Kannattaako kirppismyynti?

Edelleen Vintedin ja Tori.fi:n aikakaudella perinteiset itsepalvelukirpputorit ovat itselleni kirppistelijänä se eniten omalta tuntuva juttu. Pidin tässä hiljattain taas pöytää paikallisella itsepalvelukirpparilla, joten katsotaanpa nyt, mitä jäi käteen (kirjaimellisesti!).

Myyntijakson pituus oli 10 päivää ja tältä pätkältä jäi pöytävuokran ja provision huomioimisen jälkeen tuottoa vajaat parikymppiä. Ei tästä hommasta siis tuntipalkoille pääse, mutta mielestäni tämä oli silti taas ihan onnistunut myyntipätkä. 

Ai miten niin? Tässä omat perusteluni, miksi kirppismyynti mielestäni kannatti, vaikka rahamääräinen tuotto jäikin pieneksi:

Kävin kaapeista läpi kevät- ja kesävaatteet, jotka ovat jääneet vähemmälle käytölle. Erityisesti mekkoja ja neuleita lähti myyntiin. Vaikka pöydän tuotto ei ollut kummoinen, niin määrällisesti tuotteita meni ihan kivasti kaupaksi. Minua ilahduttaakin ajatus siitä, että omassa kaapissani vähälle käytölle jääneet vaatteet pääsivät eteenpäin ja joku toivottavasti löysi itselleen mieluisan vaatteen pikkurahalla. 

Ikuisen karsimisprojektin äärellä tämä muistutti taas myös siitä, että käytetyllä vaatteella ei ole kummoista arvoa. Myytyjen vaatteiden hinnat vaihtelivat 0,50-10 euron väliltä, isolla osalla tuotteista hintaa oli euron tai pari. Omassa vastuullisuusajattelussani priorisoin vaatteiden myynnin halvoilla hinnoilla sen sijaan, että vain lahjoittaisin vaatteet jonnekin. En luota tiettyjen lahjoituksia vastaanottavien tahojen toimintaan siinä, mihin lahjoitetut vaatteet oikeasti päätyvät. Haluan, että vaatteet ja muut tavarat päätyvät ensisijaisesti jonkun oikean ihmisen käyttöön, kuin esimerkiksi tavaramereksi johonkin ulkomaille.

Ajattelen kirppismyyntiä ensisijaisesti palveluna ja harrastuksena. Kirppispöydän vuokra on maksu siitä, että minulla on käytössäni palvelu, johon voi viedä itselleni ylimääräiset vaatteet ja muut tavarat. Tätä maksua vastaan saan kaappeihini tyhjää tilaa. Ja onhan näiden kanssa puuhastelu myös ihan hauska harrastus!

Tämä aikoinaan kirpparilta ostettu neule jatkoi kirpparipöydän kautta nyt jonkun muun kaappiin.

Maaliskuun tulot ja menot

Pitkästä aikaa kuukausikatsausta tuloihin ja menoihin! Olen silloin tällöin julkaissut kuukausikatsauksia, mutta viimeisimmästä taitaa olla jo hetki aikaa. En tällä hetkellä budjetoi tai erityisemmin seuraa tuloja ja menoja kuukausitasolla. Oma käyttötilini on OP:ssa ja käyn sovelluksen kautta silloin tällöin kurkkimassa, mihin kategorioihin kulut ovat jakautuneet. Omaan tämän hetkiseen tilanteeseeni pankkisovelluksen oma seuranta on riittävä.

Miltä maaliskuu sitten näytti?

Menot
Asumiskulut 328,94
Siirto ruokakauppatilille 250
Lounaat 97,70
Eväät ja muut ruokakauppaostokset 58,82
Kahvila 5,90
Työmatkakulut 256
Bensa 76,82
Paikallisliikenne 18,75
Apteekki 43,10
Lehtitilaukset 167,10
Kauneudenhoito (sokerointi) 69
Jäsenmaksut 105
iCloud 2,99
Hyväntekeväisyys 10

Yhteensä 1490,12

Tulot
Palkka 2354,54
Matkalasku 59,50
Korkoja lopetetuilta tileiltä 2,59

Yhteensä 2416,63

Rahaa jäi 926,51

Unohdin tehdä lounaskorttilatauksen, joten maaliskuussa maksoin kaikki lähityöpäiviin liittyvät lounaskulut omalta kortilta. Lehtitilauksiin menevä summa kuulostaa hurjalta, mutta tässä oli kolmeen eri sanomalehden digitilaukseen liittyvät laskut pidemmältä aikaväliltä. Maaliskuulle osui myös kahden eri yhdistyksen jäsenmaksut, joista toisen voisi nimetä myös harrastuskuluksi. Muuten sanoisin, että aika peruskuukausi tulojen ja menojen osalta.

Ajatuksia alkaneelle vuodelle

 

Joulun kulutusjuhlan päälle olen taas pyöritellyt ajatuksia rahasta ja tavaroista. Vaikka oma jouluni menikin melko maltillisin lahjahankinnoin, niin nyt tuntuu tarpeelliselta rajata kuluttamista.

Viime vuosi oli elämässäni jonkinlainen paluu normaaliin. Olin edeltävät pari vuotta ollut opintovapaalla ja tehnyt osa-aikaista työtä. Viime vuonna palasin tekemään normaalia kokoaikaista työtä. Tämän myötä koin tarvetta ottaa hieman rennommin rahankäytön suhteen. Toki täytyy samalla todeta, että en nyt mitenkään kovin hunningolla ole ollut rahankäytön suhteen, jos nettovarallisuuteni (säästöt ja sijoitukset) kasvoi viime vuoden aikana noin 13 200 euroa. 

Viime vuonna tuli hankittua jonkin verran uutta vaatetta ja Instagramin puolella muiden Viiden vaatteen vuosi -yhteenvetoja lueskellessa ehdin jo miettiä, että tulipas sitä itse ostettua. Tarkemmin ajatellen omat ostokset ovat olleet pääosin käytettyjä, uutena olen hankkinut kaksi uutta vaatetta (kotimaisia vastuullisia vaatemerkkejä suosien) sekä tehnyt itse kaksi neuletta (joista toinen oli ollut jo pidempään työn alla ja toiseen hankin langat viime vuonna). Jouluksi saadulla lahjakortilla hankitut villalegginsit ovat vielä postissa. Sain myös eräältä sukulaiseltani kassillisen hänelle ylimääräisiä vaatteita, joista osa jää omaan käyttööni ja osaa jatkaa matkaa kiertoon. Uutena ostettujen vaatteiden osalta ollaan siis kuitenkin Viiden vaatteen vuosi -haasteen rajoissa. 

Olivat vaatteet sitten mistä vain peräisin, niin jokatapauksessa niitä on taas kaappeihin kertynyt. Muutenkin tuntuu, että koti on ollut nyt vähän heitteillä ja nurkat ovat täynnä kaikenlaista sälää, silppua ja keskeneräisiä projekteja. On siis tarve tehdä erityisesti tavaramäärän suhteen jonkinlainen ryhtiliike.

Tämän vuoden tavoitteeni on rajata tavarahankinnat ja muuta kautta kotiin kertyvät uudet tavarat minimiin. Jos jotakin (itselleni) uutta hankin, niin sen tulee olla ensisijaisesti kierrätettyä tai suosien kotimaisia (pienyrittäjien) tuotteita. Palveluihin käytän rahaa tarpeen mukaan. 

Toisena osana tavoitetta pyrin karsimaan kaapeista löytyvää tavaraa ja ehkä yritän saada jotakin pikkurahoja myös tavaraa myymällä. Tietysti tavoitteena on taas myös kasvattaa säästöjen ja sijoitusten määrää, mutta tälle en aseta mitään tarkkaa rahasummaa tavoitteeksi.

Pitääkö uralla edetä?

Olen viime aikoina ollut jonkinlaisten urapohdintojen äärellä. Olen melko pitkään ollut samassa työpaikassa töissä, vaikka tehtävänkuva onkin vaihtunut vuosien varrella pariin otteeseen. Jotenkin olen nyt pohtinut aiempaa enemmän sitä, että onko tämä sitä, mitä haluan tehdä, vai olisiko aika tehdä jotakin muuta ja suunnata ehkä eteenpäin?

Omat urapohdintani kytkeytyvät melko paljon myös siihen, että onko ihmisellä jokin yleinen velvollisuus mennä urallaan eteenpäin? Vai riittääkö, että ylipäänsä tekee jotakin työtä? Koen, että tämä velvollisuudentunne tulee siitä, että olen suorittanut kaksi eri alojen korkeakoulututkintoa, joten pitäisikö minun pyrkiä hyödyntämään näitä tutkintoja niin paljon kuin mahdollista. Onko tavoitteena, että pitää hakeutua mahdollisimman korkeatasoisiin tehtäviin, joita omalla taustalla pystyy tekemään?

Moneen muuhun mahdolliseen työhön nähden koen oman työni pääosin mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Työ on myös melko helppoa ja mukavaa, mutta toisaalta välillä olisi kiinnostavaa päästä haastamaan omaa ajatteluaan ja osaamistaan. Mitä nykyistä työelämään liittyvää keskustelua seuraa, niin arvostan omassa työssäni myös ihanaa työporukkaa ja asiallisesti toimivaa työnantajaa, mitkä eivät taida olla lainkaan itsestäänselvyyksiä nykypäivänä. Jonkinlaisena miinuksena omasta näkökulmastani on pitkähkö työmatka yhdistettynä vaihtelevaan työaikaan, mikä jonkin verran lisää työn kuormittavuutta.

Ainahan sitä olisi mukava saada enemmän rahaa. Samalla olen pohtinut kuitenkin palkka edellä -tyyppisen työskentelyn mielekkyyttä kaikkiaan. Pärjään nykyisellä palkallani niin, että pystyn elämään itselleni mieluisaa elämää ja saan rahaa säästöönkin. Työstä olisi mukava saada myös jonkinlaista mainetta ja kunniaa, joka voisi tulla vaativampien työtehtävien kautta. Toisaalta olen myös miettinyt, että voiko työ olla vain työtä, jolloin se oma kutsumus ja itsensä toteuttamisen väylä olisikin harrastusten ja luottamustoimien puolella?

Onko sinulla jotakin uratavoitteita tai oletko tyytyväinen omaan työtilanteeseesi?

50 000 ylitetty!

Yksi säästämisen ja sijoittamisen välietappi saavutettu! Minulle on pidemmän aikaa ollut 50 000 euroa sellainen nettovarallisuuden luku, jota olen tavoitellut. Parin viime vuoden aikana osa-aikainen työskentely ja opintovapaa ovat siirtäneet tavoitetta kauemmas, mutta nyt tuo 50 000 on tullut täyteen tässä alkuvuoden aikana.

Tein postauksen kuvituskuvan jo jokin aika sitten sen hetkisen taloustilanteen mukaan. Tällä hetkellä tuo luku on jo jonkin verran isompikin, toki tässä viime kuukausina on ollut myös paljon vaihtelua sijoitusten arvossa, mutta nyt ollaan jo tukevasti 50 000 euron yli.

Lasken nettovarallisuuteen mukaan säästöt ja sijoitukset: rahat ovat käyttötileillä, määräaikaistalletuksissa, ASP-tilillä, Nordnetin indeksirahastoissa ja pieni summa on ihan käteisenä. En omista asuntoa tai muutakaan erityisen arvokasta, autosta voisi muutaman tonnin myydessä saada, mutta en ole ottanut sitä laskelmiin mukaan. Minulla ei ole myöskään velkoja.

Vaikka yritänkin pysyä täällä jokseenkin anonyyminä, näinkin tarkkojen talouslukujen paljastaminen jännittää. Toisaalta haluan jakaa välillä jotakin konkreettista sellaisten yleisen tason säästövinkkien ja rahankäyttöpohdinnan ohessa.

Ehkä tämän tekstin pointti on siinä, että kyllä sitä rahaa pikkuhiljaa kertyy, vaikka kehitys välillä tuntuukin melko hitaalta. Olen saanut nämä rahat kokoon ihan palkkatuloista säästämällä ja tähän vielä huomiona, että palkkani ei ole mikään erityisen korkea.

Seuraavaksi hitaasti mutta varmasti 100 000 euroa kohti, ehkä se sieltä aikanaan tulee vastaan?

Kuvituskuva: Säästämismatkalleni mahtuu myös pieniä arjen iloja, kuten silloin tällöin latte kahvilassa.

Mitä vaatteita päätyi kaappiini vuonna 2024?

Olen monena vuonna seurannut jollakin tasolla ja kirjannut ylös tekemiäni vaateostoksia. Tässä nyt siis listana vuonna 2024 ostetut ja muuten kaappiini ilmestyneet vaatteet. 

Itse ostetut uudet vaatteet:
Your Face juhlamekko
Hopeiset sandaalit juhliin
Fjällrävenin vaellustrikoot
Leson talvileggingsit
Harrastukseen liittyvä huppari

Saadut uudet vaatteet:
Huppari töistä
T-paita vapaaehtoistöistä

Ilmestyneet vaatteet:
Mekko (äidiltä)
3 treenitrikoot (siskolta)
Vaellushousut (lainassa siskolta)

Lisäksi uutena ostettu kahdet sukkahousut sekä Lindexin lahjakortilla alusvaatteita.


Näiden listaaminen auttaa hahmottamaan, että onhan tuota vaatetta taas kertynyt erilaisia reittejä. En ole mitenkään erityisesti osallistunut Viiden vaatteen vuosi -haasteeseen, mutta oma mielikuvani on ollut, että omat vaateostostottumukset osuvat jokseenkin haasteen raameihin.

Uusia vaatteita ostin enemmän, kuin ehkä alunperin ajattelin, mutta toisaalta koen, että nämä kaikki ovat tulleet jollakin tapaa tarpeeseen. Kun on kaiken kaikkiaan ostanut viime vuosina jokseenkin vähän vaatteita, niin jossakin vaiheessa näköjään iskee se kuuluisa vaatekriisi. Kuvittelin, että minulla on siistimpiä juhliin sopivia mekkoja riittävästi, mutta jotenkin kaapista ei löytynyt mitään päällepantavaa serkkuni häihin. Vaikka omistan jokseenkin pitkäikäisiä vaatteita, niin huomasin, että jotenkin tyyli ja mieltymykset kuitenkin muuttuvat. Kun ikää alkaa olemaan lähemmäs 40, niin siistin juhlavaatteen olemukseen mielestäni kuuluu polvien ja olkapäiden peittäminen, jolloin selkeästi polven yläpuolelle jäävät mekot tuntuivat jotenkin sopimattomilta.

Tämä mekkoasia tuntuu nyt menevän varsinaiseksi selittelyksi… Mielikuvissani olisin tietysti hankkinut jonkin kotimaisen vastuullisen pienmerkin vaatteen. Kuitenkin kun asuu pienemmässä kaupungissa, aikaa on vain muutama päivä ja kirpparikierros sekä siskon kaapin penkominen eivät tuota tulosta, niin mennään sillä valikoimalla, mitä täälläpäin kaupoissa on. Päädyin siis hankkimaan tummansinisen Your Facen mekon, joka uskoakseni sopii jatkossakin monenlaiseen käyttöön. Mekon kaveriksi ostin hopeiset korolliset sandaalit, jotka uskoakseni saavat käyttökertoja vielä tämän jälkeenkin.

Juhlavaatteiden ohessa muut kertyneet vaatteet ovat hyvinkin arkisia ja käytännöllisiä. Tällä kertaa kaappeihin toi täytettä myös töiden/vapaaehtoistöiden/harrastusten kautta tulleet vaatteet. Jos suhtautuisi orjallisesti Viiden vaatteen vuosi -laskelmiin, niin miten suhtaudutaan näihin huppareihin ja t-paitoihin, jotka kuuluvat tiettyyn tehtävään ja niiden vastaanottamisesta ei ole mahdollista asiallisesti kieltäytyä?

Tällaisia päivityksiä vaatekaappiin siis tällä kertaa, katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan vaatteiden ja muunkin osalta. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että toistaiseksi taitaa vaatteiden puolesta olla kaikkea.

Rahakuulumisia: kuinka olen pärjännyt aikuiskoulutustuella?

Opintovapaani alkaa olla loppusuoralla, joten on hyvä hetki pohtia, miltä taloustilanne näyttää. Kuinka olen pärjännyt aikuskoulutustuella, vai onko pitänyt mennä säästöjen puolelle?

Olen saanut aikuiskoulutustukea noin 1300 euroa kuukaudessa. Tämä kattaa hyvin normaalit kuukausittaiset menot ja säästöönkin jää vielä hieman, näin ainakin arvelin etukäteen. Tämä on myös pitänyt suurinpiirtein paikkansa, mutta sitten useammalle kuukaudelle on osunut niitä kuluja, joita jotkut kutsuvat yllättäviksi menoiksi, kuten auton vakuutus ja huolto. Itse en siis osaa pitää näitä mitenkään yllättävinä, kun laskut tulevat samoihin aikoihin joka vuosi.

Jos siis olisi oikeasti tilanne, että joutuisin tarkastelemaan rahankäyttöäni ja karsimaan jostakin, niin autosta luopumalla olisi mahdollista saada huomattavia säästöjä. Toisaalta auton omistaminen on mahdollistanut sen, että olen pystynyt hoitamaan opinnot kotipaikkakunnalta käsin ilman, että olen joutunut ottamaan toista asuntoa opiskelupaikkakunnalta.

Toinen vuoden mittaan ylimääräisiä kuluja tuonut elämäntapavalinta on (kotimaan) matkustelu. En ole halunnut kokonaan luopua lomareissuista tällaisen ”opiskelijabudjettilarppauksen” vuoksi, vaan olen osallistunut puolison kanssa suunnitelluille reissuille ja maksanut niistä omat osuuteni.
Tässä kohtaa excel näyttää, että tässä vajaan vuoden mittaisella opintovapaalla on säästöistä otettu noin 2000 euroa. Kokonaisuudessaan ollaan kuitenkin hyvin lähellä plusmiinusnolla-tilannetta, sillä olen jatkanut kuukausittaista rahastosijoittamista pienillä summilla ja samalla sijoituksille on tullut myös pientä arvonnousua.

Mitä tästä nyt sanoisi? Ajatuksena oli pärjätä aikuiskoulutustuella mahdollisimman pitkälle ja tarkastella omia kuluja kriittisesti niin, että säästöjä ei tarvitsisi käyttää, ainakaan mahdottomasti. Samalla säästöt ovat auttaneet siinä, että opintovapaalla on voinut elellä kuitenkin huolestumatta niistä ns. yllättävistä kuluista. 

Mikä Mustat Ballerinat?

Ajattelin, että olisi sopiva hetki kirjoitella pieni esittely, että kuka täällä kirjoittelee. Olen vuosien varrella ripotellut joitakin satunnaisia tietoja itsestäni tänne, mutta varsinaista esittelypostausta en ole tainnut koskaan tehdä.

Olen kirjoittanut Mustat Ballerinat -blogia vuodesta 2012, tosin jossakin vaiheessa siivosin vanhimmat tekstit pois. Blogini alkuperäisenä ideana oli kirjoitella tyyli-/lifestyleblogia, josta teema on vuosien varrella rajautunut enemmän vastuullisen kuluttamisen, rahankäytön ja säästämisen teemoihin. Alunperin olen pyörinyt blogien maailmassa muutamalla aiemmalla blogilla ehkä vuodesta 2008 asti.

Mustat Ballerinat valikoitui blogini nimeksi, sillä ajattelin sen kuvastavan ajatonta, rentoa, mutta kivan näköistä tyyliä. Välillä olen miettinyt blogin nimen muuttamista, kun olen ehkä enemmän tennarityttö (vai -täti?) nykyään, mutta toistaiseksi olen antanut nimen olla.

Olen iältäni 30 ja 40 väliltä, ehkä sen voi mainita, että tuo 40 on lähestymässä muutaman vuoden päästä. Olen tällä hetkellä opintovapaalla asiantuntijatyöstä. Voisi sanoa, että olen ehkä joutunut etsimään omaa paikkaani ja alaani työelämästä ehkä tavallista enemmän, mutta tuntuu, että nyt olen oikeilla jäljillä.

Olen tosiaan kiinnostunut vastuulliseen kuluttamiseen ja ekologiseen elämäntapaan liittyvistä teemoista ja oma ajatteluni näiden parissa on kehittynyt melko pitkän ajan kuluessa. Kiinnostuin ”ekoilusta” isommin joskus vuosien 2009-2010 paikkeilla, mutta voisi sanoa, että olen aina ollut aika tiedostava tai sitten vain nuuka ostamisen kanssa. Niin kauan, kun olen itse vastannut omista vaatehankinnoistani, olen ostanut ison osan vaatteistani kirppareilta tai muuten käytettynä. Nykyään tämä ei olisi niin merkittävä juttu, mutta 20 vuotta sitten pienemmällä paikkakunnalla kirpparit olivat vielä jokseenkin pienen porukan harrastus.

Mitäs muuta? Tykkään näperrellä kaikenlaista ja viime aikoina tätä intoa olen käyttänyt erityisesti vaatteiden korjaamiseen. Lisäksi tykkään liikkua luonnossa ja harrastaa liikuntaa muutenkin monessa muodossa.

Ostolakkoelämäntapa ja loppuiän vaatekaappi

Nyt kun olen viimein kertonut viime vuoden vaateostoksistani, pääsen jakamaan pohdintaani siitä aionko tehdä jotakin muutoksia tänä vuonna. Olen puhunut ostolakoista vuosien varrella ja pitänytkin niitä välillä kohtuullisella menestyksellä. Vaikka puhun ostolakoista, niin oma ajatukseni on kehittymässä yksittäisten määrämittaisten ostolakkojen sijaan enemmän jonkinlaisen ostolakkoelämäntavan suuntaan.

En nykyisellään koe tarvetta vaatekaapin päivittämiselle, en jaksa pohtia, että tarvitsenko vielä jotakin, ennenkuin vaatekaappini on valmis ja täydellinen. Toisaalta olen kyllästynyt siihen, että vaatekaappia pitäisi karsia ja tavoitteena olisi minimalismi tai muuten jokin tietty vaatemäärä.

Tällä hetkellä minua kiehtoo ajatus kokeilla, kuinka pitkään pärjäisin nykyisin omistamillani vaatteilla ostamatta mitään uutta (tai käytettyäkään). Tarkoituksena olisi soveltaa ja selviytyä olemassa olevilla vaatteilla niin pitkään kuin mahdollista. Uutta voisi hankkia aikaisintaan sitten, kun jostakin tilanteesta ei pysty mitenkään kunniallisesti selviämään jo omistamillani vaatteilla.

Minulla on kaapissa jonkin verran sellaisia vaatteita, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä, mutta joita voisin vielä kuvitella käyttäväni. Vaikka karsiminen ja kierrättäminen periaatteessa on järkevää, en koe mielekkääksi laittaa kiertoon sellaista, joista en ole varma, että ne päätyisivät kenenkään muunkaan käyttöön enää. Osa näistä tällä hetkellä jemmassa olevista vaatteista ovat sellaisia, että ne ovat käyneet jo välillä kirpparipöydässä, mutta eivät menneet kaupaksi edes jollakin 1-2 euron hinnoilla. Esimerkkinä siis jotkut Vero Modan vaatteet jostakin yli 10 vuoden takaa: kukaan ei halua näitä enää ostaa, mutta kun itselleni ei ole niin tarkkaa ovatko nämä nyt juuri tämän kesän muotia, niin voin ottaa nämä vaatteet jossakin vaiheessa takaisin omaan käyttööni.

Insgramissa seuraamallani tilillä on äskettäin esitelty ajatusta loppuiän vaatekaapista. En ehkä itse uskalla sitoutua siihen, etten koskaan enää ostaisi mitään, mutta uskon pärjääväni kuitenkin melko pitkälle jo omistamillani vaatteilla. Ainakin ajattelin kokeilla, miten tällainen idea toimii käytännössä.

Kuinka pitkään pärjäisit jo omistamillasi vaatteilla hankkimatta mitään uutta? Olisi loppuiän vaatekaappi sinulle mahdollinen?

Kuvituskuva: Vero Modan mekko jostakin 15 vuoden takaa, mekko on ollut alunperin siskoni ja ajautunut vuosien varrella omaan kaappiini. Kuvakin on jo useamman vuoden takaa.

Mitä vaatteita ostin vuonna 2023? (#viidenvaatteenvuosi)

Minulla on ollut tarkoituksena tehdä vuoden 2023 vaateostoksista koostetta, kuten olen tehnyt monena muunakin vuonna. Aihe on kuitenkin jäänyt roikkumaan, mutta hiljattain Instagramin puolella törmäsin keskusteluun kohtuullisesta vaateostosten määrästä per vuosi, niin innostuin itsekin palaamaan aiheeseen ja ottamaan tämän kirjoituksen työn alle.

Viime vuonna ohjenuoranani oli jonkinlainen ostolakko-tyyppinen suhtautuminen uusiin ostoksiin ja lisäksi tarkoituksena oli väljästi seurailla myös #viidenvaatteenvuosi-haastetta (eli maksimissaan viisi ostosta voi hankkia uutena, käytettynä hankittuja ei lasketa). Kuinkas sitten kävikään?

Heti vuoden alussa päädyin kiinnostavaan tilanteeseen sen kanssa, että mikä on uusi hankinta, mikä on käytetty, mikä on tarpeellista ja mikä on ylimääräistä? Siskoni oli nimittäin tilannut itselleen Minna Parikan maiharit, jotka olivat hänelle kuitenkin hieman liian pienet, eli minulle juuri sopivat. Kengät olivat siis uudet ja jonkinlaisesta alesta hankitut, siskoni oli maksanut niistä 114 euroa ja tarjosi kenkiä minulle tuolla samalla hinnalla. Periaatteessa olisin pärjännyt ilman näitäkin, mutta tiesin kuitenkin, että omat siistimmät nilkkurit ovat tulossa tiensä päähän lähivuosina. Näin ollen koin jollakin tapaa järkevänä lunastaa kengät itselleni, kun tosiaan laadukkaat, itselleni oikeaa kokoa olevat kengät oli mahdollista saada tuohon hintaan. Miten #viidenvaatteenvuosi-tyypit tätä tulkitsevat, oliko tämä nyt uusi vai käytetty ostos?

Muuten uutena tehdyt ostokset ovat nyt vähän siinä ja siinä, ovatko ne varsinaisia vaateostoksia vai enemmän harrastusvälineitä. Ostin nimittäin uudet sisäliikuntakengät (55,40 euroa), ulkoilukengät (81,85 euroa) sekä kuoritakin (176,90 euroa). Vaikka muuten ostan vaatteet pääasiassa käytettynä, olen kokenut mielekkääksi hankkia ulkoiluvaatteet ja -kengät uutena, sillä ne ovat kovalla käytöllä ja käytän ne omassa käytössäni yleensä joka tapauksessa loppuun.

Lisäksi joulupukki toi minulle merinovillaisen t-paidan, neulepipon ja kämmekkäät. Näistä t-paita oli täsmätoive, pipo ja kämmekkäät tulivat yllätyksenä.

Sitten on vielä pari äitini ompeluprojektien tuotosta, joista en itseasiassa ole ihan varma, ovatko nämä viime vuodelta vai jo edelliseltä, mutta kirjataan varmuuden vuoksi viime vuodelle. Olen joskus teini-ikäisenä halunnut väkisin tietyn kangaspalan, mutta tuo pala on jäänyt 20 vuodeksi odottelemaan kohtaloaan. Nyt saatiin äitini kanssa ideoitua, mitä palasta lopulta tulee ja sainkin siitä rennot kesähousut. Toinen äitini tuotos on eräs hieman vintage-tyyppinen mekko, josta en ole ihan varma, että oliko äiti ajatellut mekkoa alunperin itselleen vai oliko se hankittu kivan kankaan takia. Kyseessä oli siis äitini kirppislöytö, jonka hän tarjoutui muokkaamaan minulle sopivaan kokoon.

Ehkä tässä oli kaikki? Itsetehdyt ostokset yleensä muistan, mutta näistä muuta kautta kaappiini päätyvistä asioista ei aina jää varmaa mielikuvaa, että milloin mikäkin on tullut hankittua/saatua. Hieman yllättävä havainto itselleni oli, että en ilmeisesti ostanut kirppareilta mitään. Olen lopettanut kirppareilla pyörimisen lähes kokonaan, sillä en tarvitse juuri mitään, joten en koe erityisen mielekkääksi mennä kirppareille edes katselemaan.

Helmikuun tulot ja menot

Pitkästä aikaa kuukausikatsausta tulojen ja menojen suhteen!

Siirryin helmikuussa kokonaan opintovapaalle, joten tulot jäivät todella pieniksi, eli sain vain muutaman satasen soviteltua aikuiskoulutustukea tammikuun tuloihin perustuen (tein tammikuun osa-aikaisesti töitä ja olin osittain opintovapaalla). Tässä kohtaa tuli siis tarpeeseen, että tileille on kertynyt hieman ylimääräistä. Nyt onkin hyvä hetki katsoa, mitkä olivat ensimmäisen kokonaan opintovapaalla vietetyn kuukauden kulut. 

Tulot

• Aikuiskoulutustuki 525,51
• Pullonpalautusrahat 3,4

Yhteensä 528,91

Menot

• Asuminen 385,5
• Ruokakauppa 258,53
• Lounas/kahvila/eväät 47,75
• Bensa 150,56
• Muut auton kulut (lasinpesuneste) 9,95
• Työmatkakulut 5,9
• Opiskelun kulut: majoitus 55,84
• Opiskelun kulut: matkat 30,9 (juna)
• Sokerointi 40
• Huvit 62,17
• Lahjat 6,75
• Muut kulut 50,39
• Hyväntekeväisyys 10

Yhteensä 1114,24

Mihin siis käytin rahaa helmikuussa?

Asumis- ja ruokakulut ovat meillä kahden hengen taloudessa jokseenkin samalla tasolla kuukaudesta toiseen. Asun puolisoni nimissä olevassa omistusasunnossa, jossa oma osuuteni asumiskuluista on puolet vastikkeesta, sähkölaskusta ja kotivakuutuksesta. Ruokakuluihin ja muihin päivittäistavaroihin siirretään kuukausittain sama summa erilliselle tilille. Yleensä summassa on pientä ylijäämää, jolla voi silloin tällöin käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä. Puolison kanssa yhdessä maksettavien ruokakulujen lisäksi jonkin verran rahaa kuluu kouluruokailuun ja jos välillä haluan ostaa matkaeväitä tms.

Normaalien asumis- ja ruokakulujen lisäksi yksi iso kuluerä on opiskeluun liittyvä reissaaminen. Käyn noin pari kertaa viikossa toisella paikkakunnalla tunneilla ja aamutunneille ei pääse julkisilla. Näihin reissuihin pitää varata siis bensarahaa tai vaihtoehtoisesti kuluja tulee majoituksesta. Aamulla autolla ajaminen tulee halvemmaksi, mutta huonoilla keleillä mukavampi vaihtoehto on mennä opiskelupaikkakunnalle jo edellisenä iltana julkisilla. 

Olen jo vuosien ajan pohtinut omaa kulutustani ja mihin on järkevää käyttää rahaa. Olen kiinnostunut säästämisestä, mutta koska minun ei ole tarkoitus tai tarvekaan karsia kaikkea kulutusta minimiin, olen pitänyt mielekkäänä käyttää rahaa jonkin verran palveluihin. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi kampaaja ja hieronta, jossakin vaiheessa maksoin jonkin aikaa myös personal trainerin palveluista. Nyt palveluista on vakiintunut käyttöön säärien/jalkojen sokerointi.

Huvit-osiossa on yhden Helsingin reissun matkakuluja. Käytiin puolison kanssa eräässä tapahtumassa Helsingissä ja oltiin hotellissa yötä. Puolisoni maksoi liput ja hotellin, mutta oletan, että näistä on tulossa vielä kulujentasaus myöhemmin.

Muita kuluja helmikuussa oli yksi lahjaksi viety suklaarasia, lahjoitus WWF:lle, ammattijärjestön ja kassan jäsenmaksu sekä iCloudin ja Adoben sovellusten kuukausimaksut. 

Lisäksi helmikuulle kirjautui vielä yhdet työmatkoihin kuuluvat HSL:n mobiililiput, jotka siis liittyivät tammikuun lopun toimistopäivään. Käytän kulujen seurantaan OP-mobiilissa olevaa työkalua, jossa siis nämä kuukauden viimeisten päivien menot näkyvät välillä tilitapahtumien mukaisesti vasta seuraavan kuukauden puolella. Sovelluksessa voisi näköjään nykyään myös piilottaa tapahtumia, mutta haluan, että sovelluksessa on kaikki kulut tallessa, vaikka jokin olisikin hieman väärän kuukauden puolella.

Saan jatkossa aikuiskoulutustukea noin 1300 euroa kuukaudessa tilille, joten siihen nähden tällainen kulutustaso on vielä ihan ok, toki tavoittelen, että aikuiskoulutustuestakin jäisi myös useampi satanen säästöön.

Suunnitelmia vuodelle 2024

 

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi 2023 oli jokseenkin vauhdikas ja siinä samalla blogin päivittäminenkin unohtui. Nyt alkavana vuonna haluan keskittyä enemmän minulle iloa tuottaviin asioihin ja tällä hetkellä fiilis on sellainen, että tänne blogin pariinkin olisi mukava taas palata.

Tälle vuodelle on hieman uutta luvassa, sillä olen sopinut töissä pitäväni opintovapaata ison osan vuotta. Opintovapaan ajalta haen aikuiskoulutustukea, mutta tuloni tulevat olemaan jonkin verran pienemmät, kuin mihin olen tottunut. Viime vuonna tein opintojen vuoksi osa-aikatyötä, mutta nyt tulot tulevat tippumaan vielä tästäkin jonkin verran. Ajattelin, että tällaisesta aikuisopiskelijan opiskelijabudjettielämästä voisi olla ihan hauska kirjoitella blogiinkin. :)

Osana tällaista pienemmällä budjetilla elämistä voisin ottaa taas jonkinlaisen ostolakkohaasteen käyttöön tällekin vuodelle. Viime vuonna tuli sittenkin tehtyä ostoksia hieman enemmän, kuin oli tarkoitus, joten nyt on senkin puolesta taas hyvä pohtia kuluttamista tarkemmin, kun isoja ostoksia ei pitäisi olla tiedossa.

Mitäs teille kuuluu?

Kesäloma: to do -listoja vai fiiliksen mukaan elämistä

Moni on palannut kesälomilta jo töihin ja muuhun arkeen. Ajattelin kuitenkin pohtia vielä ihmisten erilaisia tapoja suhtautua kesälomasuunnitelmiin.

Osa ihmisistä taitaa suurinpiirtein laatia excelin kesälomasuunnitelmistaan ja osa elelee hyvin rennosti ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Itse olen jotakin näiden väliltä, mutta etenkin aiemmin oma linjani on tainnut kallistua enemmän tuonne suunnittelemattomuuden puolelle.

Minulle on ikuinen viha-rakkaussuhde to do -listoihin sekä työssä että vapaa-ajalla. Toisinaan innostun tekemään perusteellisempia to do -listoja ja kehittelemään erilaisia systeemejä tehtävälistoille. Välillä taas ajaudun jotenkin ihan hunningolle enkä muista seurata koko tehtävälistaa.

Lomalla huomasin kuitenkin, että sellaiseen sopivaan lomatilaan päästyä ne pienetkin hoidettavat asiat tuntuivat kuormittavilta ja toisaalta niihin oli jotenkin vaikea tarttua. Yritinkin kirjoitella kalenteriin to do -listoiksi eri päiville suunniteltuja hommia.

Olen kokenut myös tiettyjen rutiinien ylläpitämisen mielekkääksi myös loman aikana silloin, kun ollaan suurimmaksi osaksi kuitenkin kotona. Olen yrittänyt kesän aikana ylläpitää säännöllisen salillakäynnin ja muun liikunnan, toisaalta kotona on pakko aina välillä yrittää vähän siivoilla ja pestä pyykkiä.

Ainakin oman tuntumani mukaan kesäloma menee aina liian äkkiä. Jos ihmeempiä kesälomasuunnitelmia ei ole, niin saattaa helposti päätyä vaan löhöilemään sohvalla tai terassilla koko loman tekemättä mitään varsinaista. Toki sekin on ihan ok!

Koen itse, että kesäloma on mielekkäämpi silloin, kun on sopivasti ohjelmaa. Jos koko vuoden haaveilee, että tekee jotakin tiettyjä kivoja juttuja sitten lomalla, niin nämä jäävät helposti tekemättä, ellei niitä edistä suunnitelmaksi asti loman lähestyessä. Lomalla kalenterin ei tietenkään tarvitse tai pidäkään olla täysi, mutta myös oman kokemukseni mukaan mielekäs tekeminen toimii paremmin palautumiskeinona, kuin pelkkä laiskottelu. Lisää palautumisesta kesälomalla voit lukea esimerkiksi Työterveyslaitoksen verkkolehdestä.

Miten sitten käytin oman kesälomani? Tein yhden pidemmän varsinaisen lomareissun, muuten aikaa on vietetty kotona ja mökillä, jossa riittää edelleen pientä laittamista. Asuntomessuillakin tuli käytyä loman aikana. Lisäksi on ollut jonkin verran omiin harrastuksiin ja vapaaehtoishommiin liittyviä tapahtumia ja niiden järjestelyä. Iso osa lomasta on kuitenkin ollut ihan sellaista rentoa olemista ilman mitään liian tiukkoja aikatauluja.

Mitä ajatuksia ja kokemuksia teillä on kesälomasuunnitelmista? Mitä kesälomavinkkejä olisi hyvä painaa mieleen seuraavaa pidempää lomaa varten?

Viime aikojen ajatuksia kuluttamisesta

Blogissa on ollut taas hiljaisempaa, mutta kuluttaminen erityisesti vaatteiden osalta on ollut tälläkin välin mielessä. Tässä kooste ajatuksista, mitä olen viime aikoina pohdiskellut:

Järjestelin jokin aika sitten taas vaatekaappiani ja vein itsepalvelukirpparille vaatteita, joita todennäköisesti en enää tule tarvitsemaan tai käyttämään. En tiedä oliko myyntiajankohta huono vai oliko myynnissä olevissa tuotteissa jotakin ongelmaa, mutta myyntipöydän tuotto jäi varsin huonoksi, juuri sai pöytävuokran maksettua.

Tämän viimeisimmän kirpparikokemuksen jäljiltä jäin taas kerran miettimään vaatteiden karsimisen ja myynnin mielekkyyttä. Iso osa vaatekaapistani on kertynyt vuosien varrella ja minulla on edelleen käytössä monia yli 10 vuotta vanhoja vaatteita. Samalla muutaman viime vuoden aikana olen kehittynyt yhä tarkemmaksi uusien ostosten kanssa. Toisin sanoen minulla ei juurikaan pyöri ylimääräisenä uudenveroisia trendivaatteita, vaan ne vaatekaapin ylijäämävaatteet ovat pääasiassa perusvaatteita vuosien takaa. Tämä siis osittain vastaa edelliseen kysymykseen, eli vanhat vaatteeni eivät ole erityisen kiinnostavia kirpparilla.

Ajattelin, että jatkossa yritän lähtökohtaisesti käyttää omistamani vaatteet vähitellen loppuun sen sijaan, että yrittäisin niitä väkisin karsia johonkin tiettyyn määrään. Tämä voi olla kauhistus tiukemmin minimalismiin ja konmariin suhtautuville, mutta ajattelin siis toistaiseksi säästää kaikki sellaisetkin vaatteet, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä, mutta joita saattaisin joskus vielä käyttää. Toki laitan kiertoon vääränkokoiset tai muuten jotenkin selkeästi hankalalta tuntuvat vaatteet.

Samalla olen miettinyt myös ostolakkoja elämäntapana. Tavallaan kiinnostaisi kokeilla kauanko pärjäisin ostamatta/hankkimatta lainkaan uusia vaatteita. Veikkaan, että nykyisillä vaatteilla voisi periaatteessa pärjätä useamman vuoden ostamatta mitään. Pitäisikö kokeilla, miten käy?

Tulot laskee: säästöt käyttöön?

Olen koko aikuisikäni yrittänyt elää niin, että tilillä olisi varmuuden vuoksi aina jonkin verran säästössä, nykyään tästä puhutaan puskurina, vaikka termi ei ollutkaan minulle aikoinaan tuttu. Nyt muutaman viime vuoden ajan olen säästänyt määrätietoisemmin.

En ole kirjoitellut tänne juurikaan omista syistäni, miksi haluan säästää rahaa. Monilla henkilökohtaisista talousaiheista blogiin tai Instagramiin kirjoittavilla vaikuttaa olevan taustallaan velkojen ja taloushaasteiden selvittelyä, mutta itselläni on tavallaan aina ollut taloustilanne jokseenkin hallinnassa, vaikka esimerkiksi aiempien määräaikaisten työsuhteiden aikana onkin ollut pientä jännitystä tulojen vaihtelun kanssa.

Ympäripyöreästi olen ajatellut säästämisen motiivieni olevan siinä, että johonkin kiinnostavaan vastaantulevaan mahdollisuuteen tarttuminen ei olisi rahatilanteesta kiinni. Poislukien nyt ehkä jonkin ökytalon ostaminen.

Eräs näistä mielessä olleista mahdollisuuksista on ollut tutkinnon opiskelu. Olen siis valmistunut aikoinaan yliopistosta, mutta sen jälkeen vuosien varrella olen päätynyt täysin eri alalle töihin. Ajatuksissa on siis ollut, että opiskelisin jossakin vaiheessa lähempänä nykyistä alaa olevan tutkinnon. Olen töiden ohessa tehnyt opintoja avoimeen yliopistoon ja samalla olen tiedostanut, että opintojen eteneminen näin on kohdallani todella hidasta, sillä aika ja jaksaminen ei oikein riitä opintoihin keskittymiseen täysipäiväisen työn ohella. Jos siis joskus aikoisin opiskella enemmän tositarkoituksella, vaatisi se jonkinlaisia järjestelyjä töiden suhteen.

Tällä johdannolla, tämä opiskeluasia muuttuikin nyt ajankohtaisesti. Olen nyt aloittamassa uuden alan opintoja ja opintoja varten olen siirtymässä osa-aikatöihin määräajaksi. Palkkatulot tulevat siis laskemaan, mutta tätä kompensoimaan minulla on mahdollisuus hakea soviteltua aikuiskoulutustukea. Tuesta huolimatta, kuukausituloni tulevat laskemaan täysipäiväisen työn palkkaan nähden. 

Tämä liittyy säästämiseen ensinnäkin niin, että koska minulle on aiemmin jäänyt palkasta pääsääntöisesti satoja euroja kuussa säästöön, uskon pärjääväni jonkin aikaa pienemmillä tuloilla. Toisaalta minulla on säästöjä sen verran, että esimerkiksi hoidettavien asioiden listoilla olevat uusien silmälasien hankinta ja auton huolto hoituvat, vaikka tällaiset satunnaiset kohdalle osuvat menot menisivätkin uuden kuukausibudjetin yli. Kolmantena seikkana on se, että kyseessä on siis useamman vuoden opinnoiksi mitoitettu korkeakoulututkinto. Aikuiskoulutustukea saa 15 kuukauden ajan, toki näin soviteltuna tukikuukaudet kuluvat hitaammin, mutta en silti tässä kohtaa yhtään osaa arvioida, että kauanko opintoni tulevat kestämään ja tarvitseeko minun aikuiskoulutustuen mahdollisesti loppuessa kesken opintojen käyttää enemmän myös säästöjäni ihan kuukausibudjetin paikkaamiseen?

Ryhdyn ostolakkoon - taas

Joulun ajan materialismiähkyn jälkeen tuntuu tarpeelliselta ottaa etäisyyttä kaikenlaiseen ostamiseen ja kuluttamiseen. Olen vuosien varrella pohtinut blogissa ostolakkoja ja kuluttamista, joten halutessasi voit lukea aiempia aihepiiriin liittyviä tekstejäni taustaksi:

• Vuonna 2018 kirjoittelin muun muassa pohdintaa vaatebudjetin käyttöönotosta.
• Vuoden 2018 vaateostokset ja -kulut löytyvät täältä.
• Vuoden 2019 päätin viettää ostolakossa.
• Vuoden 2019 ostolakon loppuraportti on koottu tänne.
• Vuoden 2020 nimesin maltillisen kuluttamisen vuodeksi.
• Vuoden 2020 vaateostosten yhteenveto täällä.
• Vuonna 2021 olin taas ostolakossa.
• Yhteenvetoa vuodesta 2021 täällä.

Vuosi sitten tammikuussa 2022 kirjoitin:

"Vaikka olenkin puhunut ostolakkovuodesta, olen itse mieltänyt tämän enemmän jokseenkin pysyväksi elämäntavaksi määräaikaisen lakon sijaan. Tarkoitus on siis jatkaa tätä ylimääräisen kuluttamisen välttämistä myös vuosi 2022. Voi olla, että joissakin asioissa otan silti hieman rennomman suhtautumisen, saatan jopa ostaa uuden ripsivärin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, jos sille päälle satun!"

Vuosi 2022 menikin sitten rennommin, ostin muutamia uusia vaatteita, pääasiassa käytettynä. Esimerkiksi pidempään ostoslistoilla ollut uusi talvitakki ja uudet bikinit tuli hankittua. 

Tähän väliin vinkkailen, että Instagramista kannattaa tsekkailla tunniste #viidenvaatteenvuosi. @juliaihminen ja @planetaarinenvaatekaappi -tileiltä lähtöisin olevan haasteen taustalla on Hot or cool -insituutin tekemä laskelma siitä, että planeetan rajoissa tapahtuvaan kuluttamiseen sopii enintään 5 uutta vaatetta vuodessa. Tähän sisältyy kengät, mutta ei sukkia tai alusvaatteita. Käytettyä voi sitten ostaa tämän viiden vaatteen lisäksi. Jos siis omien kulutustottumusten tarkastelu kestävämpään suuntaan kiinnostaa, mutta totaalinen ostolakko kuulostaa liian extremeltä, niin tuohon viiden vaatteen haasteeseen kannattaa tutustua.

