Sitten lapsuuteni, en ole oikein välittänyt joulusta tai en ainakaan kuvailisi itseäni jouluihmiseksi. Joskus tässä välillä joulu aiheutti melkeinpä ahdistusta, nykyään pärjään jotenkin asian kanssa. Olen myös yrittänyt omaksua rentoa suhtautumista jouluun niin, että antaa joulusuunnitelmien ja joulun vieton edetä omalla painollaan.
Olen huomannut, että olen myös hidas innostumaan joulusta. Tässä vaiheessa nimenomaan hämmästelen sitä, miksi kaikki ovat intoilleet joulusta jo hyvän aikaa, kun tässähän ollaan vasta marraskuussa. Toisaalta omaan joulunviettooni sopisi lahjojen tekeminen itse ja muu joulupuuhastelu, mutta tämä ei oikein sovi yhteen sen kanssa, että käytännössä alan miettimään lahjoja joskus siinä 20.12. paikkeilla.
Tällaisena erikoisena vuonna ymmärrän hyvin sen, että joulu ja mahdollisesti sen myötä koittavat muutamat lomapäivät ovat monelle seuraava välietappi etenkin tällaisena syksynä, kun pimeä ja märkä marraskuu vievät varmasti vielä normaalia enemmän voimia. Joulun jälkeen voidaankin suunnata katseet jo kevääseen, kun päivä alkaa pitenemään.
Yritän tänä vuonna pikkuhiljaa etsiä joulumieltä. Joulupaniikin välttämiseksi yritän miettiä joululahjat ajoissa valmiiksi. Olemme sopimassa perhepiirin kanssa, että ei lahjoja tai korkeintaan jotakin pientä. Tämä "tehtävänanto" antaa hyvin mahdollisuuksia itse tehdyille lahjoille, joten katsotaan, miten nämä jouluvalmistelut etenevät!
Joko siellä ollaan joulutunnelmissa, vai palaillaan asiaan sitten kuukauden päästä?
Voit kommentoida postausta myös Instagramin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti