sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

DIY: vanhasta trikoovaatteesta säilytyskori

Samalla kun uuden tavaran ostaminen on vähentynyt, olen innostunut korjailemaan pikkuvikaisia vaatteita ym. sekä keksimään uutta käyttöä tavaroille, joita sellaisenaan ei voi korjata. Erityisesti huonokuntoiset vaatteet ja muut tekstiilit ovat yksi murheenkryyni siinä, mitä niille pitäisi tehdä. Jos jollekin vielä on epäselvää, niin jollakin tapaa rikkinäiset vaatteet eivät kuulu kirpparille tai vaatekeräyksiin. Jos aihe kiinnostaa tarkemmin, niin tämä mainio Outi Les Pyyn kirjoitus kaavioineen avaa hyvin asiaa.

Yritän itse siis korjata vaatteet mahdollisuuksien mukaan ja korjauskelvottomille pyrin keksimään uusiokäyttöä. Esimerkiksi vanhoja pyyheliinoja olen leikannut siivousräteiksi. 

Trikoovaatteista (saattaa toimia myös muulla kankaalla, en ole vielä kokeillut) voi myös leikata kudetta, joka sopii virkattavaksi. Tämä "matonkuteen" leikkaus tuntuu itselleni ainakin nostalgiselta, sillä jo edesmennyt mummini oli innokas kutomaan mattoja ja vanhat lakanat jne. leikattiin kuteeksi.

Ensimmäinen tällainen kierrätysvirkkaukseni on kuvassa näkyvä säilytyskori, joka on tehty vanhasta yöpaidasta. Vaatteesta siis leikataan noin 1-2 cm levyistä yhtenäistä suikaletta, jota voidaan sen jälkeen virkata paksulla koukulla. Teen virkkaustyöt yleensä aika fiilispohjaisesti ilman tarkkaa ohjetta, mutta esimerkiksi tämä virkatun korin ohje voisi sopia myös tähän. 


Onko muita korjaamisesta ja uusiokäytöstä innostuneita? Voit kommentoida tekstiä myös Instagramin puolella. :)

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Maaliskuun kuukausikatsaus ja neljännesvuosi ostolakkoa takana

Täällä ollaan taas kuukausikatsauksen kanssa! :) 

Maaliskuussa tuntui, etten oikein jaksaisi panostaa kulujen seuraamiseen tai ostolakkoon. Silti kuukausi on mennyt melkolailla omalla painollaan, enkä siis tietenkään ole ryhtynyt miksikään mielettömäksi shoppailijaksi.

Puolisoni siirtyi tekemään kokonaan etätyötä vasta loppusyksystä, minkä myötä etäpäivien lounaat ovat hakeneet hieman uutta rytmiään. Normaalissa arjessa ruokakauppatilille on aina jäänyt hieman ylimääräistä, mutta nyt kun tehdään kaksi varsinaista lämmintä ruokaa päivässä, on tilin saldo päässyt käymään jo lähellä nollaa. Näin ollen päätimme siirtää tilille kumpikin ylimääräisen satasen tässä kuussa. Seurataan tilannetta, mihin nuo ruokakulut jatkossa asettuvat.

Ruokakaupan, asumiskulujen, apteekin ja muiden pakollisten laskujen lisäksi maaliskuussa käytin rahaa:

  • auton tankkaukseen 60 euroa
  • online-treeneihin 19,90 euroa
  • Helsingin Sanomien digitilaukseen 53,70 (3 kk) ja lisäksi otin eurolla kokeilukuukauden paikallislehden digilehteen, jossa oli ystävästäni tehty juttu.
  • erään yhdistyksen jäsenmaksuun 40 euroa.
Ruokakauppatililtä olen maksanut muiden ostosten yhteydessä hammasharjan, hammastahnan, deodorantin ja kuukautiskupin pesunesteen + puhdistuspyyhkeet.

Maaliskuussa ilmoittauduin mukaan yhteen valmennukseen, jonka maksoin töistä saadulla liikuntaseteli-tyyppisellä maksulla, eli tähän ei kulunut varsinaista omaa rahaa.

Nyt on siis 3 kuukautta tätä ostolakkovuotta jo takana. Ostolakon suhteen asiat tuntuvat rullaavan eteenpäin jokseenkin omalla painollaan. Tavarahaaveiden suhteen koen jopa jonkinlaista helpotusta: jos mieleen tulee jokin asia, joka olisi toisaalta kiva saada, mutta voin kuitenkin jotenkin luontevasti pärjätä ilmankin, niin totean itselleni vain, että palataan tähän asiaan vaikka ensi vuonna, jos asia on sitten ajankohtainen. Jollain tapaa mietityttää, että jos kaikkia ostoksia siirtää eteenpäin, niin tuleeko sitä sitten ostolakon jälkeen ostettua entistä kauheammin? En itse oikeastaan usko tähän, vaan enemmänkin siihen, että moni juttu tulee todettua tarpeettomaksi matkan varrella tai tilanteen saa ratkaistua jotenkin toisin. En myöskään suhtaudu tähän ostolakkoon erityisen pakkomielteisesti, eli jos jokin pakollinen hankinta tulisi eteen, niin voisin sen hankkia myös ostolakon aikana.

Arastelen puhua suoraan lukuina tuloistani ja menoistani sekä säästöistäni. Tässä kohtaa voin sen verran kuitenkin paljastaa, että olen näiden kolmen kuukauden aikana saanut säästöön keskimäärin noin puolet tuloistani. En koe, että olisin tehnyt säästämisen eteen oikeastaan mitään, olen vain jättänyt vielä aiempaa enemmän kaiken ylimääräisen ostamatta.

Ostolakon ja säästämisen ohessa on olemassa myös asioita, joihin haluaisin käyttää enemmän rahaa. Etenkin tällaisina maailmanaikoina pidän tärkeänä käyttää palveluita ja tukea paikallisia yrityksiä. Mietinnässä on tällä hetkellä sekä hierojalla että kampaajalla käynti. Täällä meilläpäin on koronatilanne mennyt taas hieman huonompaan suuntaan viime viikkoina, joten olen siirtänyt kaikki ylimääräiset livekohtaamiset myöhempään aikaan.


sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Helmikuun yhteenveto & ostolakkokuulumiset


Nyt ollaan jo hyvää vauhtia maaliskuun puolella, mutta palaillaanpa hetkeksi vielä helmikuun juttuihin. 

Helmikuu oli melkolailla tavallista tasaista arkea, niinkuin nämä korona-ajat nyt ovat. Mitään kovin erikoista ei tapahtunut raharintamallakaan. Normaalien asumiskulujen ja muiden kuukausittain toistuvien laskujen, ruokakaupparahan ja apteekkikulujen lisäksi rahaa kului:

  • ammattiliiton jäsenmaksuun 69,75 euroa
  • auton tankkaukseen 52,75 euroa
  • online-treeneihin 19,90 euroa
  • avoimen yliopiston kurssimaksuihin 150 euroa
  • kirjaston sakkoihin 10,50 euroa. 
(Sallittuihin) tavarahankintoja tuli pari. Hankin erään terveydenhoitoon liittyvän laitteen (josta en halua blogin puitteissa kertoa tämän enempää). Lisäksi ostin uuden hammastahnan (sisältyi ruokakauppaostoksiin).

Kirjaston sakkoja voisi pitää nyt vähän sellaisena yllätyskuluna, mikä tuli vastaan, kun olin varaamassa opiskeluun liittyvää kirjaa kirjastosta. Sain yhden pitkään vaiheessa olleen avoimen yliopiston kurssin suoritettua ja ilmoittauduin nyt parille uudelle kurssille, joiden kurssimaksut maksoin samalla. 

Kosmetiikkahankintojen puolella melkein ostin uuden vartalovoiteen, mutta sainkin siskoltani pönikän ihan apteekin perusvoidetta, joka oli heidän perheelle ylimääräinen. Näistä minun tarinoista voisi kuvitella, että saan tolkuttomasti tavaraa siskoltani ja vanhemmiltani, mutta todellisuudessa tavaravirta kulkee tarvittaessa myös toiseen suuntaan. Meillä on aina ollut tapana kierrättää keskenään ylimääräisiä tavaroita ja antaa "hoitoon" tavaroita, joille sillä hetkellä ei ole paikkaa tai tarvetta.

Mitä muuta helmikuussa? Lunta on tosiaan riittänyt ja kerran kävin hiihtämässäkin muutaman vuoden tauon jälkeen. Olen myös ottanut taas yhden yrityksen ikuisuusprojektista ja siivoillut ja järjestellyt kuvia. Tämä luminen maisema on siis itseasiassa parin vuoden takaa, vaikka voisi olla toki tältäkin talvelta.