Päädyin siis seikkailemaan rantakivikolle. Ihan koko matkaa en tosin kulkenut näin veden äärellä, kuin kuva antaa ymmärtää. Pidempi matka tasapainoilua kiveltä toiselle toi kuitenkin erilaista näkökulmaa ja tuntumaa liikkumiseen. Vinkkini on siis, että kun liikut luonnossa, niin ethän kulje pelkästään valmiita tasaisia polkuja pitkin. Maastoa kannattaa katsoa välillä uusin silmin ja etsiä uusia ja välillä ehkä hieman haastavampia kulkureittejä. Jos vastaasi tulee esimerkiksi kaatunut puu, niin menetkö siitä yli, ali vai ehkä tasapainoillen runkoa pitkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti