Kodin sisustus muotoutuu vähitellen

Todetaan heti alkuun, ettemme ole puolisoni kanssa erityisen innostuneita sisustamisesta. Jossakin kuitenkin pitää asua ja elämä on miellyttävämpää, jos viihtyy kotonaan.

Tänä syksynä tulee jo neljä vuotta täyteen nykyisessä asunnossa asumista. Olemme ottaneet melko rennon otteen sisustamiseen ja kodin laittamiseen. Kun kaksi kolmekymppistä henkilöä muuttaa yhteen, niin siinä vaiheessa molemmille on kertynyt jo kattava määrä huonekaluja ja muuta kodintavaraa. Yhteisen kodin sisustuksen lähtökohdat muodostuivatkin molemmilta jo ennestään löytyvistä huonekaluista. Yksi ylimääräinen ja huonokuntoinen sänky lähti muuton yhteydessä jäteasemalle, muuten lähes kaikki tavarat löysivät paikkansa yhteisestä kodista.

Tässä viime vuosina sisustusta on täydennetty pikkuhiljaa. Puuttuvia huonekaluja on hankittu ja joitakin asioita on korvattu paremmin tiloja ja käyttötarkoitusta vastaavilla. Esimerkiksi uusi leveämpi sänky hankittiin vasta viime vuonna minun 120 cm leveän vanhan runkopatjan tilalle. Varsinaista sisustuskrääsää meillä ei oikeastaan olekaan, äkkiseltään muisteltuna tähän asuntoon on hankittu ns. sisustustavaraa vain 2 kpl sisustustyynyjä sohvan nurkkaan, olohuoneen verhot sekä pimentävät verhot makuuhuoneeseen.

Välillä kuulee puhuttavan, että nuorten ensimmäisten asuntojen huonekalut ovat niitä sukulaisten nurkista kerättyjä ja sitten vähän myöhemmin päivitetään huonekaluja niihin oikeisiin ja parempilaatuisiin. No, meillä on edelleen jonkin verran näitä opiskeluaikojen asuntoihin alunperin ajautuneita huonekaluja. Samalla olemme jatkaneet edelleen tätä tapaa, että jos jotakin erityistä tarvitsee, niin kyselemme, jos perhepiirissä olisi tarkoitukseen sopiva tavara ylimääräisenä. Sitten taas tähän asuntoon vartavasten hankituissa huonekaluissa on painotettu pitkäikäisyyttä (tai ainakin sitä, että huonekalun voi tyylillisesti ja laadullisesti olettaa kestävän) sekä mahdollisuuksien mukaan kotimaista tuotantoa.

Työhuoneessa oli sohvana käytettynä melkein 10 vuotta sitten ostettu yksilö, joka oli kulkenut mukanani jo useammassa asunnossa ja johon oli lähestulkoon painautunut takamukseni kuva. Jokin aika sitten tämä sohva lähti kiertoon ja tilalle otettiin lapsuudenkodistani tullut laverisohva, johon hankittiin uudet patjat. Oheinen kuva työhuoneen nurkan nykyisestä muodosta, verhot ovat myös kulkeneet mukanani yli 10 vuotta ja ovat muistaakseni äitini kirppislöytö.

Minusta tuntuu jotenkin vieraalta, että jotkut hankkivat uuteen asuntoon kasapäin uusia huonekaluja ja sisustustavaraa heti muuttopäivänä. Oma säästämis-, eko- ja minimalismivinkkini sisustuksen suhteen on siis kuulostella, mitä kotiin oikeasti tarvitsee ja mitkä ovat omat tarpeet huonekalujen ja sisustuksen suhteen. Missä tiloissa asunnossa oikeasti oleskellaan ja mihin tarkoitukseen huonekaluja tarvitaan. Tätä voi tehdä myös hitaammalla tahdilla, sisustuksen ei tarvitse olla valmis heti viikon päästä muutosta.

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne kodin sisustuksesta. :) Voit jatkaa keskustelua kirjoituksesta myös Instagramin puolella!

Kuulumisia ja syksyisiä ajatuksia

Täällä ollaan taas! Nämä blogi ja IG ovat olleet kyllä säännöllisesti mielessäni, mutta jostakin syystä en ole ollut oikein kirjoittelufiiliksellä viime aikoina. Loppukesä ja alkusyksy ovat kuluneet jotenkin vauhdilla. Töiden ja vapaaehtoistöiden parissa on kaikenlaista kiinnostavaa meneillään, mikä on tehnyt arjesta kuitenkin melko täyttä. Tämän vastapainona olen kokenut tarvetta ottaa aikaa ihan vain olemiselle ja rentoutumiselle.

En oikein ole kovien helteiden ystävä, joten nämä syksyn viilenevät kelit ovat olleet myös mukavaa vaihtelua. Pidän tällaista hieman viileämpää keliä jopa miellyttävämpänä ulkoilusäänä kuin ihan kesäkelejä. Tässä muutaman viikon aikana olen tosin jotenkin lipsunut säännöllisestä ulkoilusta, pitäisi taas ottaa tavaksi, että joka päivä kävisi tekemässä edes jonkin pienen kävelylenkin.

Kävin kesän aikana vaatekaappeja läpi ja otin tässä reilun viikon mittaisen myyntijakson itsepalvelukirpparille. Mielestäni kauppa kävi ihan hyvin, toki jonkin verran tavaraa jäi vielä jäljelle. Saa nähdä, otanko vielä uuden myyntijakson myöhemmin, ainakin astioita ja muita kodintavaroita voisi käydä vielä läpi.

Voisin joku kerta kirjoitella tarkemmin ajatuksiani tavaran karsimisesta ja eteenpäin laittamisesta. Lyhyesti voisin sanoa, että harkitsen nykyään ehkä jopa entistä tarkemmin, että mitä kannattaa laittaa kiertoon ja mitä käyttää itse loppuun. Tarkoituksena on karsia sellaista, mille ei ole käyttöä itsellä. Toisaalta taas esimerkiksi vaatteita minulla on kaapeissa melko paljon, mutta pyrin käyttämään nämä ensisijaisesti itse loppuun ja karsin vain vääränkokoiset ja sellaiset, jotka tuntuvat jotenkin hankalilta käyttää.

IG:ssä on käynnissä taas säästösyyskuu. Itsekin ajattelin taas syyskuussa seurailla kuluja vähän tarkemmin, eli näin jokseenkin laiskana kuluttajana käytännössä en vain osta muuta kuin pakolliset. Katsotaan miten käy! :)

Laitetaan kuvituskuvaksi omenasatoa joltakin aiemmalta vuodelta. Tänä vuonna tuo meidän ainoa omenapuu on ollut taas lähinnä riesaksi, yksi omenakaurapaistos on tehty oman puun omenista ja lisäksi saatiin muutama omena naposteltavaksi, mutta muuten on saanut noita kantaa lähinnä hävitettäväksi.

Mitä teille kuuluu?

Voiko juhliin mennä ilman ripsiväriä?

Olen ihminen, jonka arkimeikki (ja monesti juhlameikkikin) on tyyppiä kevyt meikkipohja ja ripsiväri. Nyt korona-aikana meikkaaminen on jäänyt lähes kokonaan. Muuten meikit kestävät jonkin verran aikaa, mutta olen tiedostanut, että ripsivärini on ehtinyt kuivahtaa käyttökelvottomaksi vähäisellä käytöllä. Muutenkin herkkien silmien vuoksi olen ollut tarkka ripsivärin uusimisesta, enkä käytä samaa ripsiväriä muutamaa kuukautta pidempään.

Vietän tosiaan tänä vuonna eräänlaista ostolakkoa, jossa välttämättömiä kosmetiikka- ja hygieniatuotteita voi ostaa, mutta meikkejä on laske tähän kategoriaan kuuluvaksi. Jännityksellä olenkin odottanut tilannetta, johon olisi tapana meikata, että miten ratkaisen tämän ripsiväriasian.

Kesäkuun alussa sainkin kutsun juhliin, kun suvussa vietettiin ylioppilasjuhlia. Ajattelin, että juhlan kunniaksi olisi kiva laittaa hieman meikkiäkin, ehkä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Mietin, että voiko juhliin mennä ilman sitä ripsiväriä? No näköjään voi mennä, kun menee! Juhlapäivänä oli lämmin ilma ja juhlia vietettiin ajanmukaisesti rennosti pihalla. Kevyempi, ilman ripsiväriä tehty meikki sopi tilanteeseen oikein mainiosti!

Vähän kyllä mietin omien ostolakkosääntöjeni järkevyyttä, että onko tässä mitään tolkkua näperrellä sen kanssa, että voiko ostaa ripsiväriä vai ei? Toisaalta joku ripsiväri itsessään on yksittäinen asia, mutta samalla juuri sellainen asia, jonka tarpeellisuuden arjessa ja myös juhlassa olen valmis kyseenalaistamaan.

Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Voit kommentoida myös Instagramissa!

Puoli vuotta ostolakkoa takana

Tässä sitä ollaan, puolet tästä vuoden mittaiseksi määritellystä ostolakosta on takana. On siis hyvä hetki tehdä pieni puolivälikatsaus, missä ostolakon kanssa mennään. (Tästä pääset kertaamaan, mistä ostolakossa on kyse.)

Tiivistetysti: mainiosti sujuu edelleen! Lähtökohtaisesti mitään en ole ostanut, kuten on ollut tarkoituskin. Joitakin kosmetiikka-/hygieniaosaston hankintoja olen joutunut tekemään, lähinnä hammasharjan ja hammastahnan muodossa, lisäksi otin uutena juttuna hoitoainepalan käyttöön (muuten hankinnat ovat tulleet loppuneen tuotteen tilalle). Rajatapaus sääntöjen osalta on luonnonkosmetiikan tarvikkeiden ostaminen. Sain mahdollisuuden osallistua etänä järjestettyyn luonnonkosmetiikkatyöpajaan ja sitä varten tein pienen tilauksen kosmetiikan valmistukseen käytettäviä ainesosia. Itse tehty voide on ollut nyt pari viikkoa testissä ja voi olla, että teen tätä toistekin, kun samoista tarvikkeista saa vielä uudenkin erän tehtyä. Tarvikkeille tuli hintaa noin 15 euroa.

Tein jokin aika sitten myös vaatekaapin läpikäyntiä ja kiertoon lähtevää vaatetta löytyi edelleen jonkin verran, toisaalta kaappiin jäi ihan riittävästi ja vähän ylikin. Karsimiskriteereinä käytin sitä, että jos vaatetta ei ole käyttänyt moneen vuoteen. Lisäksi karsin vääränkokoiset vaatteet sekä sellaiset, joista tuli jollakin tavalla epävarma tai epämiellyttävä olo. Tällä hetkellä en pyri mihinkään tiettyyn vaatemäärään tms. rajaukseen, vaan ajatuksena on, että ne käytössä olevat kuluvat pikkuhiljaa loppuun. Tavallaan ostolakon jatkona kiinnostaisi jopa haaste, kuinka pitkään on mahdollista pärjätä jo kaapista löytyvillä vaatteilla?

Jollakin tasolla pohdin myös sitä, onko järkevää käyttää näin paljon aikoo pyörittelemällä ajatuksissa omia kulutustottumuksia. Ehkä tämän ostolakkovaiheen jälkeen tavoitteena voisi olla sellainen tasapainoinen suhde kuluttamiseen ja kuluttamattomuuteen, niin ettei tarvitsisi käyttää juurikaan aikaa sen pohtimiseen, mitä ostaisi tai olisi ostamatta seuraavaksi. Toisaalta ostolakko on tuonut jo nyt rauhaa sen suhteen, että kaikkiin mielitekoihin voi todeta, että olen ostolakossa, joten tätä ei tarvitse edes harkita.

Ostolakon sivujuonteena olen tänä vuonna seurannut myös rahankäyttöä tarkemmin. Puolivuotiskatsaus näyttää säästöprosentiksi 48 %, samalla nettovarallisuus on kasvanut 9000,91 eurolla. Oma fiilispohjainen tavoitteeni on ollut, että jos saisi noin puolet tuloista säästöön, mutta ehkä tätä tavoitetta voisi kasvattaa loppuvuodeksi vielä vähän. Nettovarallisuuden kasvuun on vaikuttanut varsinaisten säästöjen lisäksi sijoitusten arvonmuutos sekä opintolainan lyhennys.

Kuvituskuva: uusien ostosten sijaan oma kesäpuvustoni on taas koottu vuosia vanhoista kestosuosikeista. Tämä musta mekko on alunperin kulkeutunut kaappiini siskoltani ja alkuperäinen hankinta-ajankohta saattaa sijoittua jopa 15 vuoden taakse. Siitä huolimatta mekko on taas tänä kesänä tuntunut toimivalta ja ajankohtaiselta. (Kuvakin on jo kierrätetty muutaman vuoden takaa.)

Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Voit kommentoida myös Instagramissa!

Kuulumisia toukokuulta: ostolakkoa ja käynti kampaajalla

Palataan vielä hetkeksi toukokuun kuulumisiin täällä blogin puolella. 

Säännöllisesti blogiani seuraavat tietävätkin, että vietän ostolakkovuotta. Samalla seurailen kulujakin tänä vuonna tarkemmin. Alkuvuodesta julkaisin näitä kuluseurantapostauksissa blogissa, mutta kuten huhtikuun kuukausikatsauksen yhteydessä kirjoitin, niin en näe näiden postausten julkaisemista erityisen kiinnostavana, kun pääsääntöisesti kuluni noudattavat melko vakiintunutta kaavaa. Kokeillaan siis tässä postauksessa toisenlaista rakennetta kuukausikatsaukselle.

Yksi iso juttu toukokuulta oli se, että kävin kampaajalla ensimmäistä kertaa sitten helmikuun 2020 jälkeen. Toki en ole mikään kovin ahkera kampaajalla kävijä, vaan käyntiväli on korona-ajan ulkopuolellakin saattanut venähtää lähelle vuotta. Merkittävää tässä käynnissä oli kuitenkin se, että hiukseni myös värjättiin samalla reissulla. Edellisestä hiustenvärjäyksestä olikin kulunut yli 10 vuotta.

Tämä hiustenvärjäys on ollut pidempään pohdinnassa ja olen punninnut asiaa jossakin minimalismin ja säästäväisen elämäntavan välimaastossa. Tämä korona-aika on vaikuttanut siihen, etten ole enää aiemmankaan vertaa kiinnostunut panostamaan ulkonäkööni. Samalla haluan kuitenkin näyttää jossakin määrin siistiltä ihmisten ilmoilla liikkuessani. Näin ollen yritän kehitellä keinoja, joilla näyttäisin jokseenkin huolitellulta ilman, että käytän aikaa juurikaan laittautumiseen. Hiukseni ovat venähtäneet jo lähelle puolta selkää ja omassa maantienharmaassa värissä vaikutelma alkoi siis näyttää vähän turhan hipiltä, joten hiuksiin värjättiin lähelle omaa väriä oleva luonnollinen sävy raitojen kera.

En ole vuosiin käyttänyt hiuksissani hoitoainetta. Hiukseni ovat luonteeltaan sellaiset lasimaiset ja lättänät, jonka myötä olen tykännyt hoitoaineettomuuden aiheuttamasta pienestä pörröisyydestä hiuksissa. Nyt hiuksiin tehdyn käsittelyn myötä hiukset muuttuivat tuntumaltaan erilaisiksi, joten koin ihan järkeväksi ottaa hoitoaine taas käyttöön. Nyt olen testaillut kotimaista Roots Cosmeticsin palahoitoainetta. Tämä siis huomiona ostolakkoon, että olen ottanut käyttöön uuden kosmetiikka/hygienia-kategorian tuotteen, jonka kuitenkin katson perustelluksi.

Pienempi, mutta kuitenkin hetkeen uusi kulu on HBO:n kuukausimaksu. Seuraan aika vähän mitään sarjoja säännöllisesti, mutta vuosien varrella on löytynyt joitakin lemppareita, joiden uusi kausi pitää aina nähdä. Nyt meneillään on siis näistä Handmaid's Tale'n 4. kausi. Heitetään tähän kohtaan yksi säästövinkkisuosikkini: kannattaa välillä tsekkailla omat käytössä olevat suoratoistopalvelut ja muut kuukausimaksulliset palvelut. Ne HBO:t, Netflixit, Spotifyt ja BookBeatit ovat yksittäin pikkusummia, mutta useista pikkusummista kertyy helposti kuukaudessa kymppejä ja vuositasolla satasia. Jos käytössä on monta eri palvelua, niin ovatko kaikki aktiivisessa käytössä ja tarpeen? Itselläni ei siis nykyään ole käytössä mitään näistä, HBO:n otin nyt joksikin aikaa ja irtisanon sen sitten taas, kun tämä sarja on katsottu. Vielä pidemmälle viety säästökikkailu olisi odottaa, että kaikki jaksot on julkaistu ja etenkin jos saatavilla on ilmainen kokeilujakso, niin katsoa nämä jaksot tehokkaalla rytmillä niin, ettei kuukausimaksua ehdi mennä, ainakaan useammalta kuukaudelta.

Muuten toukokuu meni pitkälti kevättä fiilistellessä. :)

Huhtikuun yhteenveto - mitä kuuluu ostolakolle?

Näin ne kuukaudet vierivät eteenpäin ja kesää kohti mennään. On siis aika julkaista huhtikuun kuukausikatsaus ja ostolakkokuulumiset.

Ruokakaupan, asumiskulujen, apteekin ja muiden pakollisten laskujen lisäksi huhtikuussa käytin rahaa:

• online-treeneihin 19,90 euroa
• paikallislehden digitilaukseen 44,70 euroa
• renkaanvaihtoon 48,00 euroa

Hyvä kuukausi siis taas kerran! Joku varmaan pitäisi tuota renkaanvaihtoa turhana kuluna, mutta itse olen kokenut renkaanvaihdon ja rengashotellin sellaisena palveluna, josta maksan ihan mielelläni. 

Kaikkiaan hyvä fiilis tämän ostolakon kanssa. Sen sijaan, että miettisin, mitä pitäisi ostaa seuraavaksi, ovat ajatukset olleet siinä, mistä tavaroista voisin hankkiutua eroon. Olen kaivanut ylähyllyltä käyttöön taas keväisempiä vaatteita ja samalla tehnyt alustavaa silmäilyä, että mitä voisi olla lähdössä kirpparille tai muuten kiertoon.

Olen aiemmin tehnyt kuluseurantaa pistokokeena yksittäisinä kuukausina, mutta tänä vuonna tarkoitus on tehdä kuluseuranta koko vuodelta. Tämä yhdistyy samalla tähän toiseen blogissakin esiityvään tavoitteeseen ostolakosta/hankintojen minimoinnista. Nyt näiden ensimmäisten neljän kuukauden jälkeen koen ainakin itse, että nämä kuukausikatsaukset itsessään eivät ole kovin mielekkäitä. Pääsääntö kun on, että en osta juuri mitään, niin eipä tästä ostamattomuudesta itsessään kovin paljoa tarinaa riitä blogiin. En siis välttämättä julkaise jatkossa kuukausikatsauksia ainakaan joka kuukausi, vaan ehkä jonkinlaisena yhteenvetona pidemmältä aikaväliltä. Sen sijaan yleinen pohdinta kuluttamisesta, rahankäytöstä, minimalismiin pyrkimisestä jne. teemoista tulee jatkumaan. :)

Mitä ajatuksia teksti herätti? Kommentoida voi myös Instagramin puolella. 

Muita kirjoituksiani samoista aiheista:

Kohti ostolakkovuotta

Mitä vaatteita ostin vuonna 2020?

Millä budjetilla pärjäisin kuukaudessa?

DIY: vanhasta trikoovaatteesta säilytyskori

Samalla kun uuden tavaran ostaminen on vähentynyt, olen innostunut korjailemaan pikkuvikaisia vaatteita ym. sekä keksimään uutta käyttöä tavaroille, joita sellaisenaan ei voi korjata. Erityisesti huonokuntoiset vaatteet ja muut tekstiilit ovat yksi murheenkryyni siinä, mitä niille pitäisi tehdä. Jos jollekin vielä on epäselvää, niin jollakin tapaa rikkinäiset vaatteet eivät kuulu kirpparille tai vaatekeräyksiin. Jos aihe kiinnostaa tarkemmin, niin tämä mainio Outi Les Pyyn kirjoitus kaavioineen avaa hyvin asiaa.

Yritän itse siis korjata vaatteet mahdollisuuksien mukaan ja korjauskelvottomille pyrin keksimään uusiokäyttöä. Esimerkiksi vanhoja pyyheliinoja olen leikannut siivousräteiksi. 

Trikoovaatteista (saattaa toimia myös muulla kankaalla, en ole vielä kokeillut) voi myös leikata kudetta, joka sopii virkattavaksi. Tämä "matonkuteen" leikkaus tuntuu itselleni ainakin nostalgiselta, sillä jo edesmennyt mummini oli innokas kutomaan mattoja ja vanhat lakanat jne. leikattiin kuteeksi.

Ensimmäinen tällainen kierrätysvirkkaukseni on kuvassa näkyvä säilytyskori, joka on tehty vanhasta yöpaidasta. Vaatteesta siis leikataan noin 1-2 cm levyistä yhtenäistä suikaletta, jota voidaan sen jälkeen virkata paksulla koukulla. Teen virkkaustyöt yleensä aika fiilispohjaisesti ilman tarkkaa ohjetta, mutta esimerkiksi tämä virkatun korin ohje voisi sopia myös tähän. 

Onko muita korjaamisesta ja uusiokäytöstä innostuneita? Voit kommentoida tekstiä myös Instagramin puolella. :)

Maaliskuun kuukausikatsaus ja neljännesvuosi ostolakkoa takana

Täällä ollaan taas kuukausikatsauksen kanssa! :) 

Maaliskuussa tuntui, etten oikein jaksaisi panostaa kulujen seuraamiseen tai ostolakkoon. Silti kuukausi on mennyt melkolailla omalla painollaan, enkä siis tietenkään ole ryhtynyt miksikään mielettömäksi shoppailijaksi.

Puolisoni siirtyi tekemään kokonaan etätyötä vasta loppusyksystä, minkä myötä etäpäivien lounaat ovat hakeneet hieman uutta rytmiään. Normaalissa arjessa ruokakauppatilille on aina jäänyt hieman ylimääräistä, mutta nyt kun tehdään kaksi varsinaista lämmintä ruokaa päivässä, on tilin saldo päässyt käymään jo lähellä nollaa. Näin ollen päätimme siirtää tilille kumpikin ylimääräisen satasen tässä kuussa. Seurataan tilannetta, mihin nuo ruokakulut jatkossa asettuvat.

Ruokakaupan, asumiskulujen, apteekin ja muiden pakollisten laskujen lisäksi maaliskuussa käytin rahaa:

• auton tankkaukseen 60 euroa
• online-treeneihin 19,90 euroa
• Helsingin Sanomien digitilaukseen 53,70 (3 kk) ja lisäksi otin eurolla kokeilukuukauden paikallislehden digilehteen, jossa oli ystävästäni tehty juttu.
• erään yhdistyksen jäsenmaksuun 40 euroa.

Ruokakauppatililtä olen maksanut muiden ostosten yhteydessä hammasharjan, hammastahnan, deodorantin ja kuukautiskupin pesunesteen + puhdistuspyyhkeet.

Maaliskuussa ilmoittauduin mukaan yhteen valmennukseen, jonka maksoin töistä saadulla liikuntaseteli-tyyppisellä maksulla, eli tähän ei kulunut varsinaista omaa rahaa.

Nyt on siis 3 kuukautta tätä ostolakkovuotta jo takana. Ostolakon suhteen asiat tuntuvat rullaavan eteenpäin jokseenkin omalla painollaan. Tavarahaaveiden suhteen koen jopa jonkinlaista helpotusta: jos mieleen tulee jokin asia, joka olisi toisaalta kiva saada, mutta voin kuitenkin jotenkin luontevasti pärjätä ilmankin, niin totean itselleni vain, että palataan tähän asiaan vaikka ensi vuonna, jos asia on sitten ajankohtainen. Jollain tapaa mietityttää, että jos kaikkia ostoksia siirtää eteenpäin, niin tuleeko sitä sitten ostolakon jälkeen ostettua entistä kauheammin? En itse oikeastaan usko tähän, vaan enemmänkin siihen, että moni juttu tulee todettua tarpeettomaksi matkan varrella tai tilanteen saa ratkaistua jotenkin toisin. En myöskään suhtaudu tähän ostolakkoon erityisen pakkomielteisesti, eli jos jokin pakollinen hankinta tulisi eteen, niin voisin sen hankkia myös ostolakon aikana.

Arastelen puhua suoraan lukuina tuloistani ja menoistani sekä säästöistäni. Tässä kohtaa voin sen verran kuitenkin paljastaa, että olen näiden kolmen kuukauden aikana saanut säästöön keskimäärin noin puolet tuloistani. En koe, että olisin tehnyt säästämisen eteen oikeastaan mitään, olen vain jättänyt vielä aiempaa enemmän kaiken ylimääräisen ostamatta.

Ostolakon ja säästämisen ohessa on olemassa myös asioita, joihin haluaisin käyttää enemmän rahaa. Etenkin tällaisina maailmanaikoina pidän tärkeänä käyttää palveluita ja tukea paikallisia yrityksiä. Mietinnässä on tällä hetkellä sekä hierojalla että kampaajalla käynti. Täällä meilläpäin on koronatilanne mennyt taas hieman huonompaan suuntaan viime viikkoina, joten olen siirtänyt kaikki ylimääräiset livekohtaamiset myöhempään aikaan.

Helmikuun yhteenveto & ostolakkokuulumiset

Nyt ollaan jo hyvää vauhtia maaliskuun puolella, mutta palaillaanpa hetkeksi vielä helmikuun juttuihin. 

Helmikuu oli melkolailla tavallista tasaista arkea, niinkuin nämä korona-ajat nyt ovat. Mitään kovin erikoista ei tapahtunut raharintamallakaan. Normaalien asumiskulujen ja muiden kuukausittain toistuvien laskujen, ruokakaupparahan ja apteekkikulujen lisäksi rahaa kului:

• ammattiliiton jäsenmaksuun 69,75 euroa
• auton tankkaukseen 52,75 euroa
• online-treeneihin 19,90 euroa
• avoimen yliopiston kurssimaksuihin 150 euroa
• kirjaston sakkoihin 10,50 euroa. 

(Sallittuihin) tavarahankintoja tuli pari. Hankin erään terveydenhoitoon liittyvän laitteen (josta en halua blogin puitteissa kertoa tämän enempää). Lisäksi ostin uuden hammastahnan (sisältyi ruokakauppaostoksiin).

Kirjaston sakkoja voisi pitää nyt vähän sellaisena yllätyskuluna, mikä tuli vastaan, kun olin varaamassa opiskeluun liittyvää kirjaa kirjastosta. Sain yhden pitkään vaiheessa olleen avoimen yliopiston kurssin suoritettua ja ilmoittauduin nyt parille uudelle kurssille, joiden kurssimaksut maksoin samalla. 

Kosmetiikkahankintojen puolella melkein ostin uuden vartalovoiteen, mutta sainkin siskoltani pönikän ihan apteekin perusvoidetta, joka oli heidän perheelle ylimääräinen. Näistä minun tarinoista voisi kuvitella, että saan tolkuttomasti tavaraa siskoltani ja vanhemmiltani, mutta todellisuudessa tavaravirta kulkee tarvittaessa myös toiseen suuntaan. Meillä on aina ollut tapana kierrättää keskenään ylimääräisiä tavaroita ja antaa "hoitoon" tavaroita, joille sillä hetkellä ei ole paikkaa tai tarvetta.

Mitä muuta helmikuussa? Lunta on tosiaan riittänyt ja kerran kävin hiihtämässäkin muutaman vuoden tauon jälkeen. Olen myös ottanut taas yhden yrityksen ikuisuusprojektista ja siivoillut ja järjestellyt kuvia. Tämä luminen maisema on siis itseasiassa parin vuoden takaa, vaikka voisi olla toki tältäkin talvelta.

Tammikuun yhteenveto - kuinka sujuu ostolakko?

Ajattelin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna olisi kiva tehdä blogiin kuukausikatsauksia ostolakon sujumisesta sekä muutenkin rahankäytöstäni. Nyt siis raporttia tammikuulta. Tammikuun perusteella on tosin aika vähän mitään erikoisempaa raportoitavaa, joten katsotaan missä muodossa näitä raportteja jatkan vai jatkanko.

Tammikuussa ei siis tullut ostettua mitään, mikä olisi ostolakon puitteissa kiellettyä. Välttämättömät kosmetiikka- ja hygieniostokset ovat sallittuja, mutta olen kiinnostunut kuitenkin kirjaamaan ylös, kuinka paljon ja mitä tähän kategoriaan kuuluvaa tulee ostettua. Tammikuussa ostin paketin hammasväliharjoja, kun ne olivat loppumassa (maksettu ruokaostosten yhteydessä).

Normaalien asumiskulujen ja muiden kuukausittain toistuvien laskujen, ruokakaupparahan ja apteekkikulujen lisäksi rahaa kului tammikuussa suuhygienistiin 123,90 euroa, paikallislehden digitilaukseen (3kk) 44,70 euroa, online-treenimaksuun 19,90 euroa sekä erään yhdistyksen jäsenmaksuun 18,50 euroa.

Tavaraa kuitenkin taas kertyy, vaikkei mitään ostaisikaan. Tammikuussa sain villapaidan äidiltäni (viime vuoden puolella sovittu tilaustyö/joululahja) sekä siskoltani urheilukerraston (käyttämätön, hänelle ylimääräinen). Näistä etenkin villapaita on päässyt jo ahkeraan käyttöön pakkaskelien ansiosta.

Mitään erityisiä ostostarpeita tai -haluja ei tähän mennessä ole herännyt. Kävin tosiaan suuhygienistillä ja siinä yhteydessä taas mietin, että voisihan sitä sähköhammasharjankin joskus hankkia, mutta ehkä sitten ensi vuonna. Jonkin verran käyn edelleen haaveilemassa nettikaupoilla ja -kirppareilla, mutta en ole kokenut tarvetta ostaa mitään.

Treenivaatteiden ostaminen käytettynä

Näin ostolakon alkumetreillä tuntuu hieman huvittavalta kirjoitella siitä, mitä olen ostanut. Tämä postaus on kuitenkin jäänyt luonnoksiin viime vuodelta ja toivon, että teksti voi olla jollekin hyödyllinen, joten julkaisen tämän tässä välissä.

Lähes niin kauan kuin olen itse vastannut omista vaateostoksistani, olen hankkinut ison osan vaatteistani kirppareilta tai muuten käytettynä. Joskus lukioaikoina kirppareiden kiertelystä tulikin säännöllinen tapa. Silloin reilut 15 vuotta sitten kirpparit eivät olleet samalla tavalla trendikkäitä kuin nykyään, mikä toisaalta mahdollisti monet edulliset löydöt.

Jostakin syystä olen kokenut jotenkin hankalaksi hankkia treenivaatteita käytettynä, vaikkei tähän olekaan mitään erityistä syytä. Hyväkuntoisia käytettyjä treenivaatteita on ainakin joskus aiemmin ollut vähemmän saatavilla ja ehkä treenivaatteiden hankkimista käytettynä on pitänyt jotenkin epämiellyttävänä ainakin jollakin tasolla.



Jokin aika sitten tuli ajankohtaiseksi päivittää omaa treenivaatevalikoimaa. Viime aikoina on riittänyt hyvin liikuntaintoa, sen sijaan puhtaiden treenivaatteiden riittäminen viikon kaikkiin treenikertoihin on ollut kortilla.

Olen viime vuosina tykästynyt erityisesti Niken vaatteisiin treenatessa, mutta en haluaisi ostaa Niken vaatteita uutena. Kuten en osta juuri mitään muitakaan vaatteita uutena. Niken vaatteissa olen melko lailla tiettyä kokoa, joten lähdin luottavaisin mielin tutkimaan, miten Niken treenivaatteita löytyisi käytettynä.

Korona-aikana kirpparit eivät ole houkuttaneet entiseen malliin, mutta käytettyjä vaatteita löytyy hyvin netistäkin. Yksi oma suosikkini on emmy.fi, josta lähden ensimmäisenä etsimään, jos minulla on jokin vaate mielessä. Treenivaatteita näyttää löytyvän hyvin myös esimerkiksi Torista.

Tällä kertaa etsin siis Niken treenivaatteita omassa koossani ja ostoskoriin päätyi kahdet treenitrikoot ja kaksi yläosaa. Nämä kaikki ovat hyvin löytäneet paikkansa omasta vaatekaapistani ja tulleet käyttöön. Vaatteiden materiaaleja on välillä hieman hankala tulkita nettikaupoilla ja ainakin toiset trikoot olivatkin hieman erilaista materiaalia, kuin olin kuvitellut kuvien perusteella. Tämä ei ole kuitenkaan haitannut käytössä.

Millaisilla vaatteilla sinä treenaat?

Mitä vaatteita ostin vuonna 2020?

Viime postauksessa julistauduin vuoden mittaiseen ostolakkoon. Tämä käynnistyvä ostolakkovuoteni on saanut kivasti kiinnostusta ja kannustusta niin täällä blogin kommenteissa kuin Instagramin puolellakin.

Ajattelin, että tässä kohtaa voi olla hyvä taustoittaa niitä lähtökohtia, joista lähden ostolakkoani toteuttamaan. Asetin viime vuodelle teemaksi maltillisen kuluttamisen. Silloin tavoitteena ei ollut vielä varsinainen ostolakko, mutta kuitenkin harkitsin ostosten tarpeellisuutta jo viime vuonna.

Mitä siis ostin vuonna 2020?

Varsinaisia vaatteita ostin 3 kpl:

1. Noukin musta poolopaita (käytettynä)

2. Marimekon sinivihreät vajaamittaiset housut (uutena).

3. Uhanan collegepaita (uutena, kuvassa).

Lisäksi jonkin verran on tullut hankittua treenivaatteita, jotka miellän enemmän harrastuskuluiksi. Maaliskuussa alkaneen etätyöelämän tuoman lisääntyneen vapaa-ajan käytin lisäämällä (koti)treenejä, jonka myötä huomasin, että tarvin enemmän kunnollisia treenivaatteita. Tilasin käytettynä 2 treenitrikoot ja 2 toppia. Sain myös siskoltani yhdet treenitrikoot, 3 urheilupaitaa ja 3 urheilurintsikat. Viime vuonna aloitin myös säännöllisen juoksemisen muutaman vuoden tauon jälkeen, jolloin ostin uudet juoksukengät. Talvilenkkeilyä varten ostin myös nastalenkkarit.

Joulupukilta sain yöpaidan ja 2 paria sukkia. Sain vuoden aikana myös äitini tekemän neulemekon (myöhästynyt joululahja).

Täältä voit lukea, mitä vaatteita ostin vuonna 2019. Blogista löytyy myös vuoden 2018 raportti vaateostoksista.

Nyt kun olen seurannut vaateostoksiani jo 3 vuoden ajan, niin mielestäni kiinnostava huomio on, että en ole tällä välillä ostanut lainkaan alusvaatteita. Vuonna 2019 ostin muutamat sukkahousut ja välillä olen saanut sukkia joululahjaksi. Tämä kiinnostaa erityisesti siksi, että eräässä jossakin vaiheessa blogeissa pyörineessä ostolakkoversiossa, jossa tarkoitus oli ostaa kaikki vaatteet kirppareilta, erikseen mainittiin, että sukat ja alusvaatteet voi ostaa edelleen uutena. Ja itse en ole ostanut vielä 3 vuoden aikana ollenkaan alusvaatteita. Jos joku nyt jää tätä miettimään, niin käytän ihan normaalisti sukkia ja alusvaatteita. Niitä on ehkä hieman reilusti verrattuna minimalistisempiin vaatekaappeihin, mutta ei kuitenkaan mitenkään sadoittain. Sukkien ja alushousujen käyttöaikaa olen jatkanut myös korjaamalla alkavat reijät.

Tämä vuosi tosiaan menee ostolakossa, mutta katsotaan, mihin suuntaan vaateostotottumukset sen jälkeen kehittyvät.

Kohti ostolakkovuotta

Olen pohtinut blogin historian aikana ostamista, ostamattomuutta ja ostolakkoja. Aiemmin olen suhtautunut ostolakkoihin kriittisesti ja sen jälkeen kokeillut kuitenkin tietyt poikkeukset sallivaa ostolakkoa.

Tässä muutamia aiempia ostolakko-teemaisia kirjoituksiani:

Maltillisen kuluttamisen vuosi 2020

Mitä vaatteita ostin vuonna 2019? (Ostolakkoraportti)

Ryhtyisinkö ostolakkoon?

Oma ajatusmaailmani ja suhtautumiseni ostolakkoihin on siis muuttunut vuosien varrella. Nyt koen, että aika on kypsä kokeilla varsinaista ostolakkovuotta.

Voi olla, että lähden tässä nyt vähän soitellen sotaan, mutta ainakin tässä vaiheessa kuvittelen ostamattomuuden olevan melko helppoa. Tuntuu, että tämä on jonkinlainen seuraava askel niille ajatuksille ja kulutustottumuksille, joiden parissa olen jo elänyt viime vuodet.

Olen haaveillut minimalistisemmasta tavaramäärästä kohta vuosikymmenen ajan ja matkani kohti ekologisia elämäntapoja on kestänyt vähintään yhtä pitkään. Viime aikoina olen oivaltanut, että olen jotenkin jumiutunut tavoittelemaan sitä täydellistä vaatekaappia, täydellistä valikoimaa omistamiani tavaroita. Kun saan vielä sen yhden mekon, niin sitten minulla on kaikki, sitten en tarvitse mitään. Hetken päästä taas ilmestyy jokin uusi tarve. 

Kun tutkin vaatekaappiani tai mitä tahansa omistamaani sorttia tavaraa, niin huomaan, että kaikkea on riittävästi. Olen nyt tässä vaiheessa nimennyt projektin ostolakkovuodeksi, mutta vaihtoehtona mietin myös kokeilevani, kuinka pitkään pärjäisin niillä vaatteilla, jotka jo omistan?

Tavallaan pidän lakkoa huonona terminä tälle projektille, sillä jonkin määräaikaisen projektin sijaan pidempikestoisena tavoitteena on haastaa omia ostotottumuksiani ja tuoda mahdollisesti uusia ajatuksia ja oivalluksia pysyväksi osaksi elämäntapaani.

Yleensä ostolakoissa on aina määritelty jotkut säännöt, mutta haluaisin pysyä tässä mahdollisimman yksinkertaisella linjalla. Olisipa helppoa vaan todeta, että mitään ei osteta! Peruslähtökohdaksi olen ajatellut, että mitään sellaista ei osteta, minkä voi korvata jollakin jo olemassaolevalla asialla tai muuten järkevästi tai pienellä luovuudella selvitä tilanteesta ostamatta.

Ostolakko ei koske ruokaa, taloustarvikkeita, henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä välttämättömiä hankintoja, lääkkeitä tai auton kuluja. Kosmetiikka- ja hygieniatarvikkeista loppuneen tuotteen tilalle voi hankkia uuden. Ostolakko koskee ensisijaisesti tavaroita, palveluiden käyttö on sallittua ja joissakin tapauksissa suositeltavaakin. Lähtökohtaisesti rajaan ostolakon koskemaan pelkästään omia tavaroitani, puoliso on jo ennestäänkin kärsinyt riittävästi ajoittaisesta taipumuksestani vältellä ihan perusteltujenkin asioiden ostamista. Nimimerkillä melkein 3 vuotta yhdessä nukkumista 120 cm leveässä sängyssä, kun se on ihan hyvä ja toimii!

Näillä mennään tässä vaiheessa. Palaan varmasti pohdintojen kera, jos ja kun säännöissä ilmenee jotakin rajatapauksia tai muuta, mitä on jäänyt huomioimatta. 

Useammasta muiden ostolakkotarinasta on jäänyt mieleen pohdinnat ripsivärin loppumisesta. Odotan itsekin mielenkiinnolla, että käynkö jossakin vaiheessa hankkimassa uuden ripsivärin, sillä periaatteessa loppuneen tuotteen korvaaminen on sallittu. Olen käyttänyt nyt koronaikana ripsiväriä ehkä yhteensä 5 kertaa, joten toisaalta voi olla, että selviän pitkälti ilmankin.

Onko blogin lukijoissa muita ostolakkoilijoita?