Omassa some- ja blogikuplassani tuntuu siltä, että moni on aloitellut ostolakkoa nyt alkuvuodesta. Ajattelinkin kirjoitella vähän vielä lisää omia pohdintojani, jos näistä olisi jotakin iloa ja ehkä apuakin jollekin, joka on aloittelemassa ostolakkoa tai muuten omien kulutustottumusten tarkastelua.
Olen jo hyvin pitkään panostanut laatuun määrän sijaan vaateostoksilla. Jossakin vaiheessa matkaan tuli ajatus minimalistisesta vaatekaapista, jossa olisi vain vähän, mutta ainoastaan "täydellisiä" vaatteita. Nyt ajattelen, että tämä täydelliseen vaatekaappiin pyrkiminen voi johtaa myös harhaan kulutustottumusten kanssa.
Jos tavoittelee sitä täydellistä vaatekaappia, niin tuleeko se todellisuudessa koskaan valmiiksi? Aina löytyy vielä se yksi täydellinen vaate, joka on pakko saada. Ihan vain yksi vaate ja kun sen on saanut, hetken päästä tulee taas jokin uusi tarve.
En siis itse ole edelleenkään täysin immuuni tälle. Huomaan ajoittain, että vaatekaapistani puuttuu jokin asia, että voisin olla täysin tyytyväinen.
Koen, että olen oppinut kuitenkin melko hyvin hallitsemaan tätä tunnetta. Vaatekaapistani puuttuu varmasti jotakin. Aina löytyy jotakin uutta, mitä pitäisi saada. Olen kuitenkin oppinut sietämään keskeneräisyyttä vaatekaapissani. Pärjään oikein mainiosti sillä mitä jo on. Se yksi ostos lisää ei kuitenkaan tekisi vaatekaappiani valmiiksi eikä tekisi minua pidemmän päälle sen onnellisemmaksi.
Kun seuraavan kerran mietit jonkin asian ostamista, voit kysyä itseltäsi: viekö tuon yhden asian ostaminen vai sen sijaan ostamatta jättäminen sinut lähemmäksi tavoitettasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti