Kuinka pääsin eroon pikamuodin ostamisesta?

Pikamuoti ja erityisesti kritiikki sitä kohtaan on ollut taas viime aikoina pinnalla. Tästä aiheesta on hieman jännä kirjoittaa, sillä havahduin siihen, että pikamuotia ei ole minulle oikeastaan enää olemassa. Siksi mietinkin, että onko minulla tästä oikein mitään sanottavaa. Toisaalta huomaan eläväni jokseenkin omassa kuplassani asian kanssa. Ilmeisesti isolle osalle ihmisistä vaateteollisuuden eettiset ja ekologiset ongelmat ovat edelleen uusi asia, osa taas on vasta aloittelemassaan taivaltaan kohti eettisempiä ja ekologisempia kulutustottumuksia.

Täytyy myöntää, että itsellänikin on tässä pitkä matka kuljettu ennen nykyistä tilannetta. Matka on oikeastaan niin pitkä, etten enää muista, mistä se edes lähti liikkeelle. Ehkä vuoden 2007 tienoilla luin erästä blogia, jossa jokseenkin opiskelijabudjetilla elävä bloggaaja kertoi ostavansa pelkästään hyvälaatuisia merkkivaatteita ja hänellä oli tosi vähän vaatteita kaiken kaikkiaan. Silloin ei vielä puhuttu minimalismista tai kapselivaatekaapeista, mutta kyseinen blogi on jäänyt mieleeni. Sieltä on jäänyt hautumaan ajatus, että pienelläkin budjetilla kannattaisi panostaa mielummin hyvälaatuisiin vaatteisiin.

Melko lailla 10 vuotta sitten tein isompaa elämänmuutosta, johon liittyi myös jonkinlainen havahtuminen ekologisissa asioissa. Tässä yhteydessä aloin entisestään miettimään vaatteiden laatua ja pikkuhiljaa myös vaatteiden valmistusolosuhteita. Tällöin tosin vastuullisia vaatemerkkejä ei ollut vielä kovin helposti saatavilla.

Yritin vuosia etsiä jonkinlaista kultaista keskitietä vaatehankintojen kanssa. Hankin paljon vaatteita käytettynä, välillä löytyi jotakin sopivaa ekologisilta vaatemerkeiltä. Samalla ostin edelleen myös vaatteita esimerkiksi Vilasta ja Vero Modasta, tosin käännellen tarkasti pesuohjeet ja materiaalimerkinnät. Kyseisten vaatteiden tuotanto-olosuhteet eivät todennäköisesti kestä päivänvaloa, mutta muuten tarvittaessa tavallisista ketjuliikkeistäkin voi saada ihan hyvälaatuisia vaatteita, kun vähän katsoo mitä ostaa.

Vuonna 2018 seurasin vaateostoksiani ja kuluvan vuoden olen ollut vaatteiden ostolakossa. Nyt näiden viimeisen kahden vuoden aikana olen havahtunut siihen, että niitä pikamuotiliikkeitä ei ole minulle enää olemassa. En koe mitään tarvetta asioida niissä! Tätä ennen olen viimeisimmäksi ostanut alusvaatteita ja sukkahousuja vielä H&M:stä ja Lindexiltä, mutta muuten ei ole tullut enää vuosiin hankittua mitään näistä liikkeistä.

Yhteenvetona otsikon kysymykseen: en ole koskaan ollut mikään erityisen kova ostamaan pikamuotia, mutta nuorempana olen kuitenkin ollut jokseenkin tyypillinen parikymppinen, joka osti vaatteensa H&M:stä, Seppälästä ja Onlystä (ja toki siinä sivussa myös kirppareilta). Kun tarpeeksi monta vuotta miettii näitä vaatejuttuja, niin sitten jossain kohtaa vain tuli se hetki, etten enää edes käy pikamuotiliikkeissä. Valitettavasti minulla ei siis ole tähän mitään yksiselitteistä ja nopeaa vinkkiä. Ajatusmaailma muokkautuu ajan kanssa ja matkan varrella voi tulla takapakkejakin.

Harkitsevan kuluttamisen joulun aikaa! :)