Ryhtyisinkö ostolakkoon?

Olen aina ollut jokseenkin harkitsevainen ostosten suhteen ja välillä en jotenkin saa ostettua edes sellaisia juttuja, joille olisi oikeasti tarvettakin. Näin ollen olen ajatellut, että minun tyyppisellä ihmisellä ei ole tarvetta ostolakoille. Olen mieltänyt, että ostolakkoja "harrastavat" lähinnä ne, joilla on ongelmia heräteostosten kanssa ja sen takia on kuukauden-parin ostolakkorupeamalla tarkoitus saada ostamista kuriin.

Olen jo vuosia vuosia kiinnittänyt huomiota vaatteiden laatuun ja myös pitkäikäisyyteen tyylinäkökulmasta. Olen ostanut vaatteeni ajatuksella, että ne tulevat käyttöön vuosiksi eteenpäin. Nyt olen kuitenkin havainnut, että minulla saattaa olla vaatteita hieman liikaa. Samaan aikaan haluan pyrkiä eroon vaatteiden karsimisesta. Ihan tavalliset vaatteet eivät nykyään mene kirppareilla kaupaksi edes niillä euron, parin hinnoilla. Mieleeni on jäänyt artikkeli, jonka mukaan vain 10 % vaatekeräyksiin laitetuista vaatteista päätyy vielä käyttöön (samantyyppinen tieto löytyy ainakin täältä). Näistä syistä olen päättänyt lopettaa vaatekaapin karsimisen muiden riesaksi. Uskon, että mahdollisuus laittaa vaatteita kiertoon samalla myös lisää uuden ostamista ja sellaista ajattelua, että vaatekaappia "pitäisi" päivittää.

Muutama vuosi sitten käynnistyneessä Vuosi ostamatta uusia vaatteita -haasteessa on nimensä mukaisesti tarkoituksena ollut olla vuosi ostamatta uusia vaatteita. Säännöt kuuluvat siis seuraavasti (lainattuna Outi Les Pyyltä):

"1) ei osteta vuoteen mitään uusia vaatteita kaupasta. 

2) käytetään vanhoja, ostetaan kirppareilta ja lainataan kavereilta. 

3) sukkia ja alushousuja nyt ei välttämättä halua ostaa käytettyinä, joten ne saa hankkia uutena.

4) jokaiselle kolme poikkeusta säännöstä (kovimmat pärjää tietty ilman apua). Haasteessa kengät, asusteet ja kaikki päälläpidettävä pukine lasketaan myös vaatteiksi."

Olen itse ostanut tänä vuonna yhden vaatteen uutena kaupasta ja loput ovat kirppareilta tai muuten käytettynä. Vaatteiden ostaminen tai ostamattomuus uutena kaupasta ei siis ole minulle ongelma. Tapauksessani kirpparivaatteet pitäisi siis myös sisällyttää haasteen piiriin. Se kohta, mistä tässä haasteessa nyt innostuin ja kiinnostuin, on tuo kolme poikkeusta -sääntö. Voisinko hankkia seuraavan vuoden aikana ainoastaan 3 itselleni uutta vaatetta? Totaaliseen ostamattomuuteen en siis aio ryhtyä, vaikka siitäkin olisi kiinnostavina esimerkkeinä seuraamani blogit Koko elämä edessä ja Vuosi ostamatta mitään.

Oma versioni haasteesta on siis seuraava:

1) Haaste on käynnissä 1.1.-31.12.2019

2) Haasteen aikana saan ostaa enintään 3 itselleni uutta vaatetta
3) Sukkia ja alusvaatteita voin ostaa tarpeen mukaan

4) Saadut ja itse tehdyt vaatteet eivät sisälly haasteeseen, mutta niissäkin on hyvä käyttää tilannekohtaista harkintaa

Saaduilla vaatteilla viittaan nyt lähinnä mahdollisuuteen, että olen välillä saanut samankokoisen siskoni vanhoja vaatteita tai vikaostoksia.

Katsotaan miten haasteen kanssa käy. :)

Olen tänä vuonna seurannut vaateostoksiani ja niihin kuluvia summia, joista olen tehnyt myös puolivuotiskatsauksen. Koko vuoden vaateostoksista tulen raportoimaan blogissa vuodenvaihteen jälkeen.

10 satunnaista asiaa

Olen käyttänyt Applen läppäreitä viimeiset 12 vuotta, mutta en ole koskaan omistanut iPhonea.

En ole koskaan käynyt kasvohoidossa.

Käytän arkisin meikkinä ripsiväriä ja sävyttävää päivävoidetta, mutta pidän itseäni nättinä myös ilman meikkiä.

Käytän silmälaseja käytännössä koko ajan hereillä ollessani. Tarvittaessa pärjäisin ehkä myös ilman laseja, mutta niistä on tullut osa identiteettiäni vuosien varrella.

Olen värjännyt hiukseni viimeksi 8 vuotta sitten.

Omistan auton. Muistaakseni en ole tästä blogissa toistaiseksi maininnut, mutta ostin reilu vuosi sitten ensimmäisen oman auton. Voisin joskus kirjoitella enemmänkin suhteestani autoiluun.

En ole ikinä ollut erityisen ahkera opiskelija ja edelleen vuosien jälkeen tuntuu todella randomilta, että olen suorittanut yliopistotutkinnon.

Ympärilläni on yleensä jonkinlainen luova kaaos. Keräilen kaikenlaisia jemmoja ja kasoja ympäri asuntoa.

En osaa nukkua aamulla erityisen pitkään ja herään viikonloppuaamuisinkin useimmiten viimeistään kahdeksan maissa. Tämä on hieman rasittavaa etenkin silloin, jos on mennyt vasta tosi myöhään nukkumaan ja sitten aamulla kukkuu hereillä jo muutaman tunnin yöunien jälkeen.

Syön keskimäärin varmaan ainakin kerran viikossa pizzaa, burgerin tai jonkin muun mättöaterian, ja vieläpä ihan hyvällä omalla tunnolla.

Löytyykö samoja asioita vai kenties täysin päinvastaisia ominaisuuksia ja kokemuksia?

Hyvätuloisen ihmisen köyhyyslarppaus

Start Living Your Best Live ja Tickle Your Fancy -blogeissa on vastikään kokeiltu elää viikko 6 euron päiväbudjetilla. Haasteeseen liittyvä podcast kannattaa myös kuunnella, se taustoittaa paremmin tyttöjen kokemuksia haasteesta! Haaste herätti keskustelua ja kritiikkiäkin näiden blogien kommentiosastoissa.

Tällaiset haasteet tulkitaan loukkaavina heitä kohtaan, jotka elävät pysyvästi pienellä budjetilla pakon edessä. Toisinaan naistenlehtien sivuilla julkaistut säästöhaaste-genren jutut on toki vielä otsikoitu tyyliin: "Testasimme pärjääkö peruspäivärahalla". Näin otsikoituna jutuista paistaakin läpi jonkinlainen kettuilu ja ylemmyydentunne pienituloisia kohtaan. Tällöin voi tuntua siltä, että toimittaja jakelee säästövinkkejä vähävaraisille jostakin toisesta todellisuudesta käsin.

Budjetointi ja kulujen seuraaminen on järkevää ihan tulotasosta riippumatta. On helppo ajatella, että kun tienaisi nyt vaikkapa sen maagisen 1000 euroa enemmän kuussa, niin ei tarvitsisi miettiä mihin käyttää rahansa ja kaupasta voisi valita mitä haluaa. Todellisuudessa tienasi sitten miten paljon tahansa, niin voi päätyä elämään kädestä suuhun, mikäli ei hallitse omaa kulutustaan. Seuraamani Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka viettää Säästösyyskuuta. Tästä voi ottaakin mallia, että vaikka olisi satojen tuhansien omaisuus, niin välillä voi kokea tarvetta säästää ruokakuluissa ja etsiä edullisempia vaihtoehtoja vaikka aletuotteita ostamalla.

Uskon, että useimmissa tapauksissa säästöhaasteiden ja rajatulla budjetilla elämisen on tarkoitus olla haaste ihan vain henkilölle itselleen. Jos kokee, että kulut ovat karanneet käsistä, niin kuulostaa ihan järkevältäkin kokeilla pienemmällä budjetilla elämistä. Eräs netin "kestosuosikki" säästövinkkikirjoituksista on tämä, jossa kirjoittaja säästää 6000 euroa muun muassa muuttamalla mummonsa luokse asumaan. Mielestäni kirjoitus ei ole kuitenkaan täysin huono, vaan kiinnostava esimerkki hieman extremekeinoista päästä säästötavoitteeseen, kun miettii mistä kaikesta voi säästää ja löytyisikö pakollisista kuluista vielä jokin keino säästää.

Lyhyesti siis: koen, että näissä jutuissa on mennyt puurot ja vellit hieman sekaisin. Jos joku haluaa testata pienellä budjetilla elämistä ja raportoi siitä netissä, siihen kannattaa suhtautua niin, että kirjoittaja haluaa haastaa itsensä ja omat kulutustottumuksensa. Sitä ei todennäköisesti ole tarkoitettu pätemiseksi oikeasti pienituloisia kohtaan.