Arkistojuttu: Jos ihan kiva riittääkin

Kävin läpi vanhoja tämän blogin alkuajoilta olevia tekstejä, jotka olen välillä piilottanut. Ajattelin julkaista uusiksi joitakin vanhoja tekstejä. Voi olla, että joissakin asioissa oma ajatteluni on kehittynyt ja muuttunut vuosien varrella, mutta toivotaan, että teksti tarjoaa kuitenkin jotakin pohdittavaa lukijoille. :)

Seuraava kirjoitus on julkaistu alunperin huhtikuussa 2015.

Useimpien minimalistien hankintaideologia taitaa olla tyyppiä hankitaan pelkästään niitä täydellisiä asioita maksoi mitä maksoi. Itsekin olen ehkä pyrkinyt tämäntyyppiseen suuntaukseen. Mutta onko kaiken oltava aina täydellistä? Sen oikean mustan nahkalaukun metsästyksestä voi tehdä itselleen elämäntehtävän, mutta mitä jos joku ihan kivannäköinen yksilö ajaisi saman asian?

Onko laadukkaan tuotteen korkeampi hinta perusteltua ja missä vaiheessa kyseessä on vain logon aiheuttama lisä hinnassa? Halpiskrääsän ostoa en tietenkään kannata, mutta useimmissa asioissa lienee löydettävissä järkevä hinta/laatu-luokka, jossa hyvälaatuisen tuotteen saa kohtuullisella hinnalla.

Ehkä sitä oikeaa ei edes ole olemassa. Yleensä, kun mieleeni tulee jokin tavara, jonka haluaisin hankkia, niin visualisoin sen mielessäni. Mietin tarkat kriteerit sille, mitä olen ostamassa. Tässä tuntuu käyvän aika usein sitten niin, että sitä mitä olen ostamassa, ei välttämättä ole edes olemassa tai ainakin sen hankkiminen on vaikeaa.

Käytetään vielä esimerkkinä sitä mustaa nahkalaukkua. Ostoslistallani oli vuosia laukku, johon mahtuisi läppäri ja muut tarvittavat tavarat. Olen käyttänyt elämästäni tunteja ja taas tunteja käymällä läpi eri nettikauppojen laukkuvalikoimaa ja sovittelemalla laukkuja eri myymälöissä. Eräänä päivänä sitten tarve laukulle nousi niin kovaksi, että menin ja ostin sen. Taisin käydä katsomassa laukkua ja sen jälkeen nukuin yön yli, mutta sen ihmeempää analyysiä ja vertailua en laukulle tehnyt. Se tuntui sopivan käyttötarkoitukseensa, joten ostin sen. Muistaakseni olin joskus aiemmin hylännyt tämän kyseisen laukun pois vaihtoehtojen joukosta enkä enää tarkkaan muista mistä syystä. Ehkä se ei jollain tapaa miellyttänyt silmääni. Nyt laukku on kuitenkin ostamisen jälkeen ollut lähes päivittäisessä käytössä, eli ilmeisesti se ajaa asiansa.

Yhteenvetona tähän tajunnanvirtaan haluaisin sanoa, että niitä heräteostoksia kannattaa edelleen välttää. Kun sitten on tiedostettu aito tarve jollekin asialle ja mietitty vaatimuksia, millainen se täydellinen yksilö olisi, niin on hyvä käydä ne kriteerit kriittisesti läpi. Mikä on se käyttötarkoitus, johon kyseistä juttua ollaan hankkimassa? Mitä ehdottomia vaatimuksia tavaralla on? Mitkä vaatimukset eivät oikeastaan olekaan vaatimuksia, vaan sellaista kivaa pientä ekstraa, joista on mahdollista tarvittaessa joustaa? Joskus voi olla parempi olla ilman, ennenkuin se oikea yksilö löytyy, mutta on myös hyvä miettiä, että onko fiksua vaikeuttaa elämäänsä etsimällä sitä täydellistä, jota ei välttämättä edes löydy.