keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Sellainen oli joulu

En oikein ole jouluihmisiä. Vielä muutama vuosi sitten jotenkin ahdistuin joulusta, nyt olen oppinut ottamaan rennommin. Tänä vuonna onnistuin elämään lähestulkoon jouluttomuuskuplassa, kun en käynyt oikein missään muualla kuin töissä ja ruokakaupassa.

Viikkoa ennen jouluaattoa minulla oli vielä kaikki joululahjat ostamatta. En oikeastaan edes osannut stressata asiasta ja jouluviikon alussa sainkin suurimman osan lahjoista ostettua yhdellä reissulla. Lahjottavat ovat olleet viime vuosina kaikki aikuisia lukuunottamatta teini-ikäistä kummipoikaani. Melko vaivattomia lahjansaajoja kaikki, kun jonkinlainen visio sopivista lahjoista oli jo valmiiksi.

Perinteinen kysymys tietysti on aina, että missä kukakin viettää joulunsa. Hieman mietintää tulikin siitä, kun joulunajan kyläilykutsuja tuli useampi. Aikataulu- ja reittisuunnitelma ratkesi kuitenkin yllättävän näppärästi. Jouluaatto vietettiin poikaystäväni äidillä ja joulupäivänä käytiin kyläilemässä omilla vanhemmillani. Sen jälkeen jäi vielä aikaa löhöillä kotonakin. (Toki tällainen reittisuunnitelma sujuu näppärästi, kun eri kyläilypaikkojen välimatka on tunti suuntaansa.)

Omassa lapsuudenkodissani on joulua vietetty aina suunnilleen samalla tavalla, joten oli virkistävää nähdä välillä toisenlaistakin joulunviettoa. Kinkkua ja laatikoita ei ole pakko olla, jos niistä ei kukaan erityisesti tykkää. :)

Yritin toivoa lahjaksi maailmanrauhaa, mutta sitä ei huolittu lahjatoiveeksi. Sain kuitenkin muutamia ihan mieluisia ja käyttöön tulevia lahjoja. Ensin minulle varattujen pakettien suurehko määrä huolestutti, mutta onneksi paketeista paljastui mieluisia yllätyksiä (ja osasta lahjoista olin antanut kuitenkin jotakin vinkkejä noille lähipiirin tontuille).

Olo on ollut viime aikoina nuhainen, joten pääosin joulu meni ihan vain levätessä ja laiskotellessa.

Kuusenmuotoiset joululyhdyt lattialla.
Arkistokuva joltakin aiemmalta joululta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti