Rahakuulumisia: kuinka olen pärjännyt aikuiskoulutustuella?

Opintovapaani alkaa olla loppusuoralla, joten on hyvä hetki pohtia, miltä taloustilanne näyttää. Kuinka olen pärjännyt aikuskoulutustuella, vai onko pitänyt mennä säästöjen puolelle?

Olen saanut aikuiskoulutustukea noin 1300 euroa kuukaudessa. Tämä kattaa hyvin normaalit kuukausittaiset menot ja säästöönkin jää vielä hieman, näin ainakin arvelin etukäteen. Tämä on myös pitänyt suurinpiirtein paikkansa, mutta sitten useammalle kuukaudelle on osunut niitä kuluja, joita jotkut kutsuvat yllättäviksi menoiksi, kuten auton vakuutus ja huolto. Itse en siis osaa pitää näitä mitenkään yllättävinä, kun laskut tulevat samoihin aikoihin joka vuosi.

Jos siis olisi oikeasti tilanne, että joutuisin tarkastelemaan rahankäyttöäni ja karsimaan jostakin, niin autosta luopumalla olisi mahdollista saada huomattavia säästöjä. Toisaalta auton omistaminen on mahdollistanut sen, että olen pystynyt hoitamaan opinnot kotipaikkakunnalta käsin ilman, että olen joutunut ottamaan toista asuntoa opiskelupaikkakunnalta.

Toinen vuoden mittaan ylimääräisiä kuluja tuonut elämäntapavalinta on (kotimaan) matkustelu. En ole halunnut kokonaan luopua lomareissuista tällaisen ”opiskelijabudjettilarppauksen” vuoksi, vaan olen osallistunut puolison kanssa suunnitelluille reissuille ja maksanut niistä omat osuuteni.
Tässä kohtaa excel näyttää, että tässä vajaan vuoden mittaisella opintovapaalla on säästöistä otettu noin 2000 euroa. Kokonaisuudessaan ollaan kuitenkin hyvin lähellä plusmiinusnolla-tilannetta, sillä olen jatkanut kuukausittaista rahastosijoittamista pienillä summilla ja samalla sijoituksille on tullut myös pientä arvonnousua.

Mitä tästä nyt sanoisi? Ajatuksena oli pärjätä aikuiskoulutustuella mahdollisimman pitkälle ja tarkastella omia kuluja kriittisesti niin, että säästöjä ei tarvitsisi käyttää, ainakaan mahdottomasti. Samalla säästöt ovat auttaneet siinä, että opintovapaalla on voinut elellä kuitenkin huolestumatta niistä ns. yllättävistä kuluista. 

Mikä Mustat Ballerinat?

Ajattelin, että olisi sopiva hetki kirjoitella pieni esittely, että kuka täällä kirjoittelee. Olen vuosien varrella ripotellut joitakin satunnaisia tietoja itsestäni tänne, mutta varsinaista esittelypostausta en ole tainnut koskaan tehdä.

Olen kirjoittanut Mustat Ballerinat -blogia vuodesta 2012, tosin jossakin vaiheessa siivosin vanhimmat tekstit pois. Blogini alkuperäisenä ideana oli kirjoitella tyyli-/lifestyleblogia, josta teema on vuosien varrella rajautunut enemmän vastuullisen kuluttamisen, rahankäytön ja säästämisen teemoihin. Alunperin olen pyörinyt blogien maailmassa muutamalla aiemmalla blogilla ehkä vuodesta 2008 asti.

Mustat Ballerinat valikoitui blogini nimeksi, sillä ajattelin sen kuvastavan ajatonta, rentoa, mutta kivan näköistä tyyliä. Välillä olen miettinyt blogin nimen muuttamista, kun olen ehkä enemmän tennarityttö (vai -täti?) nykyään, mutta toistaiseksi olen antanut nimen olla.

Olen iältäni 30 ja 40 väliltä, ehkä sen voi mainita, että tuo 40 on lähestymässä muutaman vuoden päästä. Olen tällä hetkellä opintovapaalla asiantuntijatyöstä. Voisi sanoa, että olen ehkä joutunut etsimään omaa paikkaani ja alaani työelämästä ehkä tavallista enemmän, mutta tuntuu, että nyt olen oikeilla jäljillä.

Olen tosiaan kiinnostunut vastuulliseen kuluttamiseen ja ekologiseen elämäntapaan liittyvistä teemoista ja oma ajatteluni näiden parissa on kehittynyt melko pitkän ajan kuluessa. Kiinnostuin ”ekoilusta” isommin joskus vuosien 2009-2010 paikkeilla, mutta voisi sanoa, että olen aina ollut aika tiedostava tai sitten vain nuuka ostamisen kanssa. Niin kauan, kun olen itse vastannut omista vaatehankinnoistani, olen ostanut ison osan vaatteistani kirppareilta tai muuten käytettynä. Nykyään tämä ei olisi niin merkittävä juttu, mutta 20 vuotta sitten pienemmällä paikkakunnalla kirpparit olivat vielä jokseenkin pienen porukan harrastus.

Mitäs muuta? Tykkään näperrellä kaikenlaista ja viime aikoina tätä intoa olen käyttänyt erityisesti vaatteiden korjaamiseen. Lisäksi tykkään liikkua luonnossa ja harrastaa liikuntaa muutenkin monessa muodossa.

Ostolakkoelämäntapa ja loppuiän vaatekaappi

Nyt kun olen viimein kertonut viime vuoden vaateostoksistani, pääsen jakamaan pohdintaani siitä aionko tehdä jotakin muutoksia tänä vuonna. Olen puhunut ostolakoista vuosien varrella ja pitänytkin niitä välillä kohtuullisella menestyksellä. Vaikka puhun ostolakoista, niin oma ajatukseni on kehittymässä yksittäisten määrämittaisten ostolakkojen sijaan enemmän jonkinlaisen ostolakkoelämäntavan suuntaan.

En nykyisellään koe tarvetta vaatekaapin päivittämiselle, en jaksa pohtia, että tarvitsenko vielä jotakin, ennenkuin vaatekaappini on valmis ja täydellinen. Toisaalta olen kyllästynyt siihen, että vaatekaappia pitäisi karsia ja tavoitteena olisi minimalismi tai muuten jokin tietty vaatemäärä.

Tällä hetkellä minua kiehtoo ajatus kokeilla, kuinka pitkään pärjäisin nykyisin omistamillani vaatteilla ostamatta mitään uutta (tai käytettyäkään). Tarkoituksena olisi soveltaa ja selviytyä olemassa olevilla vaatteilla niin pitkään kuin mahdollista. Uutta voisi hankkia aikaisintaan sitten, kun jostakin tilanteesta ei pysty mitenkään kunniallisesti selviämään jo omistamillani vaatteilla.

Minulla on kaapissa jonkin verran sellaisia vaatteita, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä, mutta joita voisin vielä kuvitella käyttäväni. Vaikka karsiminen ja kierrättäminen periaatteessa on järkevää, en koe mielekkääksi laittaa kiertoon sellaista, joista en ole varma, että ne päätyisivät kenenkään muunkaan käyttöön enää. Osa näistä tällä hetkellä jemmassa olevista vaatteista ovat sellaisia, että ne ovat käyneet jo välillä kirpparipöydässä, mutta eivät menneet kaupaksi edes jollakin 1-2 euron hinnoilla. Esimerkkinä siis jotkut Vero Modan vaatteet jostakin yli 10 vuoden takaa: kukaan ei halua näitä enää ostaa, mutta kun itselleni ei ole niin tarkkaa ovatko nämä nyt juuri tämän kesän muotia, niin voin ottaa nämä vaatteet jossakin vaiheessa takaisin omaan käyttööni.

Insgramissa seuraamallani tilillä on äskettäin esitelty ajatusta loppuiän vaatekaapista. En ehkä itse uskalla sitoutua siihen, etten koskaan enää ostaisi mitään, mutta uskon pärjääväni kuitenkin melko pitkälle jo omistamillani vaatteilla. Ainakin ajattelin kokeilla, miten tällainen idea toimii käytännössä.

Kuinka pitkään pärjäisit jo omistamillasi vaatteilla hankkimatta mitään uutta? Olisi loppuiän vaatekaappi sinulle mahdollinen?

Kuvituskuva: Vero Modan mekko jostakin 15 vuoden takaa, mekko on ollut alunperin siskoni ja ajautunut vuosien varrella omaan kaappiini. Kuvakin on jo useamman vuoden takaa.