keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Vielä juhannuksesta

Koin vuosia jokseenkin ristiriitaisia fiiliksiä siitä, että vietetään yleensä kaikenlaiset vaput, juhannukset ja uudetvuodet puolison kanssa kahdestaan kotona. Vielä opiskeluaikoina ja vähän sen jälkeenkin meillä oli kaveriporukka, jonka kanssa monesti tällaisia päiviä vietettiin. Vuosien varrella elämäntilanteet ovat muuttuneet ja kutsuja tällaisiin tilaisuuksiin ei ole oikein kuulunut (asutaan nykyään eri paikkakunnalla ja sen verran pienessä asunnossa, ettei täällä pysty isoa joukkoa kestitsemään, joten tämän vuoksi en halua ottaa vastuuta, että olisi voinut kutsua/järjestää itse).

Pitkään tuntui siis tavallaan huonommalta vastata juhannus- tms. suunnitelmista kysyvälle, että ei ole ihmeempiä suunnitelmia tai ollaan vaan kotona. Kaikilla muilla vaikutti aina olevan jotakin kiinnostavaa ohjelmaa tiedossa!

Nyt viimeistään viimeiset pari vuotta korona-ajan myötä kehittivät omaa näkemystä siihen suuntaan, että on ihan ok viettää aikaa kahdestaan ilman laajojen ystäväpiirien kokoontumisia. Muutenkin tässä viime vuosina on tullut kehitettyä omia tapoja viettää juhannuksia ja muita "teemapäiviä". Useimmiten vietetään aikaa ihan kotona, välillä lähdetään eväsretkelle tai mökille. Silloin kun ollaan kotona, tehdään ehkä jotakin uutta tai vähän erikoisempaa ruokaa tavallisen arkiruuan sijaan.

Tänä vuonna juhannus sujui siis kahdestaan kotona. Juhannuksen ajalle oli varattuna muun muassa herkkuruokia. Perinteisiin juhannusruokiin kuuluu meillä erityisesti uudet perunat, jotka eivät tarvitsekaan mitään kovin kummoista lisuketta (ehkä voita ja yksinkertaista sivusalaattia. Lisäksi avattiin grillikausi paistamalla lohivartaita (testattiin Avokadoa&sitruunaa -blogin resepti).

Oli oikein rauhallinen ja rentouttava juhannus ilman sen kummempaa stressiä. Näin on hyvä.



Kuvituskuva joltakin kesäretkeltä muutaman vuoden takaa.

torstai 23. kesäkuuta 2022

Koronakevät


Ei sitä olisi silloin maaliskuussa 2020 uskonut, että sama meno koronan kanssa jatkuu vielä 2022. Omalla kohdallani tämä mennyt kevät on kuitenkin ollut se varsinainen koronakevät, kun kahden vuoden koronan välttelyn päätteeksi onnistuin taudin nappaamaan huhtikuun lopussa. Tämä koronaan sairastuminen onkin sitten määrittänyt kevään kulkua täällä.

Varsinainen osuus koronan sairastamisesta meni lähinnä muutaman päivän jokseenkin perinteisenä räkätautina. Astmaatikkona onnistuin toki hankkimaan koronan päälle jokseenkin sitkeän yskän. Lisäksi sairastuin parin viikon päästä uudestaan kuumeen, väsymyksen ja hengenahdistuksen kera, jäi hieman mysteeriksi oliko tuo jokin kokonaan muu tauti vai jatkoa samaan. Etenkin tästä jälkimmäisestä erästä jäi pitkäksi aikaa jokseenkin väsähtänyt olo ja fiilis, ettei keuhkot ole oikein parhaimmillaan.

Astmasta huolimatta olen pitänyt itseäni jokseenkin hyväkuntoisena ja liikuntaa harrastavana ihmisenä. Näin ollen onkin ollut yllättävää, miten tuo sairastuminen vei voimat ja palautuminen on ottanut aikansa. Hyvän aikaa tein lähinnä puolen tunnin mittaisia mummotahtisia kävelylenkkejä ja sekin tuntui jo ihan suoritukselta. Vasta tässä kuukauden, puolentoista jälkeen olen aloitellut liikuntaa enemmän tositarkoituksella ja edelleen tuntuu, että hengästyy aiempaa helpommin. 

Sairastelun ohella toukokuu oli jokseenkin vauhdikas. Kaikkien näiden koronameininkien jälkeen on ollut omalla tavallaan ihanaa päästä useammalle työreissulle tapaamaan ihan oikeita ihmisiä. Samalla useampi parin viikon ajanjaksolle sattunut työmatka taas vähän sotkee töihin ja muuhun elämään liittyviä aikatauluja niin, että vähän vauhdikkaalta on tuntunut. Kesäloma tulee siis täällä ainakin tarpeeseen!

Tähän loppuun vielä muutama sana koronasta yleisellä tasolla, kun asian nyt otin puheeksi. Koen, että selvisin taudista melko helpolla, pahemminkin olisi toki voinut käydä. Olen nämä yli 2 vuotta ollut pääsääntöisesti jokseenkin tarkka noudattamaan kulloinkin voimassa olleita koronaohjeita ja sellaisella järkevällä huolellisuudella pyrkinyt välttämään sairastumista, olematta kuitenkaan hysteerinen.

Olen siis tosiaan perussairauteni vuoksi koronan riskiryhmään kuuluva ja olen kokenut, että koronarajoituksista puhuttaessa on ajateltu riskiryhmien olevan jokseenkin vanhoja, sairaita jne. Mutta on meitä nuorempiakin erinäisiä perussairauksia sairastavia ja sen vuoksi riskiryhmään kuuluviksi määriteltyjä. Tässä on sitten pitänyt kuulostella, että mikä on milloinkin järkevä varotoimi, kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin jatkaa elämäänsä, käydä töissä ja mielellään jossain määrin harrastaa ja tavata muita ihmisiä. Kaikki riskiryhmiin kuuluvat eivät siis ole niitä iäkkäitä tai hoivakodeissa asuvia.

Tässä tuttavapiirin kuulumisia seuranneena, koronaan voi tosiaan sairastua edelleen. Samoin joukossamme on edelleen heitä, jotka oman tai lähipiirin sairauden tai muun syyn takia haluavat välttää sairastumisen. Huomioimmehan siis edelleen heidän toiveensa ja ajatuksensa!