Kannattaako kirppismyynti?

Edelleen Vintedin ja Tori.fi:n aikakaudella perinteiset itsepalvelukirpputorit ovat itselleni kirppistelijänä se eniten omalta tuntuva juttu. Pidin tässä hiljattain taas pöytää paikallisella itsepalvelukirpparilla, joten katsotaanpa nyt, mitä jäi käteen (kirjaimellisesti!).

Myyntijakson pituus oli 10 päivää ja tältä pätkältä jäi pöytävuokran ja provision huomioimisen jälkeen tuottoa vajaat parikymppiä. Ei tästä hommasta siis tuntipalkoille pääse, mutta mielestäni tämä oli silti taas ihan onnistunut myyntipätkä. 

Ai miten niin? Tässä omat perusteluni, miksi kirppismyynti mielestäni kannatti, vaikka rahamääräinen tuotto jäikin pieneksi:

Kävin kaapeista läpi kevät- ja kesävaatteet, jotka ovat jääneet vähemmälle käytölle. Erityisesti mekkoja ja neuleita lähti myyntiin. Vaikka pöydän tuotto ei ollut kummoinen, niin määrällisesti tuotteita meni ihan kivasti kaupaksi. Minua ilahduttaakin ajatus siitä, että omassa kaapissani vähälle käytölle jääneet vaatteet pääsivät eteenpäin ja joku toivottavasti löysi itselleen mieluisan vaatteen pikkurahalla. 

Ikuisen karsimisprojektin äärellä tämä muistutti taas myös siitä, että käytetyllä vaatteella ei ole kummoista arvoa. Myytyjen vaatteiden hinnat vaihtelivat 0,50-10 euron väliltä, isolla osalla tuotteista hintaa oli euron tai pari. Omassa vastuullisuusajattelussani priorisoin vaatteiden myynnin halvoilla hinnoilla sen sijaan, että vain lahjoittaisin vaatteet jonnekin. En luota tiettyjen lahjoituksia vastaanottavien tahojen toimintaan siinä, mihin lahjoitetut vaatteet oikeasti päätyvät. Haluan, että vaatteet ja muut tavarat päätyvät ensisijaisesti jonkun oikean ihmisen käyttöön, kuin esimerkiksi tavaramereksi johonkin ulkomaille.

Ajattelen kirppismyyntiä ensisijaisesti palveluna ja harrastuksena. Kirppispöydän vuokra on maksu siitä, että minulla on käytössäni palvelu, johon voi viedä itselleni ylimääräiset vaatteet ja muut tavarat. Tätä maksua vastaan saan kaappeihini tyhjää tilaa. Ja onhan näiden kanssa puuhastelu myös ihan hauska harrastus!

Tämä aikoinaan kirpparilta ostettu neule jatkoi kirpparipöydän kautta nyt jonkun muun kaappiin.

Maaliskuun tulot ja menot

Pitkästä aikaa kuukausikatsausta tuloihin ja menoihin! Olen silloin tällöin julkaissut kuukausikatsauksia, mutta viimeisimmästä taitaa olla jo hetki aikaa. En tällä hetkellä budjetoi tai erityisemmin seuraa tuloja ja menoja kuukausitasolla. Oma käyttötilini on OP:ssa ja käyn sovelluksen kautta silloin tällöin kurkkimassa, mihin kategorioihin kulut ovat jakautuneet. Omaan tämän hetkiseen tilanteeseeni pankkisovelluksen oma seuranta on riittävä.

Miltä maaliskuu sitten näytti?

Menot
Asumiskulut 328,94
Siirto ruokakauppatilille 250
Lounaat 97,70
Eväät ja muut ruokakauppaostokset 58,82
Kahvila 5,90
Työmatkakulut 256
Bensa 76,82
Paikallisliikenne 18,75
Apteekki 43,10
Lehtitilaukset 167,10
Kauneudenhoito (sokerointi) 69
Jäsenmaksut 105
iCloud 2,99
Hyväntekeväisyys 10

Yhteensä 1490,12

Tulot
Palkka 2354,54
Matkalasku 59,50
Korkoja lopetetuilta tileiltä 2,59

Yhteensä 2416,63

Rahaa jäi 926,51

Unohdin tehdä lounaskorttilatauksen, joten maaliskuussa maksoin kaikki lähityöpäiviin liittyvät lounaskulut omalta kortilta. Lehtitilauksiin menevä summa kuulostaa hurjalta, mutta tässä oli kolmeen eri sanomalehden digitilaukseen liittyvät laskut pidemmältä aikaväliltä. Maaliskuulle osui myös kahden eri yhdistyksen jäsenmaksut, joista toisen voisi nimetä myös harrastuskuluksi. Muuten sanoisin, että aika peruskuukausi tulojen ja menojen osalta.

Pitääkö uralla edetä?

Olen viime aikoina ollut jonkinlaisten urapohdintojen äärellä. Olen melko pitkään ollut samassa työpaikassa töissä, vaikka tehtävänkuva onkin vaihtunut vuosien varrella pariin otteeseen. Jotenkin olen nyt pohtinut aiempaa enemmän sitä, että onko tämä sitä, mitä haluan tehdä, vai olisiko aika tehdä jotakin muuta ja suunnata ehkä eteenpäin?

Omat urapohdintani kytkeytyvät melko paljon myös siihen, että onko ihmisellä jokin yleinen velvollisuus mennä urallaan eteenpäin? Vai riittääkö, että ylipäänsä tekee jotakin työtä? Koen, että tämä velvollisuudentunne tulee siitä, että olen suorittanut kaksi eri alojen korkeakoulututkintoa, joten pitäisikö minun pyrkiä hyödyntämään näitä tutkintoja niin paljon kuin mahdollista. Onko tavoitteena, että pitää hakeutua mahdollisimman korkeatasoisiin tehtäviin, joita omalla taustalla pystyy tekemään?

Moneen muuhun mahdolliseen työhön nähden koen oman työni pääosin mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Työ on myös melko helppoa ja mukavaa, mutta toisaalta välillä olisi kiinnostavaa päästä haastamaan omaa ajatteluaan ja osaamistaan. Mitä nykyistä työelämään liittyvää keskustelua seuraa, niin arvostan omassa työssäni myös ihanaa työporukkaa ja asiallisesti toimivaa työnantajaa, mitkä eivät taida olla lainkaan itsestäänselvyyksiä nykypäivänä. Jonkinlaisena miinuksena omasta näkökulmastani on pitkähkö työmatka yhdistettynä vaihtelevaan työaikaan, mikä jonkin verran lisää työn kuormittavuutta.

Ainahan sitä olisi mukava saada enemmän rahaa. Samalla olen pohtinut kuitenkin palkka edellä -tyyppisen työskentelyn mielekkyyttä kaikkiaan. Pärjään nykyisellä palkallani niin, että pystyn elämään itselleni mieluisaa elämää ja saan rahaa säästöönkin. Työstä olisi mukava saada myös jonkinlaista mainetta ja kunniaa, joka voisi tulla vaativampien työtehtävien kautta. Toisaalta olen myös miettinyt, että voiko työ olla vain työtä, jolloin se oma kutsumus ja itsensä toteuttamisen väylä olisikin harrastusten ja luottamustoimien puolella?

Onko sinulla jotakin uratavoitteita tai oletko tyytyväinen omaan työtilanteeseesi?

Mikä Mustat Ballerinat?

Ajattelin, että olisi sopiva hetki kirjoitella pieni esittely, että kuka täällä kirjoittelee. Olen vuosien varrella ripotellut joitakin satunnaisia tietoja itsestäni tänne, mutta varsinaista esittelypostausta en ole tainnut koskaan tehdä.

Olen kirjoittanut Mustat Ballerinat -blogia vuodesta 2012, tosin jossakin vaiheessa siivosin vanhimmat tekstit pois. Blogini alkuperäisenä ideana oli kirjoitella tyyli-/lifestyleblogia, josta teema on vuosien varrella rajautunut enemmän vastuullisen kuluttamisen, rahankäytön ja säästämisen teemoihin. Alunperin olen pyörinyt blogien maailmassa muutamalla aiemmalla blogilla ehkä vuodesta 2008 asti.

Mustat Ballerinat valikoitui blogini nimeksi, sillä ajattelin sen kuvastavan ajatonta, rentoa, mutta kivan näköistä tyyliä. Välillä olen miettinyt blogin nimen muuttamista, kun olen ehkä enemmän tennarityttö (vai -täti?) nykyään, mutta toistaiseksi olen antanut nimen olla.

Olen iältäni 30 ja 40 väliltä, ehkä sen voi mainita, että tuo 40 on lähestymässä muutaman vuoden päästä. Olen tällä hetkellä opintovapaalla asiantuntijatyöstä. Voisi sanoa, että olen ehkä joutunut etsimään omaa paikkaani ja alaani työelämästä ehkä tavallista enemmän, mutta tuntuu, että nyt olen oikeilla jäljillä.

Olen tosiaan kiinnostunut vastuulliseen kuluttamiseen ja ekologiseen elämäntapaan liittyvistä teemoista ja oma ajatteluni näiden parissa on kehittynyt melko pitkän ajan kuluessa. Kiinnostuin ”ekoilusta” isommin joskus vuosien 2009-2010 paikkeilla, mutta voisi sanoa, että olen aina ollut aika tiedostava tai sitten vain nuuka ostamisen kanssa. Niin kauan, kun olen itse vastannut omista vaatehankinnoistani, olen ostanut ison osan vaatteistani kirppareilta tai muuten käytettynä. Nykyään tämä ei olisi niin merkittävä juttu, mutta 20 vuotta sitten pienemmällä paikkakunnalla kirpparit olivat vielä jokseenkin pienen porukan harrastus.

Mitäs muuta? Tykkään näperrellä kaikenlaista ja viime aikoina tätä intoa olen käyttänyt erityisesti vaatteiden korjaamiseen. Lisäksi tykkään liikkua luonnossa ja harrastaa liikuntaa muutenkin monessa muodossa.

Helmikuun tulot ja menot

Pitkästä aikaa kuukausikatsausta tulojen ja menojen suhteen!

Siirryin helmikuussa kokonaan opintovapaalle, joten tulot jäivät todella pieniksi, eli sain vain muutaman satasen soviteltua aikuiskoulutustukea tammikuun tuloihin perustuen (tein tammikuun osa-aikaisesti töitä ja olin osittain opintovapaalla). Tässä kohtaa tuli siis tarpeeseen, että tileille on kertynyt hieman ylimääräistä. Nyt onkin hyvä hetki katsoa, mitkä olivat ensimmäisen kokonaan opintovapaalla vietetyn kuukauden kulut. 

Tulot

• Aikuiskoulutustuki 525,51
• Pullonpalautusrahat 3,4

Yhteensä 528,91

Menot

• Asuminen 385,5
• Ruokakauppa 258,53
• Lounas/kahvila/eväät 47,75
• Bensa 150,56
• Muut auton kulut (lasinpesuneste) 9,95
• Työmatkakulut 5,9
• Opiskelun kulut: majoitus 55,84
• Opiskelun kulut: matkat 30,9 (juna)
• Sokerointi 40
• Huvit 62,17
• Lahjat 6,75
• Muut kulut 50,39
• Hyväntekeväisyys 10

Yhteensä 1114,24

Mihin siis käytin rahaa helmikuussa?

Asumis- ja ruokakulut ovat meillä kahden hengen taloudessa jokseenkin samalla tasolla kuukaudesta toiseen. Asun puolisoni nimissä olevassa omistusasunnossa, jossa oma osuuteni asumiskuluista on puolet vastikkeesta, sähkölaskusta ja kotivakuutuksesta. Ruokakuluihin ja muihin päivittäistavaroihin siirretään kuukausittain sama summa erilliselle tilille. Yleensä summassa on pientä ylijäämää, jolla voi silloin tällöin käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä. Puolison kanssa yhdessä maksettavien ruokakulujen lisäksi jonkin verran rahaa kuluu kouluruokailuun ja jos välillä haluan ostaa matkaeväitä tms.

Normaalien asumis- ja ruokakulujen lisäksi yksi iso kuluerä on opiskeluun liittyvä reissaaminen. Käyn noin pari kertaa viikossa toisella paikkakunnalla tunneilla ja aamutunneille ei pääse julkisilla. Näihin reissuihin pitää varata siis bensarahaa tai vaihtoehtoisesti kuluja tulee majoituksesta. Aamulla autolla ajaminen tulee halvemmaksi, mutta huonoilla keleillä mukavampi vaihtoehto on mennä opiskelupaikkakunnalle jo edellisenä iltana julkisilla. 

Olen jo vuosien ajan pohtinut omaa kulutustani ja mihin on järkevää käyttää rahaa. Olen kiinnostunut säästämisestä, mutta koska minun ei ole tarkoitus tai tarvekaan karsia kaikkea kulutusta minimiin, olen pitänyt mielekkäänä käyttää rahaa jonkin verran palveluihin. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi kampaaja ja hieronta, jossakin vaiheessa maksoin jonkin aikaa myös personal trainerin palveluista. Nyt palveluista on vakiintunut käyttöön säärien/jalkojen sokerointi.

Huvit-osiossa on yhden Helsingin reissun matkakuluja. Käytiin puolison kanssa eräässä tapahtumassa Helsingissä ja oltiin hotellissa yötä. Puolisoni maksoi liput ja hotellin, mutta oletan, että näistä on tulossa vielä kulujentasaus myöhemmin.

Muita kuluja helmikuussa oli yksi lahjaksi viety suklaarasia, lahjoitus WWF:lle, ammattijärjestön ja kassan jäsenmaksu sekä iCloudin ja Adoben sovellusten kuukausimaksut. 

Lisäksi helmikuulle kirjautui vielä yhdet työmatkoihin kuuluvat HSL:n mobiililiput, jotka siis liittyivät tammikuun lopun toimistopäivään. Käytän kulujen seurantaan OP-mobiilissa olevaa työkalua, jossa siis nämä kuukauden viimeisten päivien menot näkyvät välillä tilitapahtumien mukaisesti vasta seuraavan kuukauden puolella. Sovelluksessa voisi näköjään nykyään myös piilottaa tapahtumia, mutta haluan, että sovelluksessa on kaikki kulut tallessa, vaikka jokin olisikin hieman väärän kuukauden puolella.

Saan jatkossa aikuiskoulutustukea noin 1300 euroa kuukaudessa tilille, joten siihen nähden tällainen kulutustaso on vielä ihan ok, toki tavoittelen, että aikuiskoulutustuestakin jäisi myös useampi satanen säästöön.

Suunnitelmia vuodelle 2024

 

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi 2023 oli jokseenkin vauhdikas ja siinä samalla blogin päivittäminenkin unohtui. Nyt alkavana vuonna haluan keskittyä enemmän minulle iloa tuottaviin asioihin ja tällä hetkellä fiilis on sellainen, että tänne blogin pariinkin olisi mukava taas palata.

Tälle vuodelle on hieman uutta luvassa, sillä olen sopinut töissä pitäväni opintovapaata ison osan vuotta. Opintovapaan ajalta haen aikuiskoulutustukea, mutta tuloni tulevat olemaan jonkin verran pienemmät, kuin mihin olen tottunut. Viime vuonna tein opintojen vuoksi osa-aikatyötä, mutta nyt tulot tulevat tippumaan vielä tästäkin jonkin verran. Ajattelin, että tällaisesta aikuisopiskelijan opiskelijabudjettielämästä voisi olla ihan hauska kirjoitella blogiinkin. :)

Osana tällaista pienemmällä budjetilla elämistä voisin ottaa taas jonkinlaisen ostolakkohaasteen käyttöön tällekin vuodelle. Viime vuonna tuli sittenkin tehtyä ostoksia hieman enemmän, kuin oli tarkoitus, joten nyt on senkin puolesta taas hyvä pohtia kuluttamista tarkemmin, kun isoja ostoksia ei pitäisi olla tiedossa.

Mitäs teille kuuluu?

Kesäloma: to do -listoja vai fiiliksen mukaan elämistä

Moni on palannut kesälomilta jo töihin ja muuhun arkeen. Ajattelin kuitenkin pohtia vielä ihmisten erilaisia tapoja suhtautua kesälomasuunnitelmiin.

Osa ihmisistä taitaa suurinpiirtein laatia excelin kesälomasuunnitelmistaan ja osa elelee hyvin rennosti ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Itse olen jotakin näiden väliltä, mutta etenkin aiemmin oma linjani on tainnut kallistua enemmän tuonne suunnittelemattomuuden puolelle.

Minulle on ikuinen viha-rakkaussuhde to do -listoihin sekä työssä että vapaa-ajalla. Toisinaan innostun tekemään perusteellisempia to do -listoja ja kehittelemään erilaisia systeemejä tehtävälistoille. Välillä taas ajaudun jotenkin ihan hunningolle enkä muista seurata koko tehtävälistaa.

Lomalla huomasin kuitenkin, että sellaiseen sopivaan lomatilaan päästyä ne pienetkin hoidettavat asiat tuntuivat kuormittavilta ja toisaalta niihin oli jotenkin vaikea tarttua. Yritinkin kirjoitella kalenteriin to do -listoiksi eri päiville suunniteltuja hommia.

Olen kokenut myös tiettyjen rutiinien ylläpitämisen mielekkääksi myös loman aikana silloin, kun ollaan suurimmaksi osaksi kuitenkin kotona. Olen yrittänyt kesän aikana ylläpitää säännöllisen salillakäynnin ja muun liikunnan, toisaalta kotona on pakko aina välillä yrittää vähän siivoilla ja pestä pyykkiä.

Ainakin oman tuntumani mukaan kesäloma menee aina liian äkkiä. Jos ihmeempiä kesälomasuunnitelmia ei ole, niin saattaa helposti päätyä vaan löhöilemään sohvalla tai terassilla koko loman tekemättä mitään varsinaista. Toki sekin on ihan ok!

Koen itse, että kesäloma on mielekkäämpi silloin, kun on sopivasti ohjelmaa. Jos koko vuoden haaveilee, että tekee jotakin tiettyjä kivoja juttuja sitten lomalla, niin nämä jäävät helposti tekemättä, ellei niitä edistä suunnitelmaksi asti loman lähestyessä. Lomalla kalenterin ei tietenkään tarvitse tai pidäkään olla täysi, mutta myös oman kokemukseni mukaan mielekäs tekeminen toimii paremmin palautumiskeinona, kuin pelkkä laiskottelu. Lisää palautumisesta kesälomalla voit lukea esimerkiksi Työterveyslaitoksen verkkolehdestä.

Miten sitten käytin oman kesälomani? Tein yhden pidemmän varsinaisen lomareissun, muuten aikaa on vietetty kotona ja mökillä, jossa riittää edelleen pientä laittamista. Asuntomessuillakin tuli käytyä loman aikana. Lisäksi on ollut jonkin verran omiin harrastuksiin ja vapaaehtoishommiin liittyviä tapahtumia ja niiden järjestelyä. Iso osa lomasta on kuitenkin ollut ihan sellaista rentoa olemista ilman mitään liian tiukkoja aikatauluja.

Mitä ajatuksia ja kokemuksia teillä on kesälomasuunnitelmista? Mitä kesälomavinkkejä olisi hyvä painaa mieleen seuraavaa pidempää lomaa varten?

Viime aikojen ajatuksia kuluttamisesta

Blogissa on ollut taas hiljaisempaa, mutta kuluttaminen erityisesti vaatteiden osalta on ollut tälläkin välin mielessä. Tässä kooste ajatuksista, mitä olen viime aikoina pohdiskellut:

Järjestelin jokin aika sitten taas vaatekaappiani ja vein itsepalvelukirpparille vaatteita, joita todennäköisesti en enää tule tarvitsemaan tai käyttämään. En tiedä oliko myyntiajankohta huono vai oliko myynnissä olevissa tuotteissa jotakin ongelmaa, mutta myyntipöydän tuotto jäi varsin huonoksi, juuri sai pöytävuokran maksettua.

Tämän viimeisimmän kirpparikokemuksen jäljiltä jäin taas kerran miettimään vaatteiden karsimisen ja myynnin mielekkyyttä. Iso osa vaatekaapistani on kertynyt vuosien varrella ja minulla on edelleen käytössä monia yli 10 vuotta vanhoja vaatteita. Samalla muutaman viime vuoden aikana olen kehittynyt yhä tarkemmaksi uusien ostosten kanssa. Toisin sanoen minulla ei juurikaan pyöri ylimääräisenä uudenveroisia trendivaatteita, vaan ne vaatekaapin ylijäämävaatteet ovat pääasiassa perusvaatteita vuosien takaa. Tämä siis osittain vastaa edelliseen kysymykseen, eli vanhat vaatteeni eivät ole erityisen kiinnostavia kirpparilla.

Ajattelin, että jatkossa yritän lähtökohtaisesti käyttää omistamani vaatteet vähitellen loppuun sen sijaan, että yrittäisin niitä väkisin karsia johonkin tiettyyn määrään. Tämä voi olla kauhistus tiukemmin minimalismiin ja konmariin suhtautuville, mutta ajattelin siis toistaiseksi säästää kaikki sellaisetkin vaatteet, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä, mutta joita saattaisin joskus vielä käyttää. Toki laitan kiertoon vääränkokoiset tai muuten jotenkin selkeästi hankalalta tuntuvat vaatteet.

Samalla olen miettinyt myös ostolakkoja elämäntapana. Tavallaan kiinnostaisi kokeilla kauanko pärjäisin ostamatta/hankkimatta lainkaan uusia vaatteita. Veikkaan, että nykyisillä vaatteilla voisi periaatteessa pärjätä useamman vuoden ostamatta mitään. Pitäisikö kokeilla, miten käy?

Tulot laskee: säästöt käyttöön?

Olen koko aikuisikäni yrittänyt elää niin, että tilillä olisi varmuuden vuoksi aina jonkin verran säästössä, nykyään tästä puhutaan puskurina, vaikka termi ei ollutkaan minulle aikoinaan tuttu. Nyt muutaman viime vuoden ajan olen säästänyt määrätietoisemmin.

En ole kirjoitellut tänne juurikaan omista syistäni, miksi haluan säästää rahaa. Monilla henkilökohtaisista talousaiheista blogiin tai Instagramiin kirjoittavilla vaikuttaa olevan taustallaan velkojen ja taloushaasteiden selvittelyä, mutta itselläni on tavallaan aina ollut taloustilanne jokseenkin hallinnassa, vaikka esimerkiksi aiempien määräaikaisten työsuhteiden aikana onkin ollut pientä jännitystä tulojen vaihtelun kanssa.

Ympäripyöreästi olen ajatellut säästämisen motiivieni olevan siinä, että johonkin kiinnostavaan vastaantulevaan mahdollisuuteen tarttuminen ei olisi rahatilanteesta kiinni. Poislukien nyt ehkä jonkin ökytalon ostaminen.

Eräs näistä mielessä olleista mahdollisuuksista on ollut tutkinnon opiskelu. Olen siis valmistunut aikoinaan yliopistosta, mutta sen jälkeen vuosien varrella olen päätynyt täysin eri alalle töihin. Ajatuksissa on siis ollut, että opiskelisin jossakin vaiheessa lähempänä nykyistä alaa olevan tutkinnon. Olen töiden ohessa tehnyt opintoja avoimeen yliopistoon ja samalla olen tiedostanut, että opintojen eteneminen näin on kohdallani todella hidasta, sillä aika ja jaksaminen ei oikein riitä opintoihin keskittymiseen täysipäiväisen työn ohella. Jos siis joskus aikoisin opiskella enemmän tositarkoituksella, vaatisi se jonkinlaisia järjestelyjä töiden suhteen.

Tällä johdannolla, tämä opiskeluasia muuttuikin nyt ajankohtaisesti. Olen nyt aloittamassa uuden alan opintoja ja opintoja varten olen siirtymässä osa-aikatöihin määräajaksi. Palkkatulot tulevat siis laskemaan, mutta tätä kompensoimaan minulla on mahdollisuus hakea soviteltua aikuiskoulutustukea. Tuesta huolimatta, kuukausituloni tulevat laskemaan täysipäiväisen työn palkkaan nähden. 

Tämä liittyy säästämiseen ensinnäkin niin, että koska minulle on aiemmin jäänyt palkasta pääsääntöisesti satoja euroja kuussa säästöön, uskon pärjääväni jonkin aikaa pienemmillä tuloilla. Toisaalta minulla on säästöjä sen verran, että esimerkiksi hoidettavien asioiden listoilla olevat uusien silmälasien hankinta ja auton huolto hoituvat, vaikka tällaiset satunnaiset kohdalle osuvat menot menisivätkin uuden kuukausibudjetin yli. Kolmantena seikkana on se, että kyseessä on siis useamman vuoden opinnoiksi mitoitettu korkeakoulututkinto. Aikuiskoulutustukea saa 15 kuukauden ajan, toki näin soviteltuna tukikuukaudet kuluvat hitaammin, mutta en silti tässä kohtaa yhtään osaa arvioida, että kauanko opintoni tulevat kestämään ja tarvitseeko minun aikuiskoulutustuen mahdollisesti loppuessa kesken opintojen käyttää enemmän myös säästöjäni ihan kuukausibudjetin paikkaamiseen?

Ryhdyn ostolakkoon - taas

Joulun ajan materialismiähkyn jälkeen tuntuu tarpeelliselta ottaa etäisyyttä kaikenlaiseen ostamiseen ja kuluttamiseen. Olen vuosien varrella pohtinut blogissa ostolakkoja ja kuluttamista, joten halutessasi voit lukea aiempia aihepiiriin liittyviä tekstejäni taustaksi:

• Vuonna 2018 kirjoittelin muun muassa pohdintaa vaatebudjetin käyttöönotosta.
• Vuoden 2018 vaateostokset ja -kulut löytyvät täältä.
• Vuoden 2019 päätin viettää ostolakossa.
• Vuoden 2019 ostolakon loppuraportti on koottu tänne.
• Vuoden 2020 nimesin maltillisen kuluttamisen vuodeksi.
• Vuoden 2020 vaateostosten yhteenveto täällä.
• Vuonna 2021 olin taas ostolakossa.
• Yhteenvetoa vuodesta 2021 täällä.

Vuosi sitten tammikuussa 2022 kirjoitin:

"Vaikka olenkin puhunut ostolakkovuodesta, olen itse mieltänyt tämän enemmän jokseenkin pysyväksi elämäntavaksi määräaikaisen lakon sijaan. Tarkoitus on siis jatkaa tätä ylimääräisen kuluttamisen välttämistä myös vuosi 2022. Voi olla, että joissakin asioissa otan silti hieman rennomman suhtautumisen, saatan jopa ostaa uuden ripsivärin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, jos sille päälle satun!"

Vuosi 2022 menikin sitten rennommin, ostin muutamia uusia vaatteita, pääasiassa käytettynä. Esimerkiksi pidempään ostoslistoilla ollut uusi talvitakki ja uudet bikinit tuli hankittua. 

Tähän väliin vinkkailen, että Instagramista kannattaa tsekkailla tunniste #viidenvaatteenvuosi. @juliaihminen ja @planetaarinenvaatekaappi -tileiltä lähtöisin olevan haasteen taustalla on Hot or cool -insituutin tekemä laskelma siitä, että planeetan rajoissa tapahtuvaan kuluttamiseen sopii enintään 5 uutta vaatetta vuodessa. Tähän sisältyy kengät, mutta ei sukkia tai alusvaatteita. Käytettyä voi sitten ostaa tämän viiden vaatteen lisäksi. Jos siis omien kulutustottumusten tarkastelu kestävämpään suuntaan kiinnostaa, mutta totaalinen ostolakko kuulostaa liian extremeltä, niin tuohon viiden vaatteen haasteeseen kannattaa tutustua.

Kuten noista menneiden vuosien ostosyhteenvedoista voi päätellä, niin omat vuosittaiset ostokseni osuvat pääsääntöisesti hyvin noiden viiden uuden vaatteen raamien sisään. Viime vuonna ihan uutena olen ostanut nopeasti laskettuna talvitakin, pyöräilyshortsit sekä harrastukseen liittyvän t-paidan, lisäksi olen saanut lahjaksi merinovillapaidan ja -housut.

Tässä kun siivosin vaatekaappia, niin en oikein ymmärrä, että miten sitä vaatetta voi edelleen olla niin paljon. Iso osa vaatteistani on edelleen jostakin 5-10 vuoden takaa,  mutta periaatteessa edelleen käyttökelpoisia, joten en ole yrittänyt niitä erityisesti karsia. Yhtenä ostolakon tavoitteena on siis pyrkiä hyödyntämään monipuolisemmin sitä, mitä kaapeista jo löytyy. Ostolakon kannalta yksittäisenä tavararyhmänä nousee tosiaan esiin vaatteet, mutta tarkoitus on siis tarkastella muitakin tavarahankintoja.

Ostolakon linjauksella mennään samalla kuin 2021:

"Yleensä ostolakoissa on aina määritelty jotkut säännöt, mutta haluaisin pysyä tässä mahdollisimman yksinkertaisella linjalla. Olisipa helppoa vaan todeta, että mitään ei osteta! Peruslähtökohdaksi olen ajatellut, että mitään sellaista ei osteta, minkä voi korvata jollakin jo olemassaolevalla asialla tai muuten järkevästi tai pienellä luovuudella selvitä tilanteesta ostamatta.

Ostolakko ei koske ruokaa, taloustarvikkeita, henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä välttämättömiä hankintoja, lääkkeitä tai auton kuluja. Kosmetiikka- ja hygieniatarvikkeista loppuneen tuotteen tilalle voi hankkia uuden. Ostolakko koskee ensisijaisesti tavaroita, palveluiden käyttö on sallittua ja joissakin tapauksissa suositeltavaakin."

Näillä mennään siis, saa nähdä kuinka käy. Lähtökohtaisestihan tämän ostolakon pitäisi onnistua, jos ei tee mitään (ostamiseen liittyvää). :D

Aina samat vaatteet - kuvituksena olkoon ikivanha asukuva, koska pidän näitä samoja vaatteita edelleen.

Oma ekomatkani

Instagramin puolella on näkynyt viime aikoina tarinoita, kuinka kukakin on päätynyt ekologisemman elämäntavan pariin. Koska en itse kirjoittele IG:hen näillä teemoilla, niin kirjoittelen vastaavan jutun tänne.

Oma elämäntapani on ollut nuoresta asti jokseenkin vaihtoehtoinen, vaikken nuorena nimennytkään tätä ekologisuudeksi. En ole koskaan ollut mitenkään erityisesti sen perään, että pitäisi olla esimerkiksi uusimman trendin mukaiset vaatteet. Joskus lukioaikoina innostuin ostamaan vaatteita kirppiksiltä, mikä oli pienemmällä paikkakunnalla melkein 20 vuotta sitten jollakin tapaa erikoista verrattuna nykypäivään. Minulla ei tietenkään ole mitään oikeaa faktaa asiasta, mutta voisin melkein väittää, että laskien siitä asti, kun yleensä olen itse vastannut omista vaateostoksistani, olisin ostanut suurimman osan vaatteista kirppareilta tai muuten käytettynä.

Ainakin jossakin vaiheessa jonkinlainen hyvän ihmisen mitta on ollut se, että "kierrättää". Muistelisin, että niin pitkään kun olen asunut omillani, olen lajitellut jätteet siinä laajuudessa, kuin se on ollut mahdollista. Käyttökelpoisen tavaran olen aina vienyt kirppareille tai pyrkinyt etsimään sille uuden kodin muuten.

Vuonna 2009 erosin nuoruusvuosieni parisuhteesta ja tuosta käynnistyi jonkinlainen isompi muutos kohti omannäköistä, omia arvoja vastaavaa elämää. Yhtenä näkökulmana tähän oli ekologisemmat valinnat. Aloin miettimään entistä tarkemmin, mitä ja mistä ostan. Aloin suosimaan luonnonkosmetiikkaa. Siirryin myös kasvissyöjäksi noihin aikoihin. Muistaakseni tuolloin oli myös jonkin verran eko-teemaisia blogeja, joita seurailin innolla.

Tämän jälkeen ekoilu on kulkenut matkassani enemmän ja vähemmän. Vuonna 2010 menin ensimmäiseen oman alan kesätyöhöni ja ehkä työni ja ammatillinen minäni on tuonut eniten haasteita sille, kuinka paljon haluan tuoda ekologista elämäntapaa esiin. Olen siis alunperin opiskellut ja valmistunut miesvaltaiselle alalle, jossa on silloin nuorena joutunut ylipäänsä jotenkin enemmän "esittämään" että on ihan vakavasti otettava tyyppi näissä asioissa.

Vuosien varrella minulla on ollut ruokavalioon liittyviä terveydellisiä haasteita, joten kausittain olen syönyt myös jonkin verran lihaa, en siis voi sanoa, että olisin ollut kokonaan kasvissyöjä tuolta jostakin 2009-2010 asti.

Minusta on ollut tavallaan ilo seurata, että nämä ekoasiat ovat nousseet eri tavalla pinnalle viime vuosina. Ikävänä taustapuolena tosin on se, että nyt vasta on herätty asioihin, joita olisi pitänyt tehdä isosti jo aiemmin. Toki tämän ekologisten asioiden esillä olon myötä olen itsekin saanut jonkinlaista uutta motivaatiota ekologisten arvojen noudattamiseen elämässäni. Kun aiemmin nimesin omina arvoinani ihan yleisellä tasolla ekologisuuden, nyt kytken tämän elämäntavan selvemmin ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaiseen taisteluun.

Jos aiemmin koin ristiriitaa työelämän ja omien arvojeni kanssa, niin nykyisessä työssäni voin avoimesti olla ekologisten arvojen puolesta puhuja ja edistää tietoisuutta näistä asioista myös laajemmin.

Mustat Ballerinat -blogi täytti tässä 10 vuotta!

Heippa taas pitkästä aikaa! 

Tässä hieman blogitaukoa pidellessä meni samalla ohi blogin 10-vuotissynttärit. Tosiaan syyskuun alussa tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin. Toisaalla olin kyllä blogannut jo tätä ennenkin. Välillä olen tehnyt blogiin ns. peruskorjausta ja piilottanut näkyviltä joitakin vanhoja tekstejä. Nyt jo piilotetussa 1.9.2012 julkaistussa postauksessa esittelin blogin näin:

"Blogin aloittamisessa on mielestäni vaikeinta blogin nimen valitseminen. Monet kivalta kuulostavat ja omalta tuntuvat nimet ovat useimmiten jo käytössä. Nyt sitten keksin, että Mustat ballerinat on se, mikä saattaisi sopia blogilleni nimeksi. 

Mustat ballerinat kuvaavat tyyliäni melko hyvin: kivannäköistä ja samalla mukavantuntuista. Omistamani mustat ballerinat ovat samalla hyvä esimerkki tavoistani, sillä samoilla ballerinoilla on kipitetty viimeiset 4 kesää. Tänä kesänä tosin jouduin hankkimaan jo rinnalle toiset mustat ballerinat edustuskengiksi. Niin, yleensä minulla ei ole tapana ostaa uutta, jos minulla on jo jotakin samassa tarkoituksessa toimivaa ennestään.

Ballerinat viittaavat kenkiin ja pukeutumiseen ja tyyliin laajemminkin. Näiden lisäksi aion blogissani kirjoitella ainakin hyvästä ruuasta, liikunnasta, sisustuksesta sekä kaikesta sekalaisesta, mitä arkeeni kuuluu. Tervetuloa mukaan!"

Blogin painotus on vuosien varrella hieman vaihdellut sen hetkisten kiinnoksen kohteiden mukaan, mutta mielestäni pääajatus on kuitenkin pysynyt jokseenkin samana etenkin näiden kulutustottumusten osalta. Alkuperäisen kevyemmän "lifestylen" ohella viime vuosina blogi on mielestäni painottunut entistä enemmän tuonne kulutus- ja talousteemojen suuntaan.

Välillä olen miettinyt blogin nimen vaihtamista, kun tämä ei sinänsä (enää) ole varsinaisesti tyyliblogi. Myös ballerinojen sijaan olen ajautunut käyttämään enemmän tennareita, vaikka kuvanmukaiset parit mustia ballerinoja löytyy edelleen kaapista.

Toisinaan tulee mietittyä, että mitä tänne blogiin oikeastaan kirjoittaisi ja lukeeko näitä edes kukaan. Toisaalta jonnekin on mukava kirjoitella omia ajatuksia, enkä oikein ole kokenut jotakin Instagramia tai Facebookia sopivaksi välineeksi näille omille teksteilleni.

Olisi kiva kuulla jotakin sinusta, joka luet tätä postausta! Oletko pitkäänkin roikkunut blogin matkassa vai juuri löytänyt tänne ensimmäistä kertaa? Mitkä blogin "teemoista" erityisesti kiinnostavat?

Vielä juhannuksesta

Koin vuosia jokseenkin ristiriitaisia fiiliksiä siitä, että vietetään yleensä kaikenlaiset vaput, juhannukset ja uudetvuodet puolison kanssa kahdestaan kotona. Vielä opiskeluaikoina ja vähän sen jälkeenkin meillä oli kaveriporukka, jonka kanssa monesti tällaisia päiviä vietettiin. Vuosien varrella elämäntilanteet ovat muuttuneet ja kutsuja tällaisiin tilaisuuksiin ei ole oikein kuulunut (asutaan nykyään eri paikkakunnalla ja sen verran pienessä asunnossa, ettei täällä pysty isoa joukkoa kestitsemään, joten tämän vuoksi en halua ottaa vastuuta, että olisi voinut kutsua/järjestää itse).

Pitkään tuntui siis tavallaan huonommalta vastata juhannus- tms. suunnitelmista kysyvälle, että ei ole ihmeempiä suunnitelmia tai ollaan vaan kotona. Kaikilla muilla vaikutti aina olevan jotakin kiinnostavaa ohjelmaa tiedossa!

Nyt viimeistään viimeiset pari vuotta korona-ajan myötä kehittivät omaa näkemystä siihen suuntaan, että on ihan ok viettää aikaa kahdestaan ilman laajojen ystäväpiirien kokoontumisia. Muutenkin tässä viime vuosina on tullut kehitettyä omia tapoja viettää juhannuksia ja muita "teemapäiviä". Useimmiten vietetään aikaa ihan kotona, välillä lähdetään eväsretkelle tai mökille. Silloin kun ollaan kotona, tehdään ehkä jotakin uutta tai vähän erikoisempaa ruokaa tavallisen arkiruuan sijaan.

Tänä vuonna juhannus sujui siis kahdestaan kotona. Juhannuksen ajalle oli varattuna muun muassa herkkuruokia. Perinteisiin juhannusruokiin kuuluu meillä erityisesti uudet perunat, jotka eivät tarvitsekaan mitään kovin kummoista lisuketta (ehkä voita ja yksinkertaista sivusalaattia. Lisäksi avattiin grillikausi paistamalla lohivartaita (testattiin Avokadoa&sitruunaa -blogin resepti).

Oli oikein rauhallinen ja rentouttava juhannus ilman sen kummempaa stressiä. Näin on hyvä.

Kuvituskuva joltakin kesäretkeltä muutaman vuoden takaa.

Koronakevät

Ei sitä olisi silloin maaliskuussa 2020 uskonut, että sama meno koronan kanssa jatkuu vielä 2022. Omalla kohdallani tämä mennyt kevät on kuitenkin ollut se varsinainen koronakevät, kun kahden vuoden koronan välttelyn päätteeksi onnistuin taudin nappaamaan huhtikuun lopussa. Tämä koronaan sairastuminen onkin sitten määrittänyt kevään kulkua täällä.

Varsinainen osuus koronan sairastamisesta meni lähinnä muutaman päivän jokseenkin perinteisenä räkätautina. Astmaatikkona onnistuin toki hankkimaan koronan päälle jokseenkin sitkeän yskän. Lisäksi sairastuin parin viikon päästä uudestaan kuumeen, väsymyksen ja hengenahdistuksen kera, jäi hieman mysteeriksi oliko tuo jokin kokonaan muu tauti vai jatkoa samaan. Etenkin tästä jälkimmäisestä erästä jäi pitkäksi aikaa jokseenkin väsähtänyt olo ja fiilis, ettei keuhkot ole oikein parhaimmillaan.

Astmasta huolimatta olen pitänyt itseäni jokseenkin hyväkuntoisena ja liikuntaa harrastavana ihmisenä. Näin ollen onkin ollut yllättävää, miten tuo sairastuminen vei voimat ja palautuminen on ottanut aikansa. Hyvän aikaa tein lähinnä puolen tunnin mittaisia mummotahtisia kävelylenkkejä ja sekin tuntui jo ihan suoritukselta. Vasta tässä kuukauden, puolentoista jälkeen olen aloitellut liikuntaa enemmän tositarkoituksella ja edelleen tuntuu, että hengästyy aiempaa helpommin. 

Sairastelun ohella toukokuu oli jokseenkin vauhdikas. Kaikkien näiden koronameininkien jälkeen on ollut omalla tavallaan ihanaa päästä useammalle työreissulle tapaamaan ihan oikeita ihmisiä. Samalla useampi parin viikon ajanjaksolle sattunut työmatka taas vähän sotkee töihin ja muuhun elämään liittyviä aikatauluja niin, että vähän vauhdikkaalta on tuntunut. Kesäloma tulee siis täällä ainakin tarpeeseen!

Tähän loppuun vielä muutama sana koronasta yleisellä tasolla, kun asian nyt otin puheeksi. Koen, että selvisin taudista melko helpolla, pahemminkin olisi toki voinut käydä. Olen nämä yli 2 vuotta ollut pääsääntöisesti jokseenkin tarkka noudattamaan kulloinkin voimassa olleita koronaohjeita ja sellaisella järkevällä huolellisuudella pyrkinyt välttämään sairastumista, olematta kuitenkaan hysteerinen.

Olen siis tosiaan perussairauteni vuoksi koronan riskiryhmään kuuluva ja olen kokenut, että koronarajoituksista puhuttaessa on ajateltu riskiryhmien olevan jokseenkin vanhoja, sairaita jne. Mutta on meitä nuorempiakin erinäisiä perussairauksia sairastavia ja sen vuoksi riskiryhmään kuuluviksi määriteltyjä. Tässä on sitten pitänyt kuulostella, että mikä on milloinkin järkevä varotoimi, kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin jatkaa elämäänsä, käydä töissä ja mielellään jossain määrin harrastaa ja tavata muita ihmisiä. Kaikki riskiryhmiin kuuluvat eivät siis ole niitä iäkkäitä tai hoivakodeissa asuvia.

Tässä tuttavapiirin kuulumisia seuranneena, koronaan voi tosiaan sairastua edelleen. Samoin joukossamme on edelleen heitä, jotka oman tai lähipiirin sairauden tai muun syyn takia haluavat välttää sairastumisen. Huomioimmehan siis edelleen heidän toiveensa ja ajatuksensa!

Vaatekaapin päivittämistä ostamatta mitään

Olen jo monen monta vuotta vähentänyt vaatteiden ostamista, niin että olen itseasiassa onnistunutkin siinä ihan sujuvasti. Viime vuoden nimesin erikseen ostolakkovuodeksi, jolloin en ihan ilman vaateostoksia ollut, mutta ainoa varsinainen ostokseni oli yksi käytettynä ostettu mekko.

Jatkan edelleen hyväksi havaitulla linjalla, jossa pyrin välttämään ylimääräistä kuluttamista. En tällä hetkellä välttämättä erikseen määritä olevani ostolakossa, mutta ostolakosta/ostosten välttämisestä on tullut melko sujuva elämäntapa. Nyt, kun omia vaateostoksiaan on seurannut kaikkiaan useamman vuoden ajan, olen yllättynyt, kuinka vähän uutta oikeastaan varsinaisesti tarvitsee ostaa. Kuitenkin vaatekaappini on kokenut myös jonkin verran päivittymistä, vaikka uutta ei juurikaan tule ostettua.

Vaatteiden korjaus ja tuunaus

Viime vuosina olen innostunut korjaamaan vaatteita ja samalla tullut myös suvaitsevammaksi sen kanssa, että itse siedän ainakin arkikäytössä myös siististi korjattuja vaatteita. Erityisesti pienet vaatteisiin tulleet reiät saa näppärästi korjattua muutamalla pistolla. 

Sivuhuomiona tässä kohtaa, että suosittelen myös vaatteiden kestoiän pidentämistä vaatteiden oikeanlaisella huoltamisella, kuten pesuohjeiden noudattaminen ja vaatteen pesu vain silloin, kun vaate oikeasti tarvitsee pesua.

Välillä tulee ideoitua myös isompia vaatteiden muutostöitä, joista osaan olen pyytänyt apua ompeluintoiselta läheiseltä. Nyt olen myös viemässä farkut ihan ompelijalle korjattavaksi, jolloin muuten siistikuntoisiin farkkuihin vaihdetaan vetoketju.

Yksi säännöllisen epäsäännöllisesti käyttämäni vaatteiden korjaus-/tuunaustapa on etenkin mustien vaatteiden värjääminen uudestaan mustiksi ja kestotahraisten tai muuten väärää väriä olevien vaatteiden värjääminen jollakin toisella tummemmalla värillä. Joskus yritin tutkia noiden pesukonevärien ekologisuutta ja mieleeni jäi tieto, että värit sinänsä eivät välttämättä ole ekoimmasta päästä, mutta vaatteiden värjääminen on silti fiksua, jos se pidentää vaatteen elinkaarta.

Läheisten vaatekaapit

Tätä hieman mietin, että onko tämä ihan reilu vinkki jaettavaksi. Kuitenkin olen vuosien varrella saanut siskoltani melko paljon hänelle ylimääräiseksi jääneitä vaatteita. Kyseessä on vielä siis nimenomaan pikkusisko, eli kun siskoni sai nuorempana minulle pieneksi jääneitä vaatteita, kääntyi tilanne jossakin vaiheessa niin, että aloin käyttämään siskoni vanhoja vaatteita. Vuosien varrella ollaan siskoni kanssa myös vaihdeltu vaatteita ja joskus vaate, jonka olen aiemmin antanut siskolleni, palautuu taas minun kaappiini.

Ymmärrän, että kaikilla ei välttämättä ole samankokoista tai tyylistä perheenjäsentä tai ystävää, mutta kannattaa silti pitää silmät ja korvat auki asian suhteen. Monella tuntuu nykypäivänä olevan ylimääräistä vaatetta riesaksi asti, jolloin kirppisrumban sijaan monelle voi tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta antaa ylimääräiseksi jääneet vaatteet suoraan jollekin. Tähän liittyen ilmaisia vaatteita kannattaa katsella myös Tori.fi:stä ja Facebook-ryhmistä.

Itse tekeminen

Olen miettinyt, että samalla tavalla, kuin mieli saa tyydytystä uuden ostamisesta, saan tätä samaa iloa ja nautintoa nykyään myös asioita itse tekemällä. Tähän mennessä olen tehnyt pääasiassa asusteita neulomalla ja virkkaamalla. Ehkä jossakin vaiheessa otan vielä villapaidan tai jonkin muun isomman työn projektiksi.

Lahjat

Mietin kirjoitanko tämän itse tekemisen vai lahjojen alle, mutta saan siis välillä lahjaksi itsetehtyjä vaatteita käsitöistä innostuneelta läheiseltäni. Pääasiassa nämä ovat olleet esimerkiksi neulepaitoja ja -takkeja, mutta myös ainakin mekkoja on vuosien varrella tullut.

Toiselta lähipiiriin kuuluvalta ihmiseltä taas saan lahjaksi villasukkia (vaikka neulon myös itse, villasukat eivät jostakin syystä kuulu omiin neulomislemppareihini). Lisäksi välillä olen saanut joltakin lahjaksi myös ihan normaaleja nilkkasukkia, joten niitäkään en ole juurikaan viime vuosina ostanut.

Lisävinkki: Käyttökelpoisten vaatteiden säästäminen

Olen aiemmin ollut innokas karsimaan vaatteita kirpparille, mutta viime vuosina olen päätynyt ajatukseen, että haluan säästää ja käyttää loppuun kaikki vaatteet, jotka edelleen tuntuvat sellaisilta, että saatan niitä joskus käyttää. Näin ollen minulle on esimerkiksi t-paitoja, trikoomekkoja ja neuleita jonkin verran enemmän kuin joku todellinen minimalisti tarvisi, mutta uskon, että nämä kaikki tulevat käyttöön jollakin aikavälillä. En pidä kaikkia vaatteitani esillä samaan aikaan, mutta jos joskus vaikuttaa siltä, että tarvitsen esimerkiksi "uutta" t-paitaa, kaivan sellaisen esille kaapin ylähyllyltä.

Olisi mukava kuulla, jos teillä on jotakin omia vinkkejä ylläpitää vaatekaappia ilman, että tulee juurikaan ostettua uutta. :)

Keväisiä ajatuksia

Jotenkin yhtäkkiä ollaan keväässä. Olen pääsääntöisesti hieman "kevätpessimisti" ja suhtaudun epäluuloisesti henkilöihin, jotka ovat täysin kevätmielellä jo maaliskuussa, sehän on vielä täysi talvikuukausi!

Jollakin tavalla vuodenajat ovat nyt hieman sekaisin ainakin omassa mielessäni. Lämpömittari näyttää terassilla 16 astetta lämmintä ja samalla siellä on paikoin lähes metri lunta. 

Olin juuri huhtikuun alussa talvilomalla Rukalla ja siellä oli rinteissä vielä laskukausi parhaimmillaan. Täällä etelämmässä alkaa olla tiet kuivia ja sulia, joten ehkä pikkuhiljaa voi vaihtaa goretex-kengät kevyempiin tennareihin.

Kuten olen joskus aiemmin blogissa jo maininnutkin, niin ostolakko on kohdallani muuttumassa enemmän elämäntavaksi. Näin kevättä kohti mentäessä en juurikaan haaveile uusista ostoksista, vaan mielessä on ajatus siitä, että pääsen kaivamaan kaapeista niitä keväisempiä suosikkivaatteita ja -kenkiä.

Asun taajama-alueella, mutta sen verran kauempana kaikesta, että moniin arjen menoihin tarvitsen autoa, vaikka pyrinkin suosimaan kävelyä, pyöräilyä ja julkisia silloin, kun se järkevästi on mahdollista. Viime aikoina polttoaineiden hintojen nousun myötä olen taas entisestään pohtinut, milloin on järkevää vaihtaa autoreissu johonkin muuhun kulkutapaan. Samalla sulat tiet houkuttelevat, että voisi kaivaa polkupyörän esiin talvisäilöstään.

Uutiset viimeisen vajaan parin kuukauden aikana ovat aiheuttaneet omassa mielessäkin jonkinlaista ahdistusta ja olen pyrkinyt rajaamaan omaa uutisten ja somen seuraamista. Miettinyt, minkä verran yksittäisen ihmisen tulee seurata ja tietää tilanteesta ja onko ok, jos ei halua tietää kaikkia uutisissa vastaantulevia yksityiskohtia. Mitkä ovat omat voimavarat, pitäisikö enemmän ottaa kantaa, tehdä vielä jotakin ollakseen avuksi, vai jatkaa parhaansa mukaan elämää kuin ennenkin.

Olen miettinyt somen käyttöä taas laajemminkin. Käyn kausittain pohdintaa sen kanssa, että haluanko tuottaa enemmän sisältöä eri kanaviin ja olla osa yhteisöä, vai rajata omaa läsnäoloa sosiaalisessa mediassa minimiin. Yksi viime aikoina vaikuttanut tekijä pohdintaan on ollut se, että Instagram päätti muuten vain poistaa blogiini liittyvän IG-tilin, enkä saanut sitä palautettua. Katsotaan, teenkö jossain vaiheessa vielä uuden IG-tilin, vai keskitänkö kirjoittelun pelkästään blogin puolelle.

Aurinkoisia päiviä ja ajatuksia toivotellen päätän tämän tekstin tällä kertaa! :)

Ajatuksia ystävänpäivän alla

Näin ystävänpäivän lähestyessä ajattelin kirjoitella hieman omia ajatuksia ystävistä ja ystävyydestä. Omasta näkökulmastani on välillä tuntunut, että kaikilla muilla on tiiviit kaveripiirit, joita nähdään ja joihin pidetään säännöllisesti yhteyttä.

Jos hieman yksinkertaistan, niin minulla ei juurikaan ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa olisin jatkuvasti tekemisissä. Samalla minulla on hieman ristiriitaiset ajatukset asiasta. Koen, että arjessa minulla on kuitenkin ihan riittävästi sosiaalisia kontakteja. Vietän tietysti ison osan ajasta yhdessä puolisoni kanssa. Lisäksi pidän lähes päivittäin yhteyttä siskooni ja vanhempiini sekä näen heitä yleensä vähintään kerran viikossa. Olemme siskoni kanssa olleet aina melko läheisiä ja nyt aikuisena neljän vuoden ikäerokaan ei oikeastaan tunnu.

Puolison ja perheen ulkopuolella minulla on eräs ystävä, jonka olen tuntenut alle kouluikäisestä asti. Nykyisin tosin yhteydenpito on isoksi osaksi keskittynyt yhteiseen harrastukseen.

Lisäksi elämässäni on joukko ihmisiä, joihin olen jollakin tasolla yhteyksissä. Esimerkiksi muutamia alunperin yliopistoajoilta tuttuja ihmisiä tulee tavattua silloin tällöin, tosin nyt korona-aikana nämä tapaamiset ovat jääneet vähemmälle.

Joskus nuorempana harmittelin viilenneitä välejä joihinkin ihmisiin. Nyt olen oppinut ajattelemaan, että jotkut ihmiset liittyvät ensisijaisesti elämäntilanteeseen ja aika näyttää, kantaako ystävyys tästä pidemmälle. Minulla on esimerkiksi ollut yläasteella ja lukiossa tietyt ystäväporukat, mutta sitten aika on ajanut erilleen. Sosiaalisessa mediassa on mukava seurata välillä kuulumisia, mutta samalla miettii, että itselle keskeiset asiat elämässä voivat olla nykyään hyvin erilaisia.

Aiemmin koin jonkinlaista harmitusta niiden juhannusten ja uusien vuosien kanssa, joista tuntuu, että kaikki muut viettävät niitä isoilla kaveriporukoilla ja itse on jäänyt porukoiden ulkopuolelle. Viimeistään korona-aika on kuitenkin auttanut tässäkin, kun tuntuu, että muillakaan ei ole mitään erityisiä suunnitelmia juhlapäiviksi.

Ennenkaikkea olen oppinut arvostamaan myös yksin ja itsenäisesti vietettyä aikaa. Pidän itseäni harvoin erityisen yksinäisenä. Sen sijaan olen tunnistanut, että moni itselleni mielekäs tekeminen on sellaista, mitä teen mielelläni omassa rauhassani. Samalla elämässäni on minulle tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa minulla on mahdollisuus viettää aikaa. Toki elämääni mahtuisi myös henkiystävä, jos sellaisen joskus vielä löytäisin.

"Tämän ostoksen jälkeen vaatekaappini on valmis"

Omassa some- ja blogikuplassani tuntuu siltä, että moni on aloitellut ostolakkoa nyt alkuvuodesta. Ajattelinkin kirjoitella vähän vielä lisää omia pohdintojani, jos näistä olisi jotakin iloa ja ehkä apuakin jollekin, joka on aloittelemassa ostolakkoa tai muuten omien kulutustottumusten tarkastelua.

Olen jo hyvin pitkään panostanut laatuun määrän sijaan vaateostoksilla. Jossakin vaiheessa matkaan tuli ajatus minimalistisesta vaatekaapista, jossa olisi vain vähän, mutta ainoastaan "täydellisiä" vaatteita. Nyt ajattelen, että tämä täydelliseen vaatekaappiin pyrkiminen voi johtaa myös harhaan kulutustottumusten kanssa.

Jos tavoittelee sitä täydellistä vaatekaappia, niin tuleeko se todellisuudessa koskaan valmiiksi? Aina löytyy vielä se yksi täydellinen vaate, joka on pakko saada. Ihan vain yksi vaate ja kun sen on saanut, hetken päästä tulee taas jokin uusi tarve.

En siis itse ole edelleenkään täysin immuuni tälle. Huomaan ajoittain, että vaatekaapistani puuttuu jokin asia, että voisin olla täysin tyytyväinen.

Koen, että olen oppinut kuitenkin melko hyvin hallitsemaan tätä tunnetta. Vaatekaapistani puuttuu varmasti jotakin. Aina löytyy jotakin uutta, mitä pitäisi saada. Olen kuitenkin oppinut sietämään keskeneräisyyttä vaatekaapissani. Pärjään oikein mainiosti sillä mitä jo on. Se yksi ostos lisää ei kuitenkaan tekisi vaatekaappiani valmiiksi eikä tekisi minua pidemmän päälle sen onnellisemmaksi.

Kun seuraavan kerran mietit jonkin asian ostamista, voit kysyä itseltäsi: viekö tuon yhden asian ostaminen vai sen sijaan ostamatta jättäminen sinut lähemmäksi tavoitettasi?

Miten meni ostolakkovuosi ja mitä sen jälkeen?

Hyvää alkanutta vuotta!

Palailen blogin pariin raportoimaan ostolakkovuoteni kuulumisia, tästä tai muustakaan ei olekaan hetkeen kirjoiteltu. Kertauksena siis, että vietin vuonna 2021 niin sanottua ostolakkovuotta, jolloin tarkoitus oli karsia kaikki ylimääräiset ostokset minimiin. Tällaisia karsittavia ostoksia oli erityisesti vaatteet, ylimääräinen kosmetiikka sekä yleensäkin tavarahankinnat. Sallituiksi ja ostolakon ulkopuolisiksi ostoksiksi olin määritellyt ruuan ja muut ns. normaalit ruokakauppaostokset, välttämättömään hygienianhoitoon tarvittavat asiat, lääkkeet sekä bensan ym. autoon liittyvät tarvikkeet. Myös palvelut olivat sallittujen listalla. Ostolakkoni on rajautunut pelkästään omiin ostoksiini, joten puolison kanssa yhdessä asuessa yhteiset kotitalouteen liittyvät hankinnat oli rajattu ulkopuolelle. Tämän "projektini" taustoihin voit tutustua aiempien kirjoitusten kautta:

Kohti ostolakkovuotta

Mitä vaatteita ostin vuonna 2020?

Puoli vuotta ostolakkoa takana

Nyt tämä ostolakkovuosi on siis ohi. Toisaalta vuosi tarjosi uusia oivalluksia omien kulutustottumusteni tarkasteluun, toisaalta vuosi meni jokseenkin omalla painollaan ilman kovin suurta panostusta. Esimerkiksi vaatteiden osalta olen rajannut ostosten määrää jo aiempina vuosina (lue lisää: Mitä vaatteita ostin vuonna 2019? (Ostolakkoraportti)). Näin ollen tämä ostolakko ei kohdallani ollut mikään kovin mullistava hanke.

Suhtauduin ostolakkoon melko rennolla otteella enkä loppujen lopuksi pitänyt mitään erityistä kirjaa ostoksistani. Muistan ostaneeni vuoden mittaan verenpainemittarin, yhden kirjan sekä joulukalenterin itselleni mieluisan asian tueksi. Yksi totaalinen moka tapahtui vuoden mittaan: ostin vahingossa mekon! Työkaverini oli roudannut toimistolle kasan vanhoja vaatteitaan, joista ensin maltoin mieleni, mutta päätin siltikin hypistellä niitä. Kiinnostuin sitten eräästä mekosta enkä tosiaan yhtään ajatellut rikkovani ostolakkoa, ennenkuin siinä kohtaa, kun olin siirtänyt 2 euroa Mobilepaylla maksuksi mekosta. 

Etenkin tässä joulun aikaan on tapahtunut kaikenlaista tavaravirtaa suuntaan ja toiseen. Olen mieltänyt, että muille ostettavat lahjat ovat ihan ok ostolakkomielessä ja voi olla, että näiden ostamisesta hieman innostuin tuossa joulun alla. Jouluna sain toki itsekin jonkin verran paketteja. Lisäksi vuoden mittaan olen saanut jonkin verran siskoni vanhoja vaatteita sekä äitini neuloman villapaidan.

Mitäs nyt sitten? Jotkut ovat kritisoineet ostolakkoja mm. siitä syystä, että kun rajaa kulutuksensa määrätyksi ajanjaksoksi, niin ajaako se ostamaan lakon päätyttyä kahta kauheammin? Toki olen tässä vuoden mittaan jonkin verran miettinyt, että mitä kaikkea "tarvisi" ja voisi ostaa lakon päätyttyä. Nyt kun vuosi on ohi, niin nämä asiat ovat kuitenkin ratkenneet omalla painollaan ja olen todennut, että edelleen ilmankin pärjää. Esimerkiksi mustat "siistit mutta rennot" housut ovat olleet harkinnassa viime aikoina, mutta tämäkin tarve ratkesi siskon kaapilla.

Vaikka olenkin puhunut ostolakkovuodesta, olen itse mieltänyt tämän enemmän jokseenkin pysyväksi elämäntavaksi määräaikaisen lakon sijaan. Tarkoitus on siis jatkaa tätä ylimääräisen kuluttamisen välttämistä myös vuosi 2022. Voi olla, että joissakin asioissa otan silti hieman rennomman suhtautumisen, saatan jopa ostaa uuden ripsivärin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, jos sille päälle satun!

Kodin sisustus muotoutuu vähitellen

Todetaan heti alkuun, ettemme ole puolisoni kanssa erityisen innostuneita sisustamisesta. Jossakin kuitenkin pitää asua ja elämä on miellyttävämpää, jos viihtyy kotonaan.

Tänä syksynä tulee jo neljä vuotta täyteen nykyisessä asunnossa asumista. Olemme ottaneet melko rennon otteen sisustamiseen ja kodin laittamiseen. Kun kaksi kolmekymppistä henkilöä muuttaa yhteen, niin siinä vaiheessa molemmille on kertynyt jo kattava määrä huonekaluja ja muuta kodintavaraa. Yhteisen kodin sisustuksen lähtökohdat muodostuivatkin molemmilta jo ennestään löytyvistä huonekaluista. Yksi ylimääräinen ja huonokuntoinen sänky lähti muuton yhteydessä jäteasemalle, muuten lähes kaikki tavarat löysivät paikkansa yhteisestä kodista.

Tässä viime vuosina sisustusta on täydennetty pikkuhiljaa. Puuttuvia huonekaluja on hankittu ja joitakin asioita on korvattu paremmin tiloja ja käyttötarkoitusta vastaavilla. Esimerkiksi uusi leveämpi sänky hankittiin vasta viime vuonna minun 120 cm leveän vanhan runkopatjan tilalle. Varsinaista sisustuskrääsää meillä ei oikeastaan olekaan, äkkiseltään muisteltuna tähän asuntoon on hankittu ns. sisustustavaraa vain 2 kpl sisustustyynyjä sohvan nurkkaan, olohuoneen verhot sekä pimentävät verhot makuuhuoneeseen.

Välillä kuulee puhuttavan, että nuorten ensimmäisten asuntojen huonekalut ovat niitä sukulaisten nurkista kerättyjä ja sitten vähän myöhemmin päivitetään huonekaluja niihin oikeisiin ja parempilaatuisiin. No, meillä on edelleen jonkin verran näitä opiskeluaikojen asuntoihin alunperin ajautuneita huonekaluja. Samalla olemme jatkaneet edelleen tätä tapaa, että jos jotakin erityistä tarvitsee, niin kyselemme, jos perhepiirissä olisi tarkoitukseen sopiva tavara ylimääräisenä. Sitten taas tähän asuntoon vartavasten hankituissa huonekaluissa on painotettu pitkäikäisyyttä (tai ainakin sitä, että huonekalun voi tyylillisesti ja laadullisesti olettaa kestävän) sekä mahdollisuuksien mukaan kotimaista tuotantoa.

Työhuoneessa oli sohvana käytettynä melkein 10 vuotta sitten ostettu yksilö, joka oli kulkenut mukanani jo useammassa asunnossa ja johon oli lähestulkoon painautunut takamukseni kuva. Jokin aika sitten tämä sohva lähti kiertoon ja tilalle otettiin lapsuudenkodistani tullut laverisohva, johon hankittiin uudet patjat. Oheinen kuva työhuoneen nurkan nykyisestä muodosta, verhot ovat myös kulkeneet mukanani yli 10 vuotta ja ovat muistaakseni äitini kirppislöytö.

Minusta tuntuu jotenkin vieraalta, että jotkut hankkivat uuteen asuntoon kasapäin uusia huonekaluja ja sisustustavaraa heti muuttopäivänä. Oma säästämis-, eko- ja minimalismivinkkini sisustuksen suhteen on siis kuulostella, mitä kotiin oikeasti tarvitsee ja mitkä ovat omat tarpeet huonekalujen ja sisustuksen suhteen. Missä tiloissa asunnossa oikeasti oleskellaan ja mihin tarkoitukseen huonekaluja tarvitaan. Tätä voi tehdä myös hitaammalla tahdilla, sisustuksen ei tarvitse olla valmis heti viikon päästä muutosta.

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne kodin sisustuksesta. :) Voit jatkaa keskustelua kirjoituksesta myös Instagramin puolella!