Rahaa ja säästämistä voisi pitää jonkinlaisena harrastuksenani ja kiinnostuksenkohteenani. Olen aiemmin vältellyt rahasta puhumista blogissa, mutta viime aikoina rahasta, säästämisesta ja sijoittamisesta on puhuttu blogeissa ja mediassa sen verran paljon, että ehkä minäkin uskallan osallistua keskusteluun viimein. Juliaihminen aloitti blogissaan Minä puhun rahasta -postaussarjan, Facebookissa on naisten oma Ompeluseuran Talousgurut -ryhmä ja viimeisimmäksi Merja Mähkä kertoi Helsingin Sanomissa sijoitusharrastuksestaan.
Ihan mahtavaa, että esimerkkejä löytyy siitä, että naisena säästäminen voi tarkoittaa muutakin, kuin miten saa säästettyä ruokakaupan laskussa. Olen jo vuosia seurannut personal finance -blogeja, eli alunperin nimenomaan ulkomaalaisia henkilökohtaisesta taloudesta ja säästämisestä kertovia blogeja. Jossakin vaiheessa näitä samantyyppisiä blogeja alkoi ilmestyä suomeksikin, mutta laji vaikutti pitkään melko miesvaltaiselta. Viime vuosina on alkanut näkyä enemmän naistenkin pitämiä säästämis- ja sijoittamisaiheisia blogeja ja osalla kirjoittajista on ihan kunnianhimoisen kuuloisia tavoitteita sijoittamiselle.
Olen aina ollut melko tarkka rahasta ja opiskeluaikoinakin pyrin saamaan opintotuesta jotakin pientä säästöön. Pidän itseäni sellaisena perinteisenä pahan päivän varalle säästäjänä. Minusta on paljon mukavampaa, kun tilillä on aina sen verran rahaa, että joku muutaman satasen ylimääräisen kulu ei kaada taloutta. Olen jossakin vaiheessa ollut työttömänä ja silloinkin tilille säästetyt rahat yhdistettynä muutenkin maltillisiin rahankäyttötapoihin antoivat hieman pelivaraa omaan talouteen. Tarvittaessa olen siis myös käyttänyt niitä säästettyjä rahoja, mutta pyrkinyt sitten taas kasvattamaan vararahaston tiettyyn summaan takaisin.
Moni näkee säästämisen jotenkin ikävänä asiana. Tämän huomaa myös Merja Mähkästä kertovan jutun kommenteissa. Jos ei törsää kaikkea käsillä olevaa rahaa, niin sitä on kitupiikki, joka ei osaa nauttia elämästä ja jos kaikki eläisivät näin, niin tämä maa menisi konkurssiin. Säästäväinen elämäntapa nähdään jotenkin tosi mustavalkoisesti. Omassa nuukailussani periaate on karsia sellaisia turhia kuluja, mitä ilmankin pärjää ja sitten taas laittaa rahaa niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Tavaroiden kohdalla ajattelen myös hintaa suhteessa laatuun ja oletettuun kestoikään.
Omat siistimmät vaatteeni ovat esimerkiksi Filippa K:ta ja Tiger of Swedeniä. Osan olen ostanut kirppareilta ja Huuto.netistä, mutta on noihin silti ihan rahaakin mennyt. Osittain kyse on siitä, että pidän näitä merkkejä hyvälaatuisina ja toisaalta nämä vaatteet nyt vain sopivat omaan makuuni. Toisena esimerkkinä ruoka: pyrin säästämään ruokakuluissa, mutta huomioin samalla ruuan laadun ja tietyissä tapauksissa alkuperämaan. Silloin tällöin voi käydä ravintolassa syömässä, kun muuten jättää huonolaatuiset pikaruuat syömättä.
Tässä oli muutamia ajatuksia suhtautumisestani rahaan. Voi olla, että asiaan palataan blogissa myöhemmin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti