykkää mistään ihan älyttömästä hellesäästä (niinkuin viime kesänä oli). Sen sijaan joku 10-15 astetta ja aurinko paistaa -sää on ihan paras metsäretkiin ja muuhun puuhasteluun ulkona. Saa toki nähdä, että minkälainen takatalvi tässä koittaa...

Työt
En varsinaisesti tuo työjuttuja tähän blogiin, mutta näin ympäripyöreästi sanottuna olen aika innoissani, kun yksi työn alla oleva projekti on nyt ottanut ison harppauksen eteenpäin ja työt sen osalta ovat lähteneet kunnolla käyntiin.







Vapaapäivät
Huhtikuu meni tosi äkkiä! Maalis-huhtikuun vaihteessa pidin muutaman päivän vapaata ja kävimme puolison kanssa pitkän viikonlopun mittaisella laskureissulla Rukalla. Sitten tässä oli pääsiäinen ja nyt vappu, niin on ehtinyt hieman pitää vapaata ja rentoutua.

Omalla vaatekaapilla shoppailu
Olen kaivellut kätköistä hieman keväisempiä vaatteita käyttöön. Suosittelen kyllä erilaisia kapselivaatekaappeja ja muita metodeja, joissa kauteen sopimattomat vaatteet pakataan pois näkyviltä. Tämä vastaa melkein shoppailukokemusta, kun "uutta" vaatetta löytyy ihan omasta kaapista, ilman oikeita uusia ostoksia!


Kuvat: Muka van mekko on aiemmin jäänyt vähälle käytölle, mutta tässä viime aikoina se on löytänyt paikkansa pukeutumisestani. Mekosta on itseasiassa tullut luottomekko niihin tilanteisiin, kun haluaa pukeutua töihin kivasti. Boomerangin vaaleanpunainen puuvillaneule on ehdottomasti kevät-/kesäkauden vaate ja se on ollutkin viime viikkoina taas säännöllisessä käytössä. Neule on kirppariostos ehkä 2 tai 3 vuoden takaa. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kasvispyttipannu Yosa Kaurapalasta


Tuntuu jotenkin koomiselta kirjoittaa blogiin mitään ruokaohjetta, sillä en ole kummoinen kokki. Puolisoni hoitaa meillä lähes aina ruuanlaittohommat ja itselläni on lähestulkoon keittiönkäyttökielto.

Ajattelin kuitenkin jakaa heti tuoreeltaan äsken kokkailemani pyttipannu-tyyppisen ohjeen. Tämä oli mielestäni oikein kelvollinen "mitä kaapeista löytyy"-/hävikkiruokaohje. Meillä syödään tosi vähän perunaa, oikeastaan itse tehdyt lohkoperunat taitaa olla ainoa perunaruoka, mitä syömme kotona säännöllisesti. Tämänkin ruuan perunat olivat jääneet aiemmasta lohkoperunaerästä jääkaappiin ja nyt näihin oli ehtinyt tulla jo pienet idut*, jolloin eivät käy enää meillä kuorineen valmistettaviin lohkoperunoihin.

Ruuan "sisältönä" (joku voisi kutsua myös proteiininlähteeksi) oli ensimmäistä kertaa kokeilussa Yosan Kaurapala. En voi käyttää soijasta valmistettuja tuotteita ja maitokin sopii hieman huonosti, joten olen vuosia ollut vailla juustomaisia asioita ruuanvalmistukseen. Vegaanivaihtoehtojen yleistyttyä valikoimaa alkaa olla jo tälläkin saralla ja erityisesti kiinnostuin tästä kaurapohjaisesta valmisteesta, jota pakkauksen mukaan voi käyttää (juuston tapaan) lähes mihin vain, esim. sellaisenaan tai paistettuna.

Ainekset: perunaa, sipulia, Yosa Kaurapala, kirsikkatomaatteja, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.

Tässä ruuassa tosiaan ei ole edes mitään varsinaista ohjetta, vaan tämä valmistui fiiliksen mukaan. Perunat kuoritaan ja pilkotaan sopiviksi suupaloiksi sekä keitetään pehmeiksi (en ottanut tarkkaa aikaa, mutta olisiko tässä mennyt höyrykattilassa 10-15 minuuttia). Kuullotetaan pannulla pari pilkottua sipulia oliiviöljyssä, lisätään pannulle kuutioitu kaurapala ja hetken kuluttua keitetyt perunat. Paistetaan hetki, kunnes näissä on sopiva paistopinta. Lisätään lopuksi vielä puolitetut kirsikkatomaatit mukaan. Maustetaan ainakin suolalla ja pippurilla. Sitten on valmista! Laitoin lautaselle kylkeen vielä ketsuppia ja chilimajoneesia. Ilman majoneesia ruoka sopii vegaanille.

* Lienee joku muukin joskus googlettanut tai ainakin miettinyt, että voiko itäneitä perunoita. Ruokaviraston sivuilta löysin tiedon, että jos idut ovat alle 5 mm ja peruna on muuten kovan ja hyväntuntuinen, voi sen kuorittuna käyttää.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

10 vuotta sitten

Äskettäin on Facebookissa ja blogeissa pyörinyt haaste 10 vuotta vanhoista profiilikuvista. Kirjoittelin blogia jo 10 vuotta sitten, blogin painottuessa silloin pääasiassa päivän asu -kuviin ja muihin tyylijuttuihin. Ajattelinkin soveltaa tätä haastetta niin, että kurkataan millaisia kuvia minusta on vuodelta 2009.






Tavallaan asuissa on jotenkin samanhenkinen tyyli, kuin miten pukeudun nykyäänkin. Asujen perusväreinä on mustaa ja harmaata, joskus saattaa jokin yksittäinen muun värinen vaate eksyä mukaan. Tyyliini on kuulunut tuolloin ja kuuluu edelleen eräänlainen tyyleillä leikittely ja eri tyylien kokeilu. Nykyäänkin omaa tyyliäni voivat olla ihan yhtälailla mekot ja korkonilkkurit ja sitten seuraavana päivänä taas huppari ja tennarit.

Toisaalta 21-vuotiaan ja 31-vuotiaan tyylissä on eroavaisuuksiakin, en esimerkiksi välttämättä enää lähtisi noin lyhyessä hameessa ihmisten ilmoille, etenkään keskellä kirkasta päivää. :D Asuissa oli tuohon aikaan enemmän myös rokkityttövivahteita, jotka ovat karsiutuneet vuosien varrella vähemmäksi. Mielenkiintoinen osa tyylievoluutiotani on muutes ollut, että tässä välissä aloitettuani ensimmäisissä oman alani töissä, yritin välillä pukeutua siistimmin ja aikuismaisemmin. Nykyään taas voin mennä töihin melko rennossakin asussa, joitakin yksittäisiä poikkeuspäiviä lukuunottamatta.

Rokkitytöllä oli rikottu polkkatukka, jonka väri vaihteli jossakin mustan ja violetin välillä. Joskus noihin aikoihin sainkin sitten hiusten kotivärjäyksestä allergisen reaktion, jonka jälkeen värjäilin hiuksiani vielä muutaman kerran kampaajalla ja sen jälkeen on menty ihan omalla värillä.

Muistuuko teillä mieleen jotakin erityisiä tyylijuttuja 10 vuoden takaa?

perjantai 1. helmikuuta 2019

Paljonko käytin rahaa vaatteisiin vuonna 2018?



Pidin viime vuonna kirjaa ostamistani vaatteista ja niihin käytetyistä rahasummista. Tämän vaatekirjanpitoni puolivuotiskatsaus löytyy täältä.

Kuinkas sitten kävikään loppuvuoden osalta?

Tässä on siis kaikki vaatteet, jotka ostin vuoden 2018 aikana:
  1. Pitsitoppi Calvin Klein (Käytettynä/kirpparilta) 8,00
  2. Laskettelusukat (Uusi/urheiluliike Rukalla) 34,90
  3. Mekko Marimekko (Käytettynä/Emmy) 34,93
  4. Mekko Marimekko (Käytettynä/Emmy) 44,90
  5. Mekko Marimekko (Käytettynä/Emmy) 54,90
  6. Jakku Tiger of Sweden (Käytettynä/Emmy) 36,90
  7. "Siistimpi" toppi H&M (Käytettynä/paikallinen itsepalvelukirppis) 2,50
  8. Talvitakki Fjällräven (Uusi!/Partioaitta) 349,10 (osa maksettu lahjakortilla, tämä jäi itselleni maksettavaa) 
  9. Välikausi-/sadetakki Didrikssons ("Käytettynä", laput kiinni/Huuto.net) 72,00
  10. Villakangastakki R-collection (Käytettynä/Tori) 38,00
  11. Ulkoiluhousut Haglöfs (Käytettynä/työkaverilta) 20,00
  12. Trikoomekko Vietto (Käytettynä/Rekki) 44,76

Olen siis ostanut 12 vaatetta ja maksanut näistä 740,89 euroa.

Lisäksi vaatteiden huoltoa varten olen hankkinut Gore-Tex-paikan (8,91).

Lisäksi sain seuraavat vaatteet:
  • äitini ompeli minulle yhden mekon
  • sain siskoni vanhat pyjamahousut
  • lapaset työpaikan löytötavaroista
  • asustehuivi joululahjaksi
  • sormikkaat joululahjaksi
  • 3 paria merinovillaisia nilkkasukkia joululahjaksi



Mitä mieltä olen tästä määrästä ja rahasummasta?

Arvelen, että keskivertokuluttajaan nähden olen käyttänyt rahaa hieman vähemmän ja ostosmääräkin saattaa olla pienempi. Itselleni etenkin tämä hankittujen vaatteiden määrä tuli kuitenkin hieman yllätyksenä! En tosiaan asettanut mitään tavoitteita tai rajoitteita, mutta olisin kuvitellut, että ostaisin vuodessa 5-10 vaatetta. Ei tämä toki paljoa siitä mennyt yli.

Syksypuoli meni siis melko lailla takkivalikoiman uusiksi laittamisessa. Takit ovatkin jo useamman vuoden olleet hieman murheenkryyni, kun en ollut saanut uusia hankituksi ja entiset takit olivat jo parhaat päivänsä nähneitä. Fjällrävenin talvitakki kuvaa myös ostokäyttäytymistäni siinä mielessä, että kun joku tarpeellinen ja mieluisa juttu osuu kohdalle, niin olen valmis laittamaan rahaa siihen hieman enemmän. Rahalle vastineena odotan pitkää yhteistä elämää tämän takin kanssa!

Ihanneminä olisi saattanut väittää ostavansa suurimman osan vaatteista käytettynä. Nyt tästä on oikeasti jotakin todistusaineistoa olemassa, että näin on oikeastikin. Tuntuu, että joskus menneinä vuosina kausittain olen taas ostanut enemmän vaatetta uutena, toki silloinkin harkiten. Vaatteiden ostaminen käytettynä/kirpparilta voi olla puolestaan siinä mielessä petollista, että silloin saattaa herkemmin ostaa niitä ihan kivoja tai melkein hyviä vaatteita, kun edullisesti saa.

Kuten edellisessä postauksessa jo kirjoitin, niin tänä vuonna olen jonkinlaisessa vaateostolakossa. Muuten tälläkin vaateostostahdilla kaapin sisältö pääsee paisumaan, kun en nykyään väkisin halua sieltä karsiakaan mitään itselleni vielä käyttökelpoista. Tavoite on yhä enemmän kohti tyylillisesti ja laadullisesti kestävää puvustoa ja eroon vaatekaapin päivittämisen pakosta! Yksi mahdollinen poikkeus ostolakkoon on kuitenkin jo tiedossa, sillä tarvitsen ehkä uuden juhlamekon kesäksi siskoni häihin. Toki haasteen nimissä hieman houkuttaisi keksiä jotain, miten tämän ostolakon saisi pidettyä tässäkin kohtaa. :D

Kuinka teidän vuosi sujui vaatteiden osalta? Onko tälle vuodelle mielessä jotakin tavoitteita vaatteiden suhteen? Ostolakkoja tai vaatebudjetteja?