Kuten noista menneiden vuosien ostosyhteenvedoista voi päätellä, niin omat vuosittaiset ostokseni osuvat pääsääntöisesti hyvin noiden viiden uuden vaatteen raamien sisään. Viime vuonna ihan uutena olen ostanut nopeasti laskettuna talvitakin, pyöräilyshortsit sekä harrastukseen liittyvän t-paidan, lisäksi olen saanut lahjaksi merinovillapaidan ja -housut.

Tässä kun siivosin vaatekaappia, niin en oikein ymmärrä, että miten sitä vaatetta voi edelleen olla niin paljon. Iso osa vaatteistani on edelleen jostakin 5-10 vuoden takaa,  mutta periaatteessa edelleen käyttökelpoisia, joten en ole yrittänyt niitä erityisesti karsia. Yhtenä ostolakon tavoitteena on siis pyrkiä hyödyntämään monipuolisemmin sitä, mitä kaapeista jo löytyy. Ostolakon kannalta yksittäisenä tavararyhmänä nousee tosiaan esiin vaatteet, mutta tarkoitus on siis tarkastella muitakin tavarahankintoja.

Ostolakon linjauksella mennään samalla kuin 2021:

"Yleensä ostolakoissa on aina määritelty jotkut säännöt, mutta haluaisin pysyä tässä mahdollisimman yksinkertaisella linjalla. Olisipa helppoa vaan todeta, että mitään ei osteta! Peruslähtökohdaksi olen ajatellut, että mitään sellaista ei osteta, minkä voi korvata jollakin jo olemassaolevalla asialla tai muuten järkevästi tai pienellä luovuudella selvitä tilanteesta ostamatta.

Ostolakko ei koske ruokaa, taloustarvikkeita, henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä välttämättömiä hankintoja, lääkkeitä tai auton kuluja. Kosmetiikka- ja hygieniatarvikkeista loppuneen tuotteen tilalle voi hankkia uuden. Ostolakko koskee ensisijaisesti tavaroita, palveluiden käyttö on sallittua ja joissakin tapauksissa suositeltavaakin."

Näillä mennään siis, saa nähdä kuinka käy. Lähtökohtaisestihan tämän ostolakon pitäisi onnistua, jos ei tee mitään (ostamiseen liittyvää). :D

Aina samat vaatteet - kuvituksena olkoon ikivanha asukuva, koska pidän näitä samoja vaatteita edelleen.

Arkistojuttu: Jos ihan kiva riittääkin

Kävin läpi vanhoja tämän blogin alkuajoilta olevia tekstejä, jotka olen välillä piilottanut. Ajattelin julkaista uusiksi joitakin vanhoja tekstejä. Voi olla, että joissakin asioissa oma ajatteluni on kehittynyt ja muuttunut vuosien varrella, mutta toivotaan, että teksti tarjoaa kuitenkin jotakin pohdittavaa lukijoille. :)

Seuraava kirjoitus on julkaistu alunperin huhtikuussa 2015.

Useimpien minimalistien hankintaideologia taitaa olla tyyppiä hankitaan pelkästään niitä täydellisiä asioita maksoi mitä maksoi. Itsekin olen ehkä pyrkinyt tämäntyyppiseen suuntaukseen. Mutta onko kaiken oltava aina täydellistä? Sen oikean mustan nahkalaukun metsästyksestä voi tehdä itselleen elämäntehtävän, mutta mitä jos joku ihan kivannäköinen yksilö ajaisi saman asian?

Onko laadukkaan tuotteen korkeampi hinta perusteltua ja missä vaiheessa kyseessä on vain logon aiheuttama lisä hinnassa? Halpiskrääsän ostoa en tietenkään kannata, mutta useimmissa asioissa lienee löydettävissä järkevä hinta/laatu-luokka, jossa hyvälaatuisen tuotteen saa kohtuullisella hinnalla.

Ehkä sitä oikeaa ei edes ole olemassa. Yleensä, kun mieleeni tulee jokin tavara, jonka haluaisin hankkia, niin visualisoin sen mielessäni. Mietin tarkat kriteerit sille, mitä olen ostamassa. Tässä tuntuu käyvän aika usein sitten niin, että sitä mitä olen ostamassa, ei välttämättä ole edes olemassa tai ainakin sen hankkiminen on vaikeaa.

Käytetään vielä esimerkkinä sitä mustaa nahkalaukkua. Ostoslistallani oli vuosia laukku, johon mahtuisi läppäri ja muut tarvittavat tavarat. Olen käyttänyt elämästäni tunteja ja taas tunteja käymällä läpi eri nettikauppojen laukkuvalikoimaa ja sovittelemalla laukkuja eri myymälöissä. Eräänä päivänä sitten tarve laukulle nousi niin kovaksi, että menin ja ostin sen. Taisin käydä katsomassa laukkua ja sen jälkeen nukuin yön yli, mutta sen ihmeempää analyysiä ja vertailua en laukulle tehnyt. Se tuntui sopivan käyttötarkoitukseensa, joten ostin sen. Muistaakseni olin joskus aiemmin hylännyt tämän kyseisen laukun pois vaihtoehtojen joukosta enkä enää tarkkaan muista mistä syystä. Ehkä se ei jollain tapaa miellyttänyt silmääni. Nyt laukku on kuitenkin ostamisen jälkeen ollut lähes päivittäisessä käytössä, eli ilmeisesti se ajaa asiansa.

Yhteenvetona tähän tajunnanvirtaan haluaisin sanoa, että niitä heräteostoksia kannattaa edelleen välttää. Kun sitten on tiedostettu aito tarve jollekin asialle ja mietitty vaatimuksia, millainen se täydellinen yksilö olisi, niin on hyvä käydä ne kriteerit kriittisesti läpi. Mikä on se käyttötarkoitus, johon kyseistä juttua ollaan hankkimassa? Mitä ehdottomia vaatimuksia tavaralla on? Mitkä vaatimukset eivät oikeastaan olekaan vaatimuksia, vaan sellaista kivaa pientä ekstraa, joista on mahdollista tarvittaessa joustaa? Joskus voi olla parempi olla ilman, ennenkuin se oikea yksilö löytyy, mutta on myös hyvä miettiä, että onko fiksua vaikeuttaa elämäänsä etsimällä sitä täydellistä, jota ei välttämättä edes löydy.

Oma ekomatkani

Instagramin puolella on näkynyt viime aikoina tarinoita, kuinka kukakin on päätynyt ekologisemman elämäntavan pariin. Koska en itse kirjoittele IG:hen näillä teemoilla, niin kirjoittelen vastaavan jutun tänne.

Oma elämäntapani on ollut nuoresta asti jokseenkin vaihtoehtoinen, vaikken nuorena nimennytkään tätä ekologisuudeksi. En ole koskaan ollut mitenkään erityisesti sen perään, että pitäisi olla esimerkiksi uusimman trendin mukaiset vaatteet. Joskus lukioaikoina innostuin ostamaan vaatteita kirppiksiltä, mikä oli pienemmällä paikkakunnalla melkein 20 vuotta sitten jollakin tapaa erikoista verrattuna nykypäivään. Minulla ei tietenkään ole mitään oikeaa faktaa asiasta, mutta voisin melkein väittää, että laskien siitä asti, kun yleensä olen itse vastannut omista vaateostoksistani, olisin ostanut suurimman osan vaatteista kirppareilta tai muuten käytettynä.

Ainakin jossakin vaiheessa jonkinlainen hyvän ihmisen mitta on ollut se, että "kierrättää". Muistelisin, että niin pitkään kun olen asunut omillani, olen lajitellut jätteet siinä laajuudessa, kuin se on ollut mahdollista. Käyttökelpoisen tavaran olen aina vienyt kirppareille tai pyrkinyt etsimään sille uuden kodin muuten.

Vuonna 2009 erosin nuoruusvuosieni parisuhteesta ja tuosta käynnistyi jonkinlainen isompi muutos kohti omannäköistä, omia arvoja vastaavaa elämää. Yhtenä näkökulmana tähän oli ekologisemmat valinnat. Aloin miettimään entistä tarkemmin, mitä ja mistä ostan. Aloin suosimaan luonnonkosmetiikkaa. Siirryin myös kasvissyöjäksi noihin aikoihin. Muistaakseni tuolloin oli myös jonkin verran eko-teemaisia blogeja, joita seurailin innolla.

Tämän jälkeen ekoilu on kulkenut matkassani enemmän ja vähemmän. Vuonna 2010 menin ensimmäiseen oman alan kesätyöhöni ja ehkä työni ja ammatillinen minäni on tuonut eniten haasteita sille, kuinka paljon haluan tuoda ekologista elämäntapaa esiin. Olen siis alunperin opiskellut ja valmistunut miesvaltaiselle alalle, jossa on silloin nuorena joutunut ylipäänsä jotenkin enemmän "esittämään" että on ihan vakavasti otettava tyyppi näissä asioissa.

Vuosien varrella minulla on ollut ruokavalioon liittyviä terveydellisiä haasteita, joten kausittain olen syönyt myös jonkin verran lihaa, en siis voi sanoa, että olisin ollut kokonaan kasvissyöjä tuolta jostakin 2009-2010 asti.

Minusta on ollut tavallaan ilo seurata, että nämä ekoasiat ovat nousseet eri tavalla pinnalle viime vuosina. Ikävänä taustapuolena tosin on se, että nyt vasta on herätty asioihin, joita olisi pitänyt tehdä isosti jo aiemmin. Toki tämän ekologisten asioiden esillä olon myötä olen itsekin saanut jonkinlaista uutta motivaatiota ekologisten arvojen noudattamiseen elämässäni. Kun aiemmin nimesin omina arvoinani ihan yleisellä tasolla ekologisuuden, nyt kytken tämän elämäntavan selvemmin ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaiseen taisteluun.

Jos aiemmin koin ristiriitaa työelämän ja omien arvojeni kanssa, niin nykyisessä työssäni voin avoimesti olla ekologisten arvojen puolesta puhuja ja edistää tietoisuutta näistä asioista myös laajemmin.

Mustat Ballerinat -blogi täytti tässä 10 vuotta!

Heippa taas pitkästä aikaa! 

Tässä hieman blogitaukoa pidellessä meni samalla ohi blogin 10-vuotissynttärit. Tosiaan syyskuun alussa tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin. Toisaalla olin kyllä blogannut jo tätä ennenkin. Välillä olen tehnyt blogiin ns. peruskorjausta ja piilottanut näkyviltä joitakin vanhoja tekstejä. Nyt jo piilotetussa 1.9.2012 julkaistussa postauksessa esittelin blogin näin:

"Blogin aloittamisessa on mielestäni vaikeinta blogin nimen valitseminen. Monet kivalta kuulostavat ja omalta tuntuvat nimet ovat useimmiten jo käytössä. Nyt sitten keksin, että Mustat ballerinat on se, mikä saattaisi sopia blogilleni nimeksi. 

Mustat ballerinat kuvaavat tyyliäni melko hyvin: kivannäköistä ja samalla mukavantuntuista. Omistamani mustat ballerinat ovat samalla hyvä esimerkki tavoistani, sillä samoilla ballerinoilla on kipitetty viimeiset 4 kesää. Tänä kesänä tosin jouduin hankkimaan jo rinnalle toiset mustat ballerinat edustuskengiksi. Niin, yleensä minulla ei ole tapana ostaa uutta, jos minulla on jo jotakin samassa tarkoituksessa toimivaa ennestään.

Ballerinat viittaavat kenkiin ja pukeutumiseen ja tyyliin laajemminkin. Näiden lisäksi aion blogissani kirjoitella ainakin hyvästä ruuasta, liikunnasta, sisustuksesta sekä kaikesta sekalaisesta, mitä arkeeni kuuluu. Tervetuloa mukaan!"

Blogin painotus on vuosien varrella hieman vaihdellut sen hetkisten kiinnoksen kohteiden mukaan, mutta mielestäni pääajatus on kuitenkin pysynyt jokseenkin samana etenkin näiden kulutustottumusten osalta. Alkuperäisen kevyemmän "lifestylen" ohella viime vuosina blogi on mielestäni painottunut entistä enemmän tuonne kulutus- ja talousteemojen suuntaan.

Välillä olen miettinyt blogin nimen vaihtamista, kun tämä ei sinänsä (enää) ole varsinaisesti tyyliblogi. Myös ballerinojen sijaan olen ajautunut käyttämään enemmän tennareita, vaikka kuvanmukaiset parit mustia ballerinoja löytyy edelleen kaapista.

Toisinaan tulee mietittyä, että mitä tänne blogiin oikeastaan kirjoittaisi ja lukeeko näitä edes kukaan. Toisaalta jonnekin on mukava kirjoitella omia ajatuksia, enkä oikein ole kokenut jotakin Instagramia tai Facebookia sopivaksi välineeksi näille omille teksteilleni.

Olisi kiva kuulla jotakin sinusta, joka luet tätä postausta! Oletko pitkäänkin roikkunut blogin matkassa vai juuri löytänyt tänne ensimmäistä kertaa? Mitkä blogin "teemoista" erityisesti kiinnostavat?

Vielä juhannuksesta

Koin vuosia jokseenkin ristiriitaisia fiiliksiä siitä, että vietetään yleensä kaikenlaiset vaput, juhannukset ja uudetvuodet puolison kanssa kahdestaan kotona. Vielä opiskeluaikoina ja vähän sen jälkeenkin meillä oli kaveriporukka, jonka kanssa monesti tällaisia päiviä vietettiin. Vuosien varrella elämäntilanteet ovat muuttuneet ja kutsuja tällaisiin tilaisuuksiin ei ole oikein kuulunut (asutaan nykyään eri paikkakunnalla ja sen verran pienessä asunnossa, ettei täällä pysty isoa joukkoa kestitsemään, joten tämän vuoksi en halua ottaa vastuuta, että olisi voinut kutsua/järjestää itse).

Pitkään tuntui siis tavallaan huonommalta vastata juhannus- tms. suunnitelmista kysyvälle, että ei ole ihmeempiä suunnitelmia tai ollaan vaan kotona. Kaikilla muilla vaikutti aina olevan jotakin kiinnostavaa ohjelmaa tiedossa!

Nyt viimeistään viimeiset pari vuotta korona-ajan myötä kehittivät omaa näkemystä siihen suuntaan, että on ihan ok viettää aikaa kahdestaan ilman laajojen ystäväpiirien kokoontumisia. Muutenkin tässä viime vuosina on tullut kehitettyä omia tapoja viettää juhannuksia ja muita "teemapäiviä". Useimmiten vietetään aikaa ihan kotona, välillä lähdetään eväsretkelle tai mökille. Silloin kun ollaan kotona, tehdään ehkä jotakin uutta tai vähän erikoisempaa ruokaa tavallisen arkiruuan sijaan.

Tänä vuonna juhannus sujui siis kahdestaan kotona. Juhannuksen ajalle oli varattuna muun muassa herkkuruokia. Perinteisiin juhannusruokiin kuuluu meillä erityisesti uudet perunat, jotka eivät tarvitsekaan mitään kovin kummoista lisuketta (ehkä voita ja yksinkertaista sivusalaattia. Lisäksi avattiin grillikausi paistamalla lohivartaita (testattiin Avokadoa&sitruunaa -blogin resepti).

Oli oikein rauhallinen ja rentouttava juhannus ilman sen kummempaa stressiä. Näin on hyvä.

Kuvituskuva joltakin kesäretkeltä muutaman vuoden takaa.