maanantai 18. huhtikuuta 2022

Keväisiä ajatuksia




Jotenkin yhtäkkiä ollaan keväässä. Olen pääsääntöisesti hieman "kevätpessimisti" ja suhtaudun epäluuloisesti henkilöihin, jotka ovat täysin kevätmielellä jo maaliskuussa, sehän on vielä täysi talvikuukausi!

Jollakin tavalla vuodenajat ovat nyt hieman sekaisin ainakin omassa mielessäni. Lämpömittari näyttää terassilla 16 astetta lämmintä ja samalla siellä on paikoin lähes metri lunta. 

Olin juuri huhtikuun alussa talvilomalla Rukalla ja siellä oli rinteissä vielä laskukausi parhaimmillaan. Täällä etelämmässä alkaa olla tiet kuivia ja sulia, joten ehkä pikkuhiljaa voi vaihtaa goretex-kengät kevyempiin tennareihin.

Kuten olen joskus aiemmin blogissa jo maininnutkin, niin ostolakko on kohdallani muuttumassa enemmän elämäntavaksi. Näin kevättä kohti mentäessä en juurikaan haaveile uusista ostoksista, vaan mielessä on ajatus siitä, että pääsen kaivamaan kaapeista niitä keväisempiä suosikkivaatteita ja -kenkiä.

Asun taajama-alueella, mutta sen verran kauempana kaikesta, että moniin arjen menoihin tarvitsen autoa, vaikka pyrinkin suosimaan kävelyä, pyöräilyä ja julkisia silloin, kun se järkevästi on mahdollista. Viime aikoina polttoaineiden hintojen nousun myötä olen taas entisestään pohtinut, milloin on järkevää vaihtaa autoreissu johonkin muuhun kulkutapaan. Samalla sulat tiet houkuttelevat, että voisi kaivaa polkupyörän esiin talvisäilöstään.

Uutiset viimeisen vajaan parin kuukauden aikana ovat aiheuttaneet omassa mielessäkin jonkinlaista ahdistusta ja olen pyrkinyt rajaamaan omaa uutisten ja somen seuraamista. Miettinyt, minkä verran yksittäisen ihmisen tulee seurata ja tietää tilanteesta ja onko ok, jos ei halua tietää kaikkia uutisissa vastaantulevia yksityiskohtia. Mitkä ovat omat voimavarat, pitäisikö enemmän ottaa kantaa, tehdä vielä jotakin ollakseen avuksi, vai jatkaa parhaansa mukaan elämää kuin ennenkin.

Olen miettinyt somen käyttöä taas laajemminkin. Käyn kausittain pohdintaa sen kanssa, että haluanko tuottaa enemmän sisältöä eri kanaviin ja olla osa yhteisöä, vai rajata omaa läsnäoloa sosiaalisessa mediassa minimiin. Yksi viime aikoina vaikuttanut tekijä pohdintaan on ollut se, että Instagram päätti muuten vain poistaa blogiini liittyvän IG-tilin, enkä saanut sitä palautettua. Katsotaan, teenkö jossain vaiheessa vielä uuden IG-tilin, vai keskitänkö kirjoittelun pelkästään blogin puolelle.

Aurinkoisia päiviä ja ajatuksia toivotellen päätän tämän tekstin tällä kertaa! :)

2 kommenttia:

  1. Mie kaivoin eilen pyörän esiin talven jäljiltä työmatkapyöräilyä varten ja kävin testiajelulla. Osa teistä oli jo ihanasti hiekattomia ja renkaat rullasivat eteenpäin mukavasti. Suosittelen lämpimästi jo pyörän selkään hyppäämistä! :)

    Somen ja uutisten selailu on mietityttänyt paljon tässäkin osoitteessa. Hesarissa olen viime aikoina täpännyt auki etusivun selailun sijaan vain tallennettuja aihepiirejä (mm. luonto, ympäristö ja kirjallisuus), sillä jatkuva sodan vatvominen vie vain yöunet. Ehkä minun, yksittäisen mitään millekään mahtamattoman ihmisen, ei tarvitse olla koko ajan tietoinen siitä mitä Ukrainassa tapahtuu, kun uutiset vaikuttivat vain olevan edellistään hirveämpiä. Somesta taas on kovin ristiriitaiset fiilikset, kun toisaalta siellä on erilaisia yhteisöjä ja sosiaalisuutta, mutta toisaalta sen selaaminen kuluttaa niin paljon aikaa ja helposti eksyy myös sellaiseen vähän aivottomaan selailuun, joka on vain turhaa ajankulua mitään antamatta. Olisi kai löydettävä sopiva tasapaino ja osattava noudattaa omia rajojaan somen(kin) suhteen paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit kommentoimassa! Juu, kyllä tuo pyörän kaivaminen käyttöön on ihan aktiivisissa suunnitelmissa, mutta pyöräni taitaa tarvita jonkinlaisia huoltotoimia, ennenkuin sillä pääsee ajelemaan. :)

      Täytyypä tsekkailla tuo vaihtoehto, että selaisi Hesaria noiden aihepiirien kautta, eikä etusivulta, kun siinä on tosiaan päällimmäisenä yleensä sotaa tai jotakin muuta ahdistavaa. Joo, juuri tuo on somessa haastavaa, kun välillä tulee vastaan juurikin sellaista ilahduttavaa tai oivaltavaa sisältöä, mutta samalla saattaa ajautua juuri tuollaiseen loputtomaan selailuun, joka enemmän passivoi kuin tuo energiaa.

      Poista