Olen aina ollut aika nirso ostoksissani ja yleensä harkitsen muutenkin aika tarkkaan mitä ostan. Taustalla pyörivä ajatus pyrkimisestä eettisyyteen ja ekologisuuteen hankaloittaa ostamista siihen päälle. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että teen joka tapauksessa sen verran vähän ostoksia, että ehkä maailmanloppu ei tule nyt kyseisestä kenkäparista tai juuri niistä farkuista?
Asiantuntijoiden mukaan pyrittäessä vastuullisuuteen vaatehankinnoissa, yritysten painostaminen on boikotointia parempi vaihtoehto (lähde). Yritin googlettaa Niken tilannetta yritysvastuun osalta, mutta äkkiseltään ei löytynyt yksiselitteistä vastausta, kuinka eettistä Niken tuotanto on. Nike on tullut tunnetuksi hikipajatuotannosta jo 90-luvun alkupuolella, jolloin se joutui boikottien kohteeksi. Ilmeisesti Nike on sittemmin tehnyt merkittävää työtä vastuullisuuden eteen, mutta vaikuttaisi siltä, että ongelmia on edelleen. Eri brändien arviointeja kestävän kehityksen näkökulmasta voi tarkastella täällä.
Tosiaan ostin siis uudet Niken vapaa-ajankengät. Totesin tarvitsevani uudet toimistokelpoiset tennarit, kun viime aikoina olen poistunut kotoa pääasiassa ikivanhoissa Converseissa, joissa on pohjassa reikä. Mielestäni uusien kenkien ostaminen oli siis perusteltua tässä tilanteessa. Kuitenkin koen tarvetta selitellä tällaista ostosta, etenkin kun olen joskus aikoinaan yrittänyt profiloitua jonkinlaiseksi ekoilubloggaajaksi.
Mikä on suhtautumiseni vastuulliseen kuluttamiseen siis nykyään? Tunnen edelleen huomattavaa ahdistusta, jos ja kun en voi olla varma missä olosuhteissa ostamani tuote on valmistettu. Pyrin suosimaan vastuulliseksi tunnettuja merkkejä silloin, kun se on mahdollista. Vastuullinen tuotanto ei kuitenkaan paikkaa sitä, jos tuote ei muuten vastaa mitä olen etsimässä. Tarvittaessa ostan siis ihan tavallisten merkkien tuotteita, mutta yritän tehdä sellaisia valintoja, että tuote on muuten laadultaan ja ulkonäöltään pitkäikäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti