Tiedän jo, mitä laitan päälle

Etenkin neuleiden osalta olen pyrkinyt tekemään pitkäikäisiä ja laadukkaita hankintoja. Viileinä vuodenaikoina erityisesti erilaiset merinovillaiset neuleet ovat suosikkejani. Jostakin syystä ne 5+ vuotta vanhat neuleet alkavat olla hieman parhaat päivänsä nähneitä siistimpää toimistopukeutumista ajatellen.

Ehdin jo pidempään haaveilla kotimaisten vaatemerkkien neuleista. Tutkin ja vertailin valikoimia, jolloin katse kohdistui erityisesti Alpaan. Neuleet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Suomessa ja Liettuassa. Alpa kertoo neuleissa käytettävän alpakan villan tulevan Perusta vastuullisilta reilun kaupan toimijoilta.

Tilasin Alpalta tummanharmaan Drizzle-neuletakin. Neule oli sillä hetkellä loppu varastosta, joten sitä saikin useamman viikon odotella. Kun neule saapui minulle, vastasi se odotuksia tai jopa ylitti ne.

Neule on ollut minulla nyt pari kuukautta ja päässyt käyttöön jo monta kertaa. Erityisesti silloin, kun töihin tai muualle tarvisi jotakin siistimpää, tämä neule on sopinut ratkaisuksi. Neuleen hinta (189 euroa) hieman kauhistutti tilatessa, mutta toisaalta neule vaikuttaisi olevan kyllä laadukkaasti valmistettukin. Alpa tarjoaa -10%-alekoodia uusille uutiskirjeen tilaajille, joten sitä kannattaa pitää silmällä.

Mainitaan tässä lopussa vielä, että kyseessä ei ole yhteistyöpostaus tai maksettu mainos. Tuote on täysin omilla rahoillani ostettu ja haluan käyttää tämän postauksen ihan vain mieluisan tuotteen esittelyyn.

Vuoden alun ajatuksia hyvinvoinnista

Vauhdikkaan syksyn jälkeen itselleni tuntuu taas kerran ajankohtaiselta keskittyä parantamaan omaa hyvinvointia. Suhteellisen säännöllisistä liikuntaharrastuksista huolimatta selkä on ollut jumissa vähän väliä ja joulun aika meni flunssan ja yskän kourissa. Näin ollen vuosi onkin hyvä aloittaa muistelemalla, kuinka saa mielen ja kehon pidettyä kunnossa.

En usko ihmedieetteihin, enkä muutenkaan ole kiinnostunut laihduttamisesta tai muista kesäkuntoon-kampanjoista. Sen sijaan perusterveellinen ruokavalio ja säännölliset liikuntaharrastukset luovat perustan kenen tahansa terveydelle ja hyvinvoinnille. Itselläni repsahdukset näissä tavoissa saavat aikaan väsähtäneen olon ja kaikenlaisia pikkuvikoja alkaa tuntua kropassa. Liikkumattomuus ilmenee nopeasti aiemmin mainittuina selkäkipuina. Liikunta sen sijaan virkistää mieltä ja kehoa.

Oma suosikkiliikuntaharrastukseni ulkoilu pysyy kuvioissa toivottavasti entiseen malliin. Tässä rinnalla yritän kehittää/ylläpitää lihaskuntoa. Muutin jokin aika sitten ja uutta salikorttia en ole toistaiseksi hankkinut uuden kodin läheltä. Sen sijaan tarkoituksena on panostaa kotitreeneihin ja kehonpainoharjoitteluun. Joulupukki toi kahvakuulan, joten yritetään löytää sille käyttöä. Hyvä olisi muistaa myös ne fysioterapeutin määräämät täsmäliikkeet selälle.

Vaikka kilojaan tai vyötärönympärystään ei tarkkailisikaan, niin tuoreet kasvikset vaikuttavat yllättävän houkuttelevilta joulun ja uudenvuodenvieton rasvahiilariövereiden jälkeen. Vähemmän hampurilaisia ja tacopaistoksia ja enemmän salaattia ehkä jatkossa? Kroppani sietää pikkasen huonosti soijaa, vehnää ja maitoa. Olen aiemmin ollut kasvissyöjä, mutta näiden rajoitteiden ilmaantuminen aiheuttaa sen, että jos päälle haluaisi ehdottomasti kasvisruokaa, niin syöminen muualla kuin kotona olisi mahdotonta. Viime aikoina on taas kiinnostanut vähentää lihan osuutta ruokavaliosta, vaikkei täysin kasvissyöjäksi ryhtyisikään.

Sitten se henkinen puoli ja yleinen tasapaino. Silloin kun elämän monella osa-alueella tapahtuu samanaikaisesti, niin välillä ei kunnolla ehtisi istuutua alas. Pelkkien rutiinien ohella olisi mukava ehtiä tehdä joka päivä jotakin kivaa. Blogata, neuloa, lukea, ehkä järjestän jossakin vaiheessa aikaa myös piirtämiselle? Tämä on asia, jonka kanssa joudun säännöllisesti miettimään tasapainoa. Innostun helposti uusista asioita ja joskus tuntuu, että olen saanut kalenterini liian täyteen niillä periaatteessa ihan kivoilla jutuilla, mistä on seurannut ahdistusta. Kokemuksesta voin sanoa, että kokopäiväinen työskentely yhdistettynä opiskeluun ja isoon vapaaehtoisprojektiin ei välttämättä ole hyvä idea.

Tosiaan en siis ole tehnyt mitään varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta edellä luetelluin keinoin yritän pitää itsestäni hyvää huolta tänä vuonna.

Sellainen oli joulu

En oikein ole jouluihmisiä. Vielä muutama vuosi sitten jotenkin ahdistuin joulusta, nyt olen oppinut ottamaan rennommin. Tänä vuonna onnistuin elämään lähestulkoon jouluttomuuskuplassa, kun en käynyt oikein missään muualla kuin töissä ja ruokakaupassa.

Viikkoa ennen jouluaattoa minulla oli vielä kaikki joululahjat ostamatta. En oikeastaan edes osannut stressata asiasta ja jouluviikon alussa sainkin suurimman osan lahjoista ostettua yhdellä reissulla. Lahjottavat ovat olleet viime vuosina kaikki aikuisia lukuunottamatta teini-ikäistä kummipoikaani. Melko vaivattomia lahjansaajoja kaikki, kun jonkinlainen visio sopivista lahjoista oli jo valmiiksi.

Perinteinen kysymys tietysti on aina, että missä kukakin viettää joulunsa. Hieman mietintää tulikin siitä, kun joulunajan kyläilykutsuja tuli useampi. Aikataulu- ja reittisuunnitelma ratkesi kuitenkin yllättävän näppärästi. Jouluaatto vietettiin poikaystäväni äidillä ja joulupäivänä käytiin kyläilemässä omilla vanhemmillani. Sen jälkeen jäi vielä aikaa löhöillä kotonakin. (Toki tällainen reittisuunnitelma sujuu näppärästi, kun eri kyläilypaikkojen välimatka on tunti suuntaansa.)

Omassa lapsuudenkodissani on joulua vietetty aina suunnilleen samalla tavalla, joten oli virkistävää nähdä välillä toisenlaistakin joulunviettoa. Kinkkua ja laatikoita ei ole pakko olla, jos niistä ei kukaan erityisesti tykkää. :)

Yritin toivoa lahjaksi maailmanrauhaa, mutta sitä ei huolittu lahjatoiveeksi. Sain kuitenkin muutamia ihan mieluisia ja käyttöön tulevia lahjoja. Ensin minulle varattujen pakettien suurehko määrä huolestutti, mutta onneksi paketeista paljastui mieluisia yllätyksiä (ja osasta lahjoista olin antanut kuitenkin jotakin vinkkejä noille lähipiirin tontuille).

Olo on ollut viime aikoina nuhainen, joten pääosin joulu meni ihan vain levätessä ja laiskotellessa.

Arkistokuva joltakin aiemmalta joululta